Onnea hääparille!

Elina Arokivi ja Talley Mulligan vihittiin tänään klo 10.00 Havlíčkovy sadyssa. Sää, morsian ja tunnelma olivat kaikki mahtavia. Onnittelut vielä kertaalleen tuoreelle avioparille.

Prahan kevät, aika ja ääni

On loppusanojen paikka. Luovun Kuninkaallisista Viinitarhoista maanantaina ja suuntaan tavaroineni takaisin Suomeen. Yksi vaihe elämässäni loppuu ja uusi alkaa.

Kevät ja aika

Niputan nämä kaksi saman otsakkeen alle, sillä ne limittyvät tiiviisti toisiinsa. Kevät on ollut todella lämmin, suorastaan upea. Itse asiassa kevät on jo aikaa sitten vaihtunut kesäksi ja luonto alkaa olla jo kukoistuksessaan. Surullista on tosin todeta, että samalla alkuvuosi on ollut lämpimin ja kuivin sitten 1800-luvun puolen välin. Parasiitti-skitsofreenikko Václav Klaus on ehkä ainoa maapallon ihminen, joka ei ilmastonmuutosta huonompaa havaitse. Tarvitsemme aurinkoa, sateita, lunta, räntää – kaikkia sääoloja ympäri vuoden, jotta kulttuurimme säilyisi elinvoimaisena. Nyt havaittavissa olevat muutokset ovat liian voimakkaita ja sen helvetin pätsin olemme itse tehneet.

Ajasta. Viimeiset puolitoista kuukautta ovat olleet henkisesti todella uuvuttavia, raskaita. Kai ajatus kotiinpaluusta on vainonnut ja muokannut mieltä jo jonkin aikaa, mutta oireita väsymisestä oli ilmassa jo alkuvuodesta: yksinolo ei ole ihmiselle sopivaa. Vaikka ympärillä on muutamia ystäviä ja tuttuja, niin he eivät voi korvata dialogin puutetta, jota olen kaivannut oikeastaan tänne saapumisesta lähtien. Puhumattakaan sitten läheisten ja rakkaiden ihmisten seurasta, josta elämässä nauttii kaikkein eniten. Minulta ovat siis puuttuneet dialogit, jonka seurauksena on ollut väistämätön älyllinen surkastuminen. Minulta on viime aikoina puuttunut myös naisen iho. Tämä puute on puolestaan aiheuttanut aistillisen taantumuksen. Näin Ainon viimeksi helmikuun lopussa ja siitä on jo liian pitkä aika. Onneksi muutos tapahtuu pian, sillä Ainokin palaa takaisin Romaniasta Suomeen reilun viikon kuluttua.

Ääni

Minulle ovat äänet muodostuneet tärkeiksi tässä kaupungissa ja omassa pienessä sosiokulttuurisessa ympäristössäni. Äänien kiertokulku on hyvin samanlainen, tuttu ja turvallinen. Minun ääneni alkavat aamulla noin kuuden aikaan, kun roska-auton kolahdukset herättävät minut valveille. Näin tapahtui ensimmäisenä Prahan aamunani ja näin on varmasti tapahtuva myös viimeisenä. Kymmenen aikoihin alakerran nettiteetupa avaa ovensa ja siitä kuuluu pieni ovessa roikkuvan kulkusen kilahdus. Yhdentoista maissa vastapäisen hospodan ovi aukeaa ja saranoista kuuluu narahdus. Kolme yli yksitoista kadulla kuuluu sokean miehen kepin tasainen naputus: mies kulkee ikkunani alta, ylittää tien ja menee sisälle kapakkaan. Jokainen aamupäivä, vain hetki avaamisen jälkeen. Reitti on sokealle tuttu ja kepin osumien antamat äänet tuovat minulle oudon pysyvyyden ja jatkuvuuden tunteen.

Aamupäivän ääniin kuuluvat myös alakerrassa asuvan pariskunnan rakastelun äänet. Ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin – yleensä siinä yhdeksän maissa. Mies on orgasmissaan poikkeuksellisen äänekäs. Nainen ei niinkään.

Koirien haukunta kadulla ei ole vallitseva Jana Masaryka –kadun ääni. Täkäläiset mustit ja ressut osaavat käyttäytyä. Tassujen pehmeä askellus vie kuitenkin väistämättä taloni viereisen eläintarvikekaupan luokse, jonka eteen koirat usein jäävät kiltisti odottamaan omistajiaan ja aiheuttavat toimenpiteillään myös hieman hajuja äänien sekaan. Aamupäivän (ja toisinaan tietysti myös iltapäivän) ääniä aiheuttavat läheisten hotellin asukkaat, turistit. Heidän pyörillä varustetut, perässä vedettävät matkalaukut saavat aikaan mukulakivellä aika kimakan äänen, sellaisen korkean ja tärisevän raaston, joka hiljenee vasta vastapäisen hotellin sisäänkäynnin edessä.

Prahan aikani ääniin kuuluvat myös kannettavan tietokoneeni näppäimistön mekaaniset askellukset. Myös Radio Impuls ja Radio Helsinki. Karel Plíhalin kitara ja Richard Krajčon laulu.

Aina tiistaisin laulua on ollut enemmän. Iltakymmenen ja puolenyön välillä. Silloin vastapäisessä kapakassa on yhteislauluilta. Kapakkaruusut tanssivat ja miesten rohtuneet nyrkit eivät hio baarin pöydän pintaa, vaan lyövät lauluun tahtia. Kertaankaan en osallistunut, mutta aina kuullessani nautin näistäkin äänistä.

Yön viimeiseksi ääneksi olisi puolestani saanut jäädä puoli yhden aikaan kuuluvat kapakan portin ruosteinen sulkeutuminen ja sen lukitsemisen ääni. Vielä syksyllä ja talvella näin olikin, mutta vastapäiseen kerrostaloon muuttanut kazakstanilainen nainen ja hänen miesystävänsä (tai hänen parittajansa). Miehellä, joka ajaa sinistä Mercedestä, on tapana parkkeerata öisin talomme porttikongin eteen ja ilmoittaa toistuvalla äänimerkillä olevansa paikalla. Kestämättömän sietämätöntä. Kerran heitin autoa kananmunalla. Saman tekivät tomaatilla myös naapurini. Eräänä iltapäivänä, auton jälleen seistessä porttimme tukkeena, otin miehen puhutteluun. Sanoin, että kolmikuukautinen tyttäreni (!) herää öisin hänen autonsa toistuviin äänimerkkeihinsä. Pyysin häntä lopettamaan tyyttäilyn ja ostamaan matkapuhelimen, jolla voi kutsua naisystävän alas hieman diskreetimmin, ympäristön asukkaita terrorisoimatta. Jonkin aikaa kai puheeni tehosi, mutta nyt kun syntymätön tyttäreni on kasvanut, on kazakkimies jälleen aloittanut äänimerkkien jakelemisen. Ehkä niillä on vaan prepaid-kortista krediitti loppu. Epäilen tosin vakavasti.

Sietämättömiin kadun ääniin kuuluu myös mönkijällä ajava roskienkerääjä, joka nelipyöräisen ajoneuvonsa selästä osoittaa lehtipuhaltimen kaltaista suutinta sinne tänne pitkin jalkakäytävää. Moinen siivousmuoto ei ole kuin äänensä puolesta tehokas.

Nämä ovat olleet ääniäni asuessani kohta kahdeksan kuukautta Jana Masarykalla, Kuninkaallisten Viinitarhojen kaupunginosassa. Maanantaina illalla jätän nämä äänet taakseni ja suuntaan ensin kohti Tukholmaa, josta tiistai-iltana jatkan matkaani lautalla Turkuun, kotiin. Kaipaan jo sinne erittäin paljon.

Ennen lähtöä käyn vielä kävelyllä, etsimässä hieman kaifia, vaikka se ei taida näin suruisalle miehelle tällä hetkellä tullakaan. Perjantaina on kuitenkin iloa, naurua ja hymyä luvassa, kun ystäväni ja naapurini Elina Arokivi menee naimisiin Talley Mulliganin kanssa. Menemme jonnekin hääillalliselle ja pidämme hauskaa. Jonkin verran pitäisi yrittää tehdä töitäkin, nyt kun niitä taas vaihteeksi edes jotain rippeitä on saatu. Lauantaina menen heti aamusta Vrtban puutarhaan, joka on mielestäni Prahan kaunein paikka. Istun siellä hiljaa ja kaiketi saatan jopa ajatella jotain. Lauantaina menen uudelleen myös Bohnicen parantolaan. Siellä on hyväntekeväisyystapahtuma ja mielenkiintoisia esiintyjiä. Sunnuntaina asunto pitää siivota läpikotaisin, pestä pyykkiä ja pakata tavarat matkaa varten. Illalla menen oluelle kantapaikkaani. Maanantaina puolestaan luovutan asuntoni avaimet vuokraisännälleni ja menen metrolla Florencin linja-autoasemalla. Nousen kyytiin ja palaan lopulta kotiin.

Seuraavan postini kirjoitan kesäkuussa, Suomesta.

Terveisin,
Jussi-Pekka

Kävelijäin kuningas - Juraj Puci

Olen löytänyt uuden idolin. Hän on 78-vuotias Juraj Puci, joka aikoo huomenna lauantaina aloittaa 24 tuntia kestävän Prahan ympärikävelyn, johon hän itse suhtautuu asenteella ”kasikyt mittarissa vähintäänkin 100 kilometriä”!

Juraj Pucin reitti kulkee seuraavasti: Karlovo náměstí (Lähtö 5. 5. klo 12.00 - J. E. Purkyněn patsaalta) - Vyšehrad - Pankrác - Budějovická - Kačerov - Braník - Modřany - Braník - Podolí - Nové Město - Staré Město - Nové Město - Vinohrady - Želivského - Žižkov - Florenc - Palmovka - Vysočany - Hloubětín - Libeň - Holešovice - Stromovka - Troja - Bubeneč - Dejvice - Letná - Smíchov - Chuchle - Smíchov - Malá Strana - Karlín - Libeň - centrum - Karlovo náměstí (Maali 6. 5. klo 12.00 - J. E. Purkyněn patsaalle). Juraj’n huomisen kävelyn mitaksi on arvioitu noin 100–120 kilometriä.

Juraj Puci ei ole mikään ihan turha kävelijä, vaan kävelijälegenda! Hän aloitti ammattikävelijänä jo 1960-luvulla ja ura on jatkunut aina näihin päviin saakka. "Kävelijäin kuningas"on kävellyt yhteensä noin 200 000 kilometriä, mukaan lukien 366 päivää kestäneen kävelyn, joka alkoi hänen 69. syntymäpäivänään vuonna 1998 ja päättyi 70-vuotispäivänä. Kävelyn mitta oli yhteensä 13 151 kilometriä ja reitti kulki yhteensä kuudessa eri maassa.

Monien muiden huippusuoritusten lisäksi Juraj suoritti 7. ja 8. kesäkuuta vuonna 1999 24-tuntisen olutkävelyn České Budějovicesta Pelhřimoviin, jonka aikana hän ei saanut syödä mitään, ainoastaan juoda Budvarin olutta. Tulokset: 122,5 kilometriä ja 8,5 litraa juotua olutta. Mestarillinen suoritus. Juraj’n suurista saavutuksista voi lukea muun muassa Prahan kaupunginosa numero 9:n verkkosivuilta: http://www.praha9.cz/?c_id=1634

Tämä ihminen on onnellinen, tällä ihmisellä on kaif myötä jokaisena elon päivänä!

Juraj! Kannustan sinua alusta loppuun! Olet sankarini!

-----------------------------------

Juraj on jo matkalla

Praha, Karlovo náměstí, 5. toukokuuta klo 11.30–12.10

Sponsorit, kannattajat ja muut tukijat ovat saapuneet jo lähtöpaikalle. Ei mitään isoja puhujalavoja, vaan kuten vaatimattomalle miehelle sopii, rekvisiitta on levitetty puistonpenkille. Itse Juraj ottaa rennosti, kaiketi vain keskittyy olennaiseen, 24 tunnin kävelyyn, joka on alkava tasan puolilta päivin.

Ensimmäiset median edustajat saapuvat paikalle. TV Nova (paikallinen MTV3) ja TV JOJ (slovakialainen Nelonen) haastattelevat tähteä. Juraj suorittaa vielä viimeisiä nestetankkauksiaan (en tiedä mitä pullossa oli, enkä oikeastaan haluakaan) ja on silminnähden hyvätuulinen, mutta tyyni.

Lisää mediaväkeä. Tällä kertaa Prima-kanava (paikallinen Nelonen). Valokuvaajia, muttei mitään tungosta. Itsekin saa muistokortin ja sponsorin, Hamén, eli paikallisen Atrian (valmisruokien tuottajan)
maskotin, nallen!

Paikalle saapuu myös joku mannekiini tai joku sen sellainen, joten naiskauneuttakaan ei puutu Juraj’n rinnalta. En todellakaan tiedä, mitä se bimbo (paljastui myöhemmin tämän vuoden joksikin missiksi) siellä teki, mutta onnenpotkuja hän antoi itse Kuningas-kävelijälle ennen matkalle lähtöä.

Myös askelmittarien valmistajan edustaja oli paikalla ja Juraj viettikin pitkät tovit laitteiden parissa ennen matkallelähtöään. Kuulemma huippuluokkaa.

Startti ei tapahtunut minkään mahon lähtövaatteen alta, vaan juuri kun pyhän Ignatiuksen kirkonkellot olivat saaneet viimeisen puolen päivän kellonsa lyötä, legenda lähti matkaan. Niin nopeasti kuin jänis pusikosta lähti Juraj matkaa, etten saanut lähdöstä edes kuvaa. Harmi. No, mutta huomenna klo 12 lupaan olla sinua vastaanottamassa ja kysymässä, miten kulki.

Siihen saakka, hyvää matkaa Juraj!

-----------------------------------

...ja lopulta maalissa

Praha, Karlovo náměstí, 6. toukokuuta klo 12.00

Olen ottamassa Juraj'ta vastaan aukiolla yhdessä mediaväen kanssa. Muutamia minuutteja ennen puolta päivää Juraj tepastelee kohti maalialuetta, hieman nuutuneen oloisena, myönnetään, mutta jos ei muuta niin määrätietoisena. Edes pieni kompurointi maaialueella ei haittaa, sillä enää olisi muutamia hassuja metrejä maaliin. Pyhä Ignatius ilmoittaa päivän olevan puolessaan ja Juraj ylittää maalilinjan.


Maali on lopulta saavutettu ja kokonainen vuorokausi on tehty matkaa. Takana on 126 kilometriä kävelyä. Se on huikea matka se. Juraj kertoo, että matka meni lähes ongelmitta (jalat) ja että sää oli suorastaan ideaali kävelyä ajatellen. Kaikki on kunnossa ja matka on tehty.


Juraj ja tiedotusvälineet siirtyvät lehdistötilaisuuteen läheiseen hospodaan. Minä lähden kävelylle.

Addenda! Joitain ääniä lehdistöstä:
http://www.ahaonline.cz/cz/z-domova/13644/rekordman-juraj-puci:-je-mu-78-let!-a-za-den-usel-126-km!/
http://zpravy.idnes.cz/mfdnes.asp?v=106&r=mfpraha&c=739991