Viikon turhan kirjan arvostelu: Pääministerin morsian

Taannoin muuton yhteydessä huomasin, että meille kotiin on kertynyt paljon eriskummallisia kirjoja, joiden kustantaja pitäisi kaiketi saattaa tuomiolle pahemman luokan ympäristörikoksesta, metsien hakkuista huonoa tarkoitusta varten. Ajatus on siis sama kuin se, että joku luomu-/reilun kaupan viljelijä omin pienin käsin kerää sen pavun pensaasta, laittaa koriinsa, säkittää pavut, lähettää ne toiselle puolen maailmaa, jossa sen ostaa eteläpohjalainen emäntä ja keittää laihat kahvit. Rikollista toimintaa kumpainenkin.

Lähes tästä tuli ajatus lukea ja hieman jokin hyllystä löydetty kirja, jonka omistaminen saisi itseni tuntemaan rikolliselta.

Maanantai, 8. lokakuuta

Ensimmäisenä lukukokemuksena tarjoilen viime aikoina mediajulkisuuttakin tavoittaneen Susan Kurosen Pääministerin morsiamen. Kirjan on julkaissut Etukeno-niminen kustantamo vuonna 2007. Käsissäni on pehmeäkantinen pokkariversio. Toivottavasti kovakantisia ei ole lainkaan. Kanteen kustantaja on painanut kuva hymyilevästä pariskunnasta, Matti Vanhasesta ja Susan Kurosesta. Takakannesta selviää, että kuva on otettu 15. syyskuuta 2006. Kirjan ulkoasu on Jussi Vuoren luoma ja sen hallitsevin elementti yhteiskuvan lisäksi on koko kirjan kannet ylittävä vaaleanpunainen vaakaraita. Takakannessa, kustantajan esittelytekstissä lukija haastetaan pohdiskelemaan kahta erilaista maailmaa, jossa työmyyrä kohtaa luonnonlapsen, työmyyrä ja luonnonlapsi kohtaavat uusperheen haasteet sekä rankemmin kuin muut suomalaiset ja media pörrää ympärillä. Lisäksi, kustantaja tarjoilee lukijalle retorisen kysymyksen: kuinka jäyhänn suomalaismiehen pitäisi kohdella kumppaniaan? Odotan saavani antaa tuolle kysymykselle tietoteoreettisen vastauksen luettuani kirjan.

Kustantajan alkusanojen otsikkona on Vuosisadan rakkaustarina? Anteeksi, mutta en ole kovin kummoinen kirjallisuustieteilijä, en siis lainkaan sitä, mutta toivon ettei kyseessä olisi intertekstuaalinen viittaus Märta Tikkasen runokokoelmaan, joka on edelleen eräs rankimmista kertomuksista suomalaisessa kirjallisuudessa. En tosin siihen usko, sillä tietääkseni kirjassa esiintyvä hahmo, nurmijärveläinen Matti, on absolutisti, mutta jospa sentään väkivaltainen? No, leikki sikseen, koska tästähän ei saa kirjoittaa eikä puhua. Kustantaja sen sijaan kuvailee kirjailijaansa sympaattiseksi ja lahjakkaaksi naiseksi, jolla ei ole omaa pyrkyryyttä julkisuuteen, vaan pikemminkin ihmisenä, joka silloin tällöin haluaisi viettää päivän prinsessana. Kustantajan mukaan kirja koostuu Kurosen tarinasta,nauhoituksista puretuista mediatapahtumien kommentoinnista ja kustantajan jälkisanoista. Se on kertova yhden parisuhteen tarinan naisen näkökulmasta, mutta toisaalta myös yhteiskunnasta, politikon paineista ja tiedotusvälineiden vallasta. Lupaavaa, erittäin lupaavaa. Kustantaja tähdentää vielä alkusanojen lopuksi, että kirjan saama megajulkisuus on ilmiö, jota jokaisen kannattaa pohtia. Kiitos, siispä toimeen!

Kirjan muodostavat kolme isoa kokonaisuutta: Suhde, Media, Jälkisanat ja nämä pääluvut jakaantuvat yhteensä 47 alalukuun. Ensimmäinen ja toinen pääluku ovat lähes yhtä laajat, kun taas Jälkisanat ovat vain noin kymmenen sivun mittainen. Numeroituja sivuja 164 ja teoksen UDK-luokitus on 99.1. Leipätekstin fontti on riittävän suuri myös näkövammaisille.

Nyt aloitamme. Olen jo sivulla 15, eli Lukijalle–osuudessa, jotenka on hienoa huomata että olen jo taapertanut kymmenesosan kirjaa tähän mennessä. Lukijalle on ajatuksia herättävä, sillä Kuronen haastaa lukijan kysymään, miksi hän on ostanut kirjan. Kuronen päästää meidät piinasta ja sanoo lukijan ostaneen kirjan uteliaisuuttaan, ei siksi että hän olisi kuuluista kirjailija, vaan koska se kertoo hänen ja pääministerin suhteesta. Niin, eipä taida itse Kuronenkaan kuinka väärässä tässä kohdin on. Saimme Ainon kanssa kirjan läksiäislahjaksi (tämän vuoksi jo entisiltä) ystäviltämme muutettuamme Turusta Helsinkiin puolistentoista viikkoa sitten. Ja heidän motiivejaan tämän kirjanostamiseksi ei edes Jumala osaa kertoa, sillä omistuskirjoitusten joukossa seisoo kovin monen agnostikon puumerkit. Kai ne kiustatakseen tämän meille hankkivat, mutta minä olen elinkumppanini kanssa syyntakeeton!

Muuta Kuronen ei oikein tohdi johdannossaan kertoa, muuta kuin sen, ettei kysessä ole sepitetty tarina, koska kaikki se mistä hän kirjoittaa, tapahtui. Ehkäpä käsittelyluvut kertovat enemmän kuin niukahko johdanto – otan mukavan asennon nojatuolissa ja uppoduin lukukokemuksen pariin.

10 minuuttia myöhemmin…

3 päivää myöhemmin…

Ei pysty, liian hapokasta. Pääsin puoleen väliin teosta ja kirja on monesta syystä aivan käsittämätöntä kuraa, mutta myös paljastaa - yhdestä näkökulmasta - miksi pääministeri Matti Vanhanen on oikeasti aika onneton tapaus.

TUOMIO: Jää hyllyyn ( ) / Palautetaan lahjoittajalle ( X ) / Roviolle ( )

/j.