Ei, en ole lukenut Osmo Soininvaaran kirjaa Fillarilla Nizzaan, vielä, mutta osasyynsä Soininvaaralla pyöräilykuumeeseeni tosin on. Arvostelu saapuu, jahka olen saanut ostettua kirjan tahi jollain syyllä kiristettyä kustantajaa lähettämään sen minulle.
Seurasin innolla viime vuonna Soininvaaran blogia, missä hän jaksoi maltisesti tarkkailla maailmaan niin pyöräilijän kuin ajattelijankin näkökulmasta. Löysästi sanottu, tiedetään, mutta Soininvaaran matka oli yksi niistä sytykkeistä, joka on minut saanut hankkimaan monen vuoden tauon jälkeen polkupyörän. Toinen ja vakavampi syy on ollut urheiluharrastuksen puute, mutta se painavin peruste on ollut oma pituus-paino -indeksi kehittyminen siihen väärään suuntaan. Olen toki jonkin verran lenkkeillyt, mutta olen kaiketi ollut liian laiska liikkumaan viime vuosina - noin niin kuin ylipäänsä.
Nyt, tänä keväänä, päätin toteuttaa salaisen unelmani maatiepyörästä. Olen harkinnut erilaisilla vakavuusasteilla sellaisen hankkimista viimeiset neljä-viisi vuotta, mutta päässyt veräjästä aina jonkin verukkeen (yleensä se on ollut rahan puute) varjolla. Nyt, sellainen italialainen kiituri on jo tilattu ja osani on vain olla hieman kärsivällinen toimituksen suhteen.
Minun kohdallani pyöräilyyn liittyy vapauden ja paikkojen kokemisen tunne. Se on enemmän fiilistelyä kuin fyysisyyttä. Tietysti ihailen Bassoa, Merckxiä, Indurainia, jossain määrin myös Vinokourovia ja Pantania, mutta minulle pyörä merkitsee vapautta kaupungin kahleista ja liikkumisen monipuolisuutta - uusia kohteita ja kokemuksia. Se on myös suhteellisen ekologinen vaihtoehto, joskin kuljen jo muutenkin työmatkani jalkaisin. Se on osa kaifin etsintää!
Pyörän hankinnassa minua auttoi vanha Kajaanin-ystäväni, joka on harrastanut fillarointia ahkerasti viime vuosien aikana. Samoin vanha opiskelijakollegani Turusta antoi oivan neuvon jos toisenkin vapun tietämillä. Kiitokset paljon. Valintani kohdistui tähän Olmoon (tosin punaisena), jonka Velosportin ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta on minulle mittaillut ja tilannut Italian tehtailta. Katsos, kun olen hieman persjalkainen, eli jalkani ovat suhteessa selkääni pidemmät, sopivan runkokoon löytämisessä oli hieman ongelmia. Vietin pyöräliikkeessää viime lauantaina reilut kolme tuntia, mutta tulin vakuuttuneeksi valintani kohdilleen osumisesta. Samoin muita tarvikkeita jäi haaviin, joten en ole niin innokas kirjoittamaan käytetystä rahasummasta, vaan haluaisin pidättäytyä enemmän tämän kuumeilen odotuksen kuvailussa. Nyt pitää vaan malttaa vielä parisen viikkoa - jahka munamankeli vaan saapuisi Suomeen pian.
Jokainen ostopäätöksen päivä (+ kuukausi ennen sitä) on alkanut erilaisilla pyöräilysaiteilla, jossa olen "hifistellyt" tulevan pyöräilyharrastukseni kanssa. Siihen lisäksi vielä puntaroinnit syke- ja matkamittareista, harrastukseen sopivista kledjuista, tulevaisuuden pyöräreiteistä jne jne, niin huomaan olevani jo hieman snobi, mutta ainakin innostunut sellainen, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin, olen näin innoissani uuden harrastuksen aloittamisesta.
Olenkin jo hieman suunnitellutkin tulevia matkoja. Riippuen pyörän saapumisajankohdasta, olen ajattelut tehdä ennen juhannusta yhden viikonloppumatkan Orimattilaan vanhan ystäväni luokse pilketalkoisiin, pienen lenkin Saariston rengastiellä juhannuksen maissa ja juhannuksen jälkeen Kainuussa, kiertäen Nuasjärven ja kivuten aina Vuokatinvaaran huipulle. Siinä onkin jo aika lailla vasta-aloittelijalle. Olkoon tavoitteena sen kauneimman tietämäni suomalaisen maiseman näkeminen omin silmin, pyörän päältä. Oi unelmia, mutta nekin on vain tehtävä.
Soittaisivatpa sieltä kaupasta jo! Ei malta, ei sitten millään!
Hyvää alkavaa viikkoa,
Jipsukka
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jees. Kirjeenvaihtajallakin on ollut mielessä tuon maantiehirmun hankinta. Vielä ei rahavaranto ole antanut myöten.
Ja toisaalta seuraava sykkeli saatta olla myös tuota cyclocross-tyyppiä (maantiepyörän ja hybridin välimuoto).
Ans kattoo nyt. Vielä aattelin kuitenkin tämän kesän painella tuolla Kulkurillani. Raskas se on kuin piru, mutta eipähän tuulet häiritse. Ja sivulaukkuarsenaali riittää pidempäänkin reissuun. Hesaan olisi ainakin tarkoitus jossain vaiheessa kesälomaa polkaista...
Inhaa, että joudut vielä odottamaan filoasi:p. Toisaalta, sitä makeampaa se varmasti on, kunhan saat sen.
Lähetä kommentti