Verrattuna viime vuoteen ja tämän syksyn sateisiin, kahden päivän mittaista lumimyrskyä lähes polvillaan kiittelee. On verratonta nähdä kuinka kaikki muuttui yhden vuorokauden aikana.
Maisema muuttuu lumen myötä, kuten muuttuu mielikin. Valoisampi ja avarampi on näkymä työmatkalla kun aura-autot ja traktorit ovat puskeneet tienvarsille polanteet ja risteyksiin lumikasat. Tuhannesti mieluummin otan tämän sohjon kuin sen alati märän, mitään imemättömän mustan maan, sanokoot kyynikot mitä tahansa.
Surulliseksi mielen painaa vain maantiepyöräilykauden siirtyminen toistaiselle tauolle. Ja vaikka vielä toissa sunnuntaina kävin mainiolla lenkillä, lienee siirtyminen sisäharjoitteluun on välttämätöntä. Siksi toissa perjantaina hankkimani tekniikkarullat ovat osoittauneet mainioksi hankinnaksi, joskin parin ensimmäisen harjoitteen loppuunsaattaminen oli pikemminkin onnetonta räpeltämistä kuin polkemistekniikan pitkäjänteistä hiomista ja kyllä, se touhu näytti juuri tältä, kun sen olisi pitänyt tietenkin näyttää tällaiselta.
/ Jussi-Pekka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ällös huoli. Eddyllä oli pohjilla ehkä muutama tunti rullilla enemmän kuin sulla:). Oot jo varmaan ehtinyt huomaamaan, ettei nokkakärry ole parhaasta päästä tuen ottamiseen vaan joku tukeva tuoli, sohvan riittävän korkea selkänoja tms. Ja aina kun tuntuu siltä, ettei ajolinja pysy hyvänä pitää juurikin _lisätä_ poljinkierroksia eikä hidastaa. Muutaman treenikerran jälkeen ei enää jaksa jännittää ja silloin kannattaakin jo varustaa ympäristö sanomalehdillä tms. hikeä imevillä härpäkkeillä. Kuuma tulee joka tapauksessa. Ja nenä kutiaa juuri silloin, kun saa hyvä otteen tangosta.
Juu. Kyllä se on alkanut jo muutaman kerran jälkeen sujumaan. Aluksi ajoin eteisessä, missä sain tukea kahdesta seinästä ja sittemmin olen tarvittaessa nojautunut... hmmm... nojatuoliin. Harvemmin enää siihenkään - lähinnä satulaan nousiessa.
Hikeä tosiaan puskee, pitäisi kai joku tuuletin hankkia että ajoviima kuivattaisi hikipisarat siitä nenän päästä ;-) Retkialustaa olen käyttänyt telineen alla, joka on tietty helppo huuhdella suoritteen jälkeen.
Rentouskin alkaa löytyä, joskin jännityksen huomaa yllättävissä paikoissa - ranteita tuppaa pakottamaan aika nopeasti vaikka pyrin vaihtamaan ajo-otetta aika usein. En tiedä onko etummainen rulla aivan oikeassa paikassa; on vain sellainen tuntuma, ettei se ihan istu pyörän mittoihin. Sen selvittää tietty säätämällä rullan paikkaa.
Onneksi ajaminen on vielä maistanut, vaikka lopputalvesta voi puulta jo maistuakin. Olen vetänyt sellaisia tunnin harjoitteita neljästi viikossa, katsomatta sykettä tai kadenssia. Yleensä sellainen seitsemän minuuttia hieman tasaisempaa ja rauhallisempaa pyörittämistä, jolloin yritän keskittyä tekniikkaan ja siihen päälle kolme minuuttia eturatasta rankemmalla välistyksellä alaotteelta ja takamus istutettuna satulaan, että pääsee välillä hengästymäänkin. Kun on peruskunto niin heikko kun se on, niin käyköön alkuun "sopivalta" harjoitteelta ;-) Tiedä häntä.
Lähetä kommentti