Palvelua, kiitos.

Kesä on taas kynnyksellä. Sen huomaa kun katsoo ikkunasta ulos - siellä sataa. Totta puhuen, sade tekee ihan hyvää allergikolle, joten ei puuskuta aivan samaan malliin kuin kuivina päivinä. Jotain hyvää sentään sateessakin.

Tässä touko-kesäkuun aikana olen tehnyt erinäisiä hankintoja kotiin. Muun muassa on hankittu tikaspuut, joiden avulla sekä verhojen että valaisimien asennus käy kuin vettä valaen. Uutta lakanaa on saatu ja kylpyhuoneeseen erinäistä tarviketta. Häälahjaakin on haeskeltu.

Kauppoja kierrellessä on jäänyt hieman raivostuttamaan nykyinen kaupan henkilökunnan palvelualttius - se on sanalla sanoen surkeata. Olin eilen hakemassa tulevalle avioparille heidän toivomaansa häälahjaa Helsingin kaupungin keskustassa sijaitsevasta liikkeestä, mutta kipot ja kupit jäivät hankkimatta, koska en saanut palvelua. Henkilökunta surffaili ympäri liiketilaa ja aina kun yritin lähestyä myyjätärtä, hän katsoi parhaakseen livahtaa jonkin pylvään taakse tai kiertää edessäni myymälää, että jouduin tiivistämään askeltani saadakseni palveluntarjoajan kiinni. Kun pääsin vihdoin juttusille edeskäyvän kanssa, tämä tokaisi tylysti kysymykseeni, ettei sellaista täällä myymälässä enää ole ja piste. Näytinkö liian kotimaiselta ja rahvaanomaiselta asiakkaalta? Epäilen, vaikka liike sijaitseekin kantakaupungin ytimessä. Tyly vastaus sai minut kääntymään 180 astetta kantapäilläni ja poistumaan liikkeestä.

Koin saman tapahtuman reilut pari-kolme viikkoa sitten Finlaysonin myymälässä Arabiassa - olin jo valinnut ostettavat hyödykkeet ja marssin kassalle. Myyjää ei vain näkynyt mailla eikä halmeilla, kunnes hieman vanhempi myyjätär usutti nuorta Tuulia (nimi ei ole keksitty) saapumaan pylväiden takaa ottamaan maksuni vastaan. Nuori parikymppinen typy otti pankkikorttini vastaan hapan ilme kasvoillaan, olinhan juuri keskeyttänyt hänen pylvästelynsä, jonka sijaan hän joutui palvelemaan asiakasta, otti maksun vastaan, pakkasi tuotteet yrityksen paperikassiin ja lähes viskasi sen tiskille, jolloin tyynyliinat pursuivat pussista myyntipöydälle. Tämä ei Tuulia paljoa hetkauttanut, eikä hän vaivautunut laittamaan tuotteita takaisin pussiin, vaan katsoi minua kivettynyt katse silmissään kun yritin survoa tuotteita takaisin paperikassiin. Tuuli lähti takaisin pylvästelemään ja minulle jäi huono mieli kulutuskokemuksestani.

Sama toistui pari viikkoa sitten Ruoholahden K-raudassa, jonne olin tarkoitusellisesti mennyt etsimään yhtä sun toista. No, itse en näitä tuotteita löytänyt, vaan jouduin turvautumaan henkilökunnan apuun. Nuori pojankloppi virnisteli kysyessäni pyörätelineiden sijaintia ja huitoi käsillään suuntaa tuonne hyllyjen taakse. Narisevalla äänellään hän sanoi, että ehkä niitä sieltä löytyy.

Nämä kolme sinänsä harmitonta tapausta osoittavat, ettei asiakas tunnu enää palvelua oikein saavan. Nuorilta myyjiltä puuttuvat käytöstavat ja palvelualttius tyystin - ammatitaidon lisäksi. Jossain Kainuussa tällainen välinpitämättömyys kaupan henkilökunnan puolesta lakanaostoksilla ei tulisi kuuloonkaan, mutta Tsadissa kukaan ei oikein tunnu henkilökunnalta mitään palvelualttiutta vaativankaan. Olisi siis aivan sama jos kaupat olisivat itsepalvelumyymälöitä, joista vain haetaan ne tuotteet jotka satutaan löytämään. Verkkokauppakin on ystävällisempää kuin Espan Iittalan myymälässä, Arabian Finlaysonilla ja Ruoholahden K-raudassa saamani kohtelu.

Ja onko kauppiaalla oikeasti varaa pitää näitä veteliä, saamattomia ja haluttomia ihmisiä töissä? Tällaisena aikana? Itse olen julistanut nämä liikkeet toistaiseksi kauppasaartoon ja käytän korkeintaan liikkeiden minulle tarjoamia ilmaisia wc-palveluita hyväkseni.

/ Jussi-Pekka