Varusteet

Niin,

ilman varustearsenaalia reissuun ei olisi asiaa. Tässä lyhyt kuvaus mukanani raahamista romppeista:

Kulkupeli on italialaisvalmisteinen Olmo Dynamic Plus (tosin punaisella värityksellä), jota itse kutsun Mirandaksi. Pyörän nimeäminen juontaa juurensa viime kesään, jolloin entisen työpaikkani kollegat kertoivat aina kyllästymiseen saakka mitä he olivat tehneet koirensa kanssa, tyyliin "Muffe oksensi, Raffe nuolaisi, Rekku on kasvanut tai Musti haukkui". Huonoksi vitsi muodostui siinä vaiheessa kun aloin kutsua omaa kultaani Mirandaksi ja kerroin miten olin käynyt "Mirandan kanssa romanttisella maaseutuajelulla, kuinka pesen Hänet puhtaaksi ja pidän hyvässä öljyssä, kuinka Mirandan ja minun yhteinen taival on taas tiiviimpää kun olemme oppineet taas uutta toisistamme jne." Älköön kukaan nyt pitäkö tätä nimenantoa jotenkin liian esineellistävänä tai huonona huumorina, mitä se myöskin on, mutta alkuperäinen tarkoitus oli saada työtoverit hämmästyksen partaalle tupakkitauon keskusteluissa ja siinä totta vie onnistuinkin. No, nimi jäi siitä elämään ja olen siis kutsunut maantiekonkeliani Mirandaksi vastedes.

Vaihteensiirrosta vastaa Campagnolo. Minulla on nk. compact-välitys, 34/50, joka on toisinaan hieman liian kevyt Suomen teille, eikä pienemmille vaihteille oikein mäettömässä Etelä-Suomessa ole käyttöä. Olen hieman harmitellut asiaa tässä parisen kesää, mutta pidemmillä reissuilla Compact-välitys on ollut kuitenkin minulle sopiva, sillä välillä on voinut lepuutella itseään pienemmällä limpulla sutkiessa. Takapakka on 11-25 ja kampien mitta 170 mm, mikä lienee kutakuinkin sopiva minulle, sillä en ole pitkä ajaja. Toivon, että pidemmällä reissulla ja hieman hiljaisemmalla keskinopeudella näistä välityksistä on kyllä iloa. Kuntokaan kun ei ole ihan triatlonistin tasoa.

Muuten pyörän varusteet ovat pakettitavaraa, en ole vielä alkanut päivitellä osia parempiin - nämä ovat riittäneet toistaiseksi ihan mainiosti. Harkinnassa olisi kuitenkin Fizikin Antares -satulan ja Timen polkimien hankinta. Nykyinen satula menettelee, mutta satulan takaosa on hieman kapea ja pitkillä matkoilla leveämpi perä saattaisi antaa hieman mukavamman tuntuman kuin tämä nykyinen. Lookin Keo-polkimista en ole vakuuttunut, sillä ne on pitänyt jo vaihtaa kertaalleen. Ajattelin kokeilla, mitä Time tarjoaisi sillä saralla.

Ajovarusteista. Hommasin uudet ajokengät keväällä ja nyt ne ovat Time ULTeam RS Carbonit, joiden kohtuu leveä ja riittävän korkea lesti jalkapöydän kohdalla passaa räpylääni vallan mainiosti. Kenkä on myös riittävän tukeva, niin jalassa kuin pyörittäessäkin. Ei paina, eikä venkoile kampea kierrettäessä.

Ajohousut ovat tärkeät. Laitoin pari suositusta kuultuani rahaa pinoon ja hankin Assosin FI Mille S5 -ajohousut, jotka todellakin puristavat oikeista paikoista ja tuntuvat olevan hyvin kestävät käytössä. Tänä kesänä niiden kanssa on ajettu noin 3000 kilometria, eikä kulumia, rispaantumisia tai käytönjälkiä vielä näy. Hyvät ja kestävät housut, sano. Istuvat mainiosti jalassa ja tuntuvat hyvältä päällä. En ole havainnut myöskään minkään sortin hiertymisiä näiden kanssa, mitä saattoi esiintyä aikaisemmin käyttämilläni Spessun pöksyillä tuon tuostakin. Lisäksi, reilun vuoden ja noin 1500 km käytön jälkeen ne Specializedin housut ovat jo valmiit kierrätystä varten.

Koska en tykkää ja oikein osaakaan käyttää satulalaukkuja, kulkevat kaikki tarvevälineet repussa. Tiedän, että joissain pyöräilypiireissä tämä on hieman epäortodoksista, mutta niin olen minäkin. Deuterin Tunturisuteen mahtuu kaikki matkalla tarvittava tauhka. Kun hankin repun, niin minulla oli hieman ongelmia säätää repun hihnoja oikeisiin asentoihin ajaessa, mutta sittemmin hyvät säädöt ovat löytyneet. Reppu pysyy tukevasti paikallaan, eikä se heittelehdi ajon aikana, esim. putkelta ajettaessa. Lisäksi repun korkeus on sopiva - se ei kolehtele takaraivoon alaotteelta ajettaessa, eikä siten häiritse ajamista tai ajoon keskittymistä.

Mukaan tarvitaan tietenkin erinäinen määrä tarvevälineitä. Mukaan lähtee yksi sisäkumi, paikkausvälineet, käsipumppu, rengasraudat, työkaluja, sähkömiehen teippiä, muutama nippuside, linkkuveitsi, punainen varoitusvalo ja Suunto t3c -syke - ja matkamittari. Lisäksi minulle tulee mukaan lukitusvaijeri ja Abloyn riippulukko, joiden avulla saan kiinnitettyä Mirandan sinne mihin on tarve.

Vaatetuksen suhteen pitää hieman vielä miettiä kokonaisuutta, sillä kelit näin syyskuussa ovat jo hieman ilkeät. Lyhyiden ajopaidan ja -housujen lisäksi otan mukaan sadehousut ja vesitiiviit ajokenkien päälliset. Välikauden ajotakki pitää jonkin aikaa vettä ja vaikka ihan waterproof se ei olekaan, niin se on oiva vaate myös viileässä säässä ajettaessa. Parit ajosukat tarvitsen, samoin kuin kahdet ajokäsineet - sormettomat ja sormelliset, sillä sateessa ja kylmällä ajaessa nakit meinavat yksinkertaisesti vain jäätyä jarrukahvoihin kiinni ja ote alkaa lipsua. Turvallisuussyistä siis pitkät käsineet mukaan. Kypärä ja lippalakki ovat ehdottomat varusteet, tietenkin.

Myös lääkkeet, lompakko, aurinkolasit, tiikeribalsami, hammasharja ja passi, oleskeluvaatteet, kevyet varakengät ja Viron karttakirja kuuluvat mukava kuljettaviin asioihin. Karttakirja joutuu tosin vielä kohtaamaan mattoveitsen, sillä Viron katuluettelon pääsee paperinkeräykseen. Tämä siksi, että tulen käyttämään noin 60% karttalehdistä, niin en sittenkään ota yksittäisi valokopioita tarvitsemistani katroista, vaan otan koko paketin mukaan.

Neuvoja ja vinkkejä otetaan vielä vastaan, sillä pakkaan reppua jo tänään illalla lähtövalmiiseen kuntoon.