Siitä onkin jo tovi, kun olen edellisen kerran ilmoitellut tutkimustyöni edistymisestä blogissani. Nyt on sellainen hetki, että lyhyt katsaus tulevaan lienee paikallaan, nimittäin edessäni on viiden viikon jakso, minkä kuluessa pyrin saattamaan lisensiaatintutkielmani sellaiseen kuosiin, että sen voin jättää työnohjaajilleni hyvin mielin luettavaksi.
Kova on tavoite, mutta niin ovat pyrkimyksetkin. Syksyn aikaan en oikein työkiireiden vuoksi ehtinyt vierailla tutkimukseni parissa, mitä nyt kävin pitämässä yhden lyhyen paperin yhdessä tieteen historian konferenssissa. Tuolloin Ateenan esitelmääni valmistellessa ja sillä saadun palautteen seurauksena alkoi yhä voimakkaammin tuntua siltä, että olisipa verrantonta päästä joksikin aikaa purkamaan maisteltua ja haisteltua kirjoittamisen muodossa. Nyt siihen onneksi aukeni hyvä mahdollisuus ja rehellisesti sanottua, on tätä hetkeä odotettukin.
Minunlaisille blokki-kirjoittajille kirjoitusfiilis on tärkeä työväline. Kirjoitusummetus ei poistu kirjoittamalla edes jotain pientä, vaan minulla tukos on täysinvaltainen mielentila, joka hallitsee ajattelua niin voimakkaasti etten yleensä saa puristettua lausettakaan ulos. En tiedä olenko tyypillinen flow-kirjoittaja, mutta saan kirjoitettua yleensä vain kun jonkin sortin fiilis tai veto on päällä. Tiedän, että kaiken puristaminen ulos yhdessä sessiossa on hyvin raskas ja epätaloudellinen tapa, mutta nyt tähdet alkavat olla paikallaan. Odottelusta on muodostunut positiviista mieltä - vihdoinkin taas tuntuu siltä, että ehkä jotain sanottavaakin saattaisi olla. Ei nimittäin pidä kirjoittaman, mikäli ei ole sanottavaa.
Edistääkseni hyvän työskentelymielen puhkeamista kukkaan, aloitin tänään valmistelut muokkaamalla sisäpyöräilyhuoneestani jälleen kirjaston, paikan, jonne voin sulkeutua ajatuksieni, Leselustini ja kirjoitushalujeni kanssa. Yritän lähettää ulkomaailmalle sieltä kaukaa jostain toisinaan viestin jos toisenkin työni edistymisestä ja pyrkimyksieni toteuttamisesta.
Kova on tavoite, mutta niin ovat pyrkimyksetkin. Syksyn aikaan en oikein työkiireiden vuoksi ehtinyt vierailla tutkimukseni parissa, mitä nyt kävin pitämässä yhden lyhyen paperin yhdessä tieteen historian konferenssissa. Tuolloin Ateenan esitelmääni valmistellessa ja sillä saadun palautteen seurauksena alkoi yhä voimakkaammin tuntua siltä, että olisipa verrantonta päästä joksikin aikaa purkamaan maisteltua ja haisteltua kirjoittamisen muodossa. Nyt siihen onneksi aukeni hyvä mahdollisuus ja rehellisesti sanottua, on tätä hetkeä odotettukin.
Minunlaisille blokki-kirjoittajille kirjoitusfiilis on tärkeä työväline. Kirjoitusummetus ei poistu kirjoittamalla edes jotain pientä, vaan minulla tukos on täysinvaltainen mielentila, joka hallitsee ajattelua niin voimakkaasti etten yleensä saa puristettua lausettakaan ulos. En tiedä olenko tyypillinen flow-kirjoittaja, mutta saan kirjoitettua yleensä vain kun jonkin sortin fiilis tai veto on päällä. Tiedän, että kaiken puristaminen ulos yhdessä sessiossa on hyvin raskas ja epätaloudellinen tapa, mutta nyt tähdet alkavat olla paikallaan. Odottelusta on muodostunut positiviista mieltä - vihdoinkin taas tuntuu siltä, että ehkä jotain sanottavaakin saattaisi olla. Ei nimittäin pidä kirjoittaman, mikäli ei ole sanottavaa.
Edistääkseni hyvän työskentelymielen puhkeamista kukkaan, aloitin tänään valmistelut muokkaamalla sisäpyöräilyhuoneestani jälleen kirjaston, paikan, jonne voin sulkeutua ajatuksieni, Leselustini ja kirjoitushalujeni kanssa. Yritän lähettää ulkomaailmalle sieltä kaukaa jostain toisinaan viestin jos toisenkin työni edistymisestä ja pyrkimyksieni toteuttamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti