Mitä yritin tehdä tällä viikolla? 18.-25.1.2013

On asioita, joita en oikein taida. Sitten on niitä asioita, jotka eivät oikein suju minulta. Ja sitten on niitäkin juttuja, joiden suhteen olen totaalisen onneton ja muistiinpanojen tekeminen lukemastani kuuluu juuri tähän kategoriaan.

Kuluneen viikon aikana olen toki yrittänyt tehdä muutakin kuin saada vanhempaa maantiepyörääni myydyksi. Lähetin maanantaina lisurini johdannon (luonnos) ohjaajalleni kommentoitavaksi. Postitin nivaskan hieman keskeneräisenä, enkä suinkaan stilisoituna, mutta palautetta olisi saatava ja muidenkin tutkimusten osioiden kanssa tulisi edetä. Sitten iskikin pulma – mitä nyt? Miten etenen, mitä teen, luenko, kirjoitanko, kaivanko napaani, syljenkö kattoon – mistä liikenteeseen?

Kun ajatuksissani oli ollut kohtalaisen selvä ajatus siitä, mitä johdantoon kirjoittaisin, niin taustaluvun ja käsittelylukujen osalta kysymystä ei kyllä oltu pohdittu etukäteen lainkaan ja helmasyntini, eli mitättömät muikkarit (en käytä mitään zoteroita tai vast.) eivät auttaneet tässä tilanteessa pätkääkään, joten kysymys on, mitä tekee ihminen, joka ei osaa tehdä lukemastaan muistiinpanoja? Vastaus: yrittää lukea sen kaiken jälleen kerran uudelleen, löytää lukemastaan uusia johtolankoja, mutta mikä huolestuttavinta, sen sijaan että kirjoittaisi lukemaansa auki paperille, menee hän uudestaan kirjastoon ja tilaa yhä lisää materiaalia sekä valokopioi vielä sen yhden semi-jänskän jutun, jos vain…

 Siinä sitä olisi - työsarkaa, kansioitua alkuperäisaineistoa ja tutkimuskirjallisuutta

Ajattelin naiivina, että selviän sillä, että käyn läpi uudelleen ne keskeiset syksyn 2011 ja talven 2012 aikana keräämäni alkuperäislähteet ja kirjoitan ne tekstirunkojen sisälle, ikään kuin istuttaisin ne oikeaan kontekstiinsa, paikkaan johon ne kuuluvat ja missä ne vastaisivat kysymyksiini yhä vakuuttavimmin. Ongelmana ei suinkaan ole se, etteikö näin hyvinkin voisi käydäkin, mutta materiaalia on reilun vuoden aikana yksinkertaisesti siunaantunut niin paljon, että pelkillä palikoiden oikeisiin kohtiin tiputtamisilla en selviä.

Ratkaisukeinona yritän seuraavaa: otan niskasta itseäni kiinni, luokittelen valokopiot ja valokuvatun arkistoaineiston ja luen vain sitä materiaalia, mikä liittyy kulloiseenkin käsiteltävään asiaan. Kuulostaa hyvin simppeliltä ja yksinkertaiselta, mutta voin kertoa, että kyllä tässä lähdepositivistin suuruudenhulluutta koetellaan!

Viikon musiikki:

Joni Mitchell: Traveloque