Huh huh, mikä viikko, sanoi aikoinaan Anneli Sundberg Helsingin Sanomain sunnuntaisivuilla. Sittemmin Sundberg on eläköitynyt ja aiheuttanut poissaolollaan rajattoman, ellei jopa äärettömän, tasonnousun tuossa itäsuomalaisessa paikallislehdessä. Vielä kun itsensä naurettavaksi päivittäin kirjoittava kulttuuritoimitus ja Naton ainoa henkilöjäsen Olli Kivinen saataisiin lopettamaan itsensä tarpeettomina, niin lehteä voisi jopa harkita lukevansa säännöllisesti.
Hesarilla on poikkeuksellinen mediavalta maassamme – asiasta on käyty keskustelua, mutta ainakaan erkkolaiset eivät ole ottaneet vielä kritiikistä opikseen. Lehden päivittäin lisääntyvää pöhöttyneisyyttä olikin verratonta seurata viime aikoina, esimerkiksi turvallisen etäisyyden päässä ulkomailla.
Mutta mutta! Uudistumisen tarve lienee huomattu jo Päivälehden toimituksessakin ja eräitä toimenpiteitä on jo suoritettu. Ainakin GP:n [Gelsinskaja Pravda] Sunnuntaisivuja on pyritty uudistamaan viime aikoina. Huomasin niistä tulleen Maan virallisen, ylimmän ja ainoan totuuden tähtijournalistin [arvonimi on annettu ilman sarvia ja hampaita, rehellisesti] Annamari Sipilän henkilökohtainen ainevihko, johon Ansku saa ja taitaa kirjoitella ihan just sitä, mitä mieleen pälkähtää tai just nyt hotsittaa.
Pidin aikoinani suunnattomasti Sipilän sarkastisesta journalismista hänen toimiessaan Britannian-kirjeenvaihtajana – hän on suvereeni kirjoittaja ja erittäin hyvä havainnoitsija, mutta ylennys Sunnuntaisivujen yksinvaltiaaksi olisi saanut jäädä kuitenkin tapahtumatta.
Sipilä ei suinkaan ole huono, mutta maku menee nopeasti: neljä Sipilän kirjoittamaa lehtikirjoitusta tämän sunnuntain Hesarissa oli mielestäni jo hieman liikaa. Johtuen varmastikin hänelle vieraista aiheista, Sipilän tekstit, Sipilän brändi ja lopulta Sipilä itse kärsivät inflaation nopeasti. Ne alkoivat puuduttaa ja aiheuttaa allergisia reaktioita jo toisen kirjoituksen kohdalla. Yhden jaksaa, mutta ei neljää! Kolumni kirjallisuudesta puhuvista ihmisistä oli jo kerrassaan tuskallinen kokemus ja aiheutti sisäistä maanpakoa Sunnuntaisivuilta. Odotin Sipilältä aivan jotain muuta ja laadullisesti parempaa jälkeä, mutta lopputulos olikin surkea. Jopa ala-arvoinen.
Jos olisi mahdollista, niin pakottaisin Sipilän muuttamaan takaisin Britanniaan ja jatkavan siellä uraansa Suomen eräänä kaikkien aikojen parhaana ulkomaankirjeenvaihtajana - taitavat vain Erkon valmiiksi katettu juhlapöytä herkkuineen ja siloiteltu tie päätoimitukseen kiinnostavan enemmän. Harmi, sillä se on tappioksi meille lukijoille ja Helsingin Sanomain taso senkun jatkaa heikkenemistään. Vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.
Hyvää heinäkuun jatkoa,
Jussi-Pekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti