Otsikko tarkoittaa suurinpiirtein: "Huomaa, huomaa ja ole varuillasi, sillä jos kosketat minua, tulet katoamaan." Lause on tarkoitettu varoitukseksi tuulelle ja salamille, ehkäpä myös demoneille. Lauseen tarkoitus on suojella Vanhankaupungin siltatornia - siltatornia, jonka juurelta alkaa 520 metriä pitkä ja 9,5 metriä leveä Kaarlen silta, jonka rakentaminen aloitettiin 9.7.1357, klo 5.31 ap. (huom. numerot) Tänään aamulla sillan peruskiven muuraamisesta tuli siis kuluneeksi tänään 650 vuotta. Kunnia!
Kaarlen silta on mielestäni edelleen maailman kaunein, joskin se on peruuttamattoman turistisyövän runtelema ja sen kannattaman patsasgallerian kauneudesta pääsee nauttimaan parhaiten vain myöhäissyksyn aikaisina aamuina, kun sillan kantta eivät ole miehittäneet rihkamanmyyjät ja -ostajat. Päiväaikaan silta on käynyt sietämättömäksi paikaksi loputtoman turistivirran vuoksi. Iltaisin ja aamuöisin se on valitettavasti taskuvarkaiden, vandalistien ja pidätysvaikeuksisten kohde. Liian käsittämätöntä on, että tämä silta on selvinnyt monista tulvista, vuoden 1890 tulva lienee se pahin, edellinen syksyllä 2002, mutta brittituristien sillalle jättämä urea vahingoittaa sillan rakenteita pahemmin kuin koetut luonnonmullistukset ikään. Lisäksi kunniotus sillalla olevia patsaita kohtaan ole vähentynyt. Patsaita tärvellään, niihin piirrellään ja niistä varastetaan osia muistoiksi. Siltatornin varoituksella olisi tässä ajassa enemmän käyttöä kuin koskaan aikaisemmin.
Hetken aikaa etsin sopivaa sitaattia paikallisesta kirjallisuudesta, joka olisi kertonut sillasta ja sen historiasta enemmän ja nasevammin kuin minun tekstini. En suoriltaan sellaista löytänyt, joten siteeraan Vilja-Tuulia Huotarisen runoa sarjasta Värisikermä:
Sininen
Hän nojaa kasvojaan selkääni,
takanamme Dvorak värjää Kaarlen sillan ja meidät osaksi konserttoa,
hän puhuu tosia sanoja lapluitani vasten, ei totta, minä odotan askelia,
lunta, jotta herättyäni voisin nähdä: Tästä hän on kulkenut!
Yhdestäkin asiasta, jonka hän kertoisi itsestään, suutelisin saman tien.
Mutta hänellä on kiire puhua, kunnes ei ole enää sama, kunnes me emme enää ole
silta, musiikki, uni
takanamme Dvorak värjää Kaarlen sillan ja meidät osaksi konserttoa,
hän puhuu tosia sanoja lapluitani vasten, ei totta, minä odotan askelia,
lunta, jotta herättyäni voisin nähdä: Tästä hän on kulkenut!
Yhdestäkin asiasta, jonka hän kertoisi itsestään, suutelisin saman tien.
Mutta hänellä on kiire puhua, kunnes ei ole enää sama, kunnes me emme enää ole
silta, musiikki, uni
kesäterveisin,
Jussi-Pekka
MF Dnesin verkkoversion kuvia juhlallisuuksista: http://zpravy.idnes.cz/obrazem-karluv-most-slavil-650-narozeniny-fp2-/praha.asp?c=A070709_110337_domaci_bar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti