Päivä tosin muuttui aurinkoiseksi oltuani Helsingin päärautatieaseman R-kioskilla. Tapahtui jotain odottamatonta: Ärrän tiskillä silmiini sattui monta vuotta kadoksissa ollut rakas ystäväni, Fazerin Pax-pastillit!!! Paksi-aski oli saatava ja välittömästi!Alkuperäiset Pax-pastillit tuotiin markkinoille vuonna 1947 ja välittäen yksinkertaisella ja kauniilla rasiallaan tärkeää viestiä sodanjälkeiseen Suomeen. Nyt Fazer toi paksit markkinoille juhlistaakseen Suomen 90-vuotista itsenäisyyttä. Kiitos Fazer, kiitos Cloetta! Olette vastanneet jo turhiksi luulemiini hartaisiin toiveisiini ja tuoneet meillä pastilleista parhaimman, paksin, takaisin.
Ja vaikka tästä päivitetystä versiosta maistuikin läpi epätoivoinen yritys tehdä xylitolilla pakseja terveellisimmiksi maun kustannuksella, niin se ei varsinaisesta minua ei haitannut. Ensimmäinen pastilli oli kuin olisin tavannut vanhan hyvän ystävän sattumalta vuosien jälkeen: reipas, rehellinen tervehdys, kädenpuristus, halaus ja pieni häivähdys nostalgiaa yhdistettynä pieneen läpätykseen sydänalassa. Mainioita mellejä!
Lopulta mieleeni palautui se vanha myyntilausekin, joka on naiivisuudessaan ihana: ”Ota pax, ota pax, ota Fazerin pakseja kaks’”.
Sanomattakin selvää, että rasiallinen pakseja oli syöty jo ennen Kupittaan asemaa.
Tänään, mikäli selviän tämänaamuisesta juurihoidostani ilman enempiä kipuja, haen uuden rasiallisen pakseja. Ihan varmasti.
