Tuossa lounastauon päätteeksi kävin tupakilla ja tuli siinä mieleen eräs piirre tšekkiläisistä miehistä – niitä kun on yleensä kahdenlaisia. Tämä tuli taasen todistettua eilen tupakilla, kun tapasin siellä erään tšekin, joka oli kouluttamassa samassa rakennuksessa paikallisia yhteistyökumppaneitaan autojen interiöörien suunnittelussa.
Esiteltiin siinä savuilla toisemme ja paljastui, että kundi on Mladá Boleslavista. Kas, sehän mukavaa, sillä minulta luistaa tuo tjekin kieli melkein kuin luonnostaan. Siitäkös miesi innostui ja lähes hyppi riemusta, että onpa ovelaa tavata tšekinkieltä puhuva suomalainen intialaisessa autokatoksessa tupakalla. ”Eihän tätä usko kukaan, kun kerron.” Ja perinteiset Ty Vole!t siihen päälle. Annappas kun kerron tämän pomolleni, sanoi tämä tšekki, joka edustaa minulle sitä toista ja mielenkiintoisempaa puolta sikäläisistä – ovat vilpittömän uteliaita kuulemaan, miksi oikein osaan kieltä ja kunnioittavat sitä, ottavat välittömästi vertaisikseen ja aloittavat jalkapallosta ja oluesta puhumisen.
No, eipä toviakaan kun pomo, nuori rehvakkaanoloinen paidan ylänapit avoinna pitävä kolmikymppinen, saapui paikalle ja esittelin itseni tšekiksi. Ei uskonut arrogantti luupää, että osaan puhua kieltä, vaan ignoorasi kaikki kohteliaisuuteni ja jatkoi puhettaan englanniksi höystäen sanojaan alentavalla äänensävyllä, välittämättä tippaakaan kollegansa riemusta, saatikka minun sujuvasta ynnä soljuvasta tšekin kielestä. Ynseästi kun jatkoi vain englannilla, tympäännyin, käännyin kannoillani ja lähdin takaisin työpisteelleni. Itseriittoisia tšekkejä olen elämäni aikana tavannut riittämiin, enkä halua olla sellaisten ego-luonteiden kanssa missään tekemisissä, edes Intiassa.
Nyt taas töihin.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti