Valkoisen miehen päivä ensimmäinen työpäivä

Sen verran Golcondasta vielä, että se oli tosiaankin upea paikka paahtavassa auringossa. Munawar kertoi, että aikaisemmin se oli eräs niistä harvoista paikoista, jonne ihmiset kokoontuivat piknikille, seukkaan, viettään aikaa ja silleen. Nyttemmin siitä oli tullut erityisesti intialaisten knapsujen kokoontumispaikka. Seksuaalisuuden ja varsinkin homoseksuaalisuuden luulisi olevan julkisilla paikoilla, etenkin asutuskeskuksissa hieman tabu, mutta ainakin Golconda toimi eräänlaisen kaapistaan ulos tulleiden intialaisten miesten yhdessäolon keskukseksi. Hyderabad on suvaisteva kaupunki, johtuen sen monikulttuurisuudesta, useiden uskontojen ja kielten sulautumisesta toisiinsa. Ja näyttävät täällä vasemman laidan kulkijatkin löytäneen oman paikkansa.

---

Työkulttuureissa on tosiaan eroja. Ensimmäinen on se, että täällä aloitetaan myöhempään. Olin sanonut monesti, että saatan aloittaa työni jo aamulla kuudelta, koska se vaan joskus on järkevää. Kommenttini jälkeen paikalliset kollegani olivat ensin hiljaa ja sanoivat sitten, että me teemme töitä vastaavasti hieman pidempään illalla. Olin kinunnut, että jos aloittaisimme jo aamulla yhdeksältä tehokkaana ja protestanttisina. Sehän ei tietenkään käy päinsä, sillä paikallinen aspa avaa ovensa vasta noin puoli yhdeltätoista. Tyhmä protsku!

Vastaanotto oli kuitenkin lämmin: täppää otsaan, kukkia, kahvia, onnentoivotuksia ja halauksia. Tosin minä en osannut suhtautua siihen samalla lämmöllä kuin paikalliset. Hieman harmittaa, mutta minä olenkin tyhmä protsku.

Sain oman työhuoneen, johon oli hankittu ilmeisesti meitä kalpeakasvoja varten tuuletin ja ikkunakin auki, että ilma kiertäisi. Olen hieman erillään muista toiminnoista, erityisesti koodausporukasta, jotka työskentelevät alakerrassa sellaisessa junan tupakkikopinkokoisessa ja –hajuisessa luukussa. Että ne työterveysviranomaiset taas kiittäisivät kun olisivat opintomatkalla täällä.

No, kymmenestä saakka olen nyt toimistolla notkunut. Uuden työkalun asentamisessa tuntuu olevan hieman klappia, kun työntekijöillä ei ole oikeuksia asentaa mitään koneelle, joten kaikki työ seis ja IT-osasti runnomaan kaikki softaa sisään päivityksien kera. Kestää, kestää, kestää…

Sillä aikaa kun IT-osasto väänsi kampea, pidin Noksun core-koulutuksen ja kertasin metodologiaa. Kolme tuntia. Lounas läheisessä ravintolassa vaihtui kiireen vuoksi Subbarin Italian B.M.T. –patonkiin, joten ei mennyt se ihan pulkkaan - joskin vatsani kiittää valintaa. Alkuilta ja ilta on mennyt paikallisten tiimikoordinaattoreiden seurassa – on väännetty työtavoista, laaduntarkkailusta, työn organisoinnista pitkän kaavan mukaan. Kaikesta on hyvä antaa esimerkki, jos ei suoraan powerpointtina, niin ainakin omakohtaisen kokemuksen kautta. Ja tämä asia pitää toistaa useaan otteeseen.

Nyt kello on 21:45 ja odotan edelleenkin norjalaisen kollegani soittoa, huomisen aikataulun varmistamista ja illalliselle menoa paikallisen yrityksen edustajien kanssa. Itse asiassa kunnon ruoka tekisi epäilemättä jo poikaa. Huomenna ohjelmassa on ”peruskoulutuksen individuaali kasvuvaihe”, jolloin aloitan käymään yksityiskohtaisemmin jokaisen projektiin/projekteihin osallistuvan henkilön kanssa työtapoja, metodologiaa ja aihealueista läpi, jotta työn tuottavuus ja laatu paranisivat kautta koko rintaman. Päivästä tulee piiitkä. Ei, koko viikosta tulee piiiitkä.

Lisäksi toivon, että olisin saanut jo matkalaukkuni hotlaan. Saisi ainakin kameran mukaan ja otettua kuvia, jos ei muuta.

Huomiseen siis.