Lähtö olisi huomenna aamulla, mutta juuri nyt ei oikein jaksa edes pakkailla. Ei huvita, ei hotsita, eikä mulla ole edes vaatteita, iiik! Kai sitä jotain rytkyjä reissuun löytyy.
Olen ollut България:ssa kaksi kertaa - kerran luokkaretkellä siellä helvetin esikartanossa (Sunny Beach) ja Sofiassa muutaman hassun tunnin joitamia vuosia takaperin matkallani Kroatiaan. Eipä siis paljoa ole kokemusta ja mielikuviakaan en ole ehtinyt keräillä. Kai se näyttää samalta, miltä muutkin kaupungit, elikkä mielenkiintoiselta. Anteeksi ylimielisyyteni, mutta kai Bukarestia voidaan eräänlaisena vertailukohtana käyttää - kai?
Ruokakin lienee tyypillistä balkanilaista, vaikka kuinka sitä tässä Suomen Kuvalehden artikkelissa yritetäänkin lobata. Jugurthaa, Sopien salaattia, pataruokia ja laadukasta viiniä - siinäpä se mielikuva.
Paikallisista savukkeista ei ole kokemuksia kuin yli kymmenen vuoden takaa. Pelkään pahoin paikallisten brändien joko kadonneen markkinoilta tai siirtyneen kansainvälisten tupakkakartellien omistukseen.
Kirjallisuuden suhteen olen ollut luvalla sanoen laiska - hankin kirjastosta kaksi matkaopasta, joiden sisällöstä voidaan olla eri mieltä, jos toistakin. Laiha on muistini näiltä osin - ei tule mieleen ainoatakaan bulgaaria, joka olisi kynän taidoillaan minut lumonnut. Ivan Vazovin nimen olen joskus jossain yhteydessä kuullut, ei muuta. Ja tietysti iki-suosikkini Kyrilloksen ja Methodiuksen, mutta he edustava hieman eri perinnettä, näin niinkuin kirjallisuuden näkökulmasta. Ehkä paikalliset osaavat auttaa tässä asiassa. Tätä saittia olen hieman selaillut, mutta yksinkään kirjailijantekele ei ole saanut minua huutamaan lisää bulgarian kirjallisuuttaa, saati sen puolesta.
Bulgaarin kielen kanssa en ole vuosiin pelehtinyt - en sitten slaavilaisten kielten ja kulttuurien peruskurssin pakollisen ja pinnallisen kieliopin jälkeen, eli kohta kymmeneen vuoteen. Kyrillitsana sitä kirjoitetaan, joten kyllä sitä sen verran lukee ja ymmärtää venäjän pohjalta, mitä on tarvis.
Maailmansotien välinen aika lienee arkkitehtoonisesti mielenkiintoisinta aikaa. Katsotaan sitäkin. Tietenkin kirkon läsnäolo heijastaa varjonsa tällekin saralle ja haluan vierailla ainakin Aleksateri Nevskin katedraalissa olisi syytä käydä sisällä. Ja sieltä jotain muutakin löytyy, sano.
Sofian roomalainen historia on mielenkiintoinen, mutta en ala sitä tässä yhteydessä referoimaan tarkemmin. Mitä suomalaisiin ja Bulgariaan tulee, niin Ehnroothin nimen tietysti muistamme Venäjän-Turkin sodan yhteydestä 1800-luvun lopulta, tulihan sedästä eräänlainen Bulgarian armeijan perustaja.
Bulgaareista me tiedämme erityisen vähän. Näin olympilaisten aikaan joku muistaa Bulgarian suuria saavutuksia ruumiinkulttuurin saralla, joista kuuluisimpia lienevät ne parrakkaat ja parrattomat naisyleisurheilijat ja monet kansainvälisen tason jalkapalloilijat, joista erityisesti Trifon Ivanov on jäänyt allekirjoittaneen verkkokalvoille lajin eräänä piristysruiskeena. Trifon saanee myös kantaa edelleenkin maailman kaikkien aikojen rumimman jalkapalloilijan viittaa - todennäköisesti lajin hamaan kuolemaan saakka.
Into on laimea, mutta se johtuu pikemminkin vallitsevista olosuhteista kuin itse Sofiasta. No, eihän tämä nyt ihan samaa wow-reaktiota aiheuta kuin Intian-matka ja kun ei odota liikoja, niin pessimistikään ei pety.
Katsotaan, mitä matkalla tulee vastaan. Ja yleensähän siellä tulee vastaan yhtä sun toista. Onko se sitten hyvä vai ei, sen näkee sitten aikanaan. Tällä kertaa vatsa kestää varmasti.
/ Jussi-Pekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti