Ensimmäinen työpäivä paikallisen yhteistyökumppanin toimistolla. Aamulla normaalia YYA-läppää ja iltapäivällä sitten jo vihdoinkin koulutusta, eli oikeaa asiaa.
Bulgarialaiset eivät tunnu olevan yhtä innostuneita kuin inkut aikoinaan - no, en sitä odottanutkaan. Tuntuu vaan hieman pöljältä toistaa tikusta vääntämällä samat asiat kuin monta kertaa aikaisemminkin. No, siispä päätin piristää väkipakolla paikalle raahattua kuntaa soittamalla suomalaisia tangoja YouTubesta ja tekemällä briljantteja tiivistelmiä kielistä, joita kukaan paikalla olleista osannut. Suomesta meni ihan hyvin, kun etsin sopivan teknologia-aiheisen leikkeen, mutta saamenkieliset uutiset Etelä-Ossetian tilanteesta olivat jo hieman haastavempia. Hauskaa kuitenkin oli, joten ei tarvinnut murista tylsyyteen kuolevien ihmisten kanssa yhdessä äänessä.
Päivä päättyi jo puoli viisi. Toisin kuin Intiassa, minulla jäisi siis tulevinakin päivinä aikaa hieman omalle työlleni ja omille asioilleni. Kollegani halusi lähteä hankkimaan tuliaisia sukulaisilleen ja minä päätin mennä hierontalaitokseen - ihan yläkroppa ja niska vaan ja nekin tulivat hoidelluksi hotellin Wellness Centressä. Halvalla tosin, alle 15 euron paketti. Taidanpa mennä toisenakin päivänä uudestaan.
Hoitojen jälkeen lähdin kävelylle löytääkseni tieni kirjakauppaan. En hankkinut bulgaariksi mitään, vaikka englanninkielisiä käännöksiä ei ollut nimeksikään. Ostin kuitenkin 18o0-luvun lopun ja 1900-luvun alun merkittävimmän bulgariankielisen kirjalijan Ivan Vazovin teoksen, Pod igoto, joka oli englanniksi otsikoitu Under the Yoke. Näitä kansallisia herättäjiä on aina raskasta lukea - sitä paatosta ja kurjuutta. Sitä sitä riittää poloviin asti. Mitä kurjempaa alla ikeen, sitä suloisampi mytologisoitu kansan menneisyys on. Epäilen koskaan lukevani teosta loppuun saakka. Tai sitten tulen jotenkin sairaaksi.
Kirjan hankkimisen jälkeen kävin pienellä kävelyllä keskustan vieressä. Pienet, robustit kujat ja kadut ovat hellyyttäviä puineen ja tämä yllättävä vihreys antaa hyvä kuvan Sofiasta. Ainakin näin pikkuhelteillä - tiedä sitten tammi-helmikuussa.
Vertailukohtia Romaniaan ja Bukarestiin on. Manelet tulivat jo aikaisemmin käsiteltyä, mutta erona Bukarestiin, on Sofia vihreä, kohtuullisen siisti ja järjestäytynyt (autot pysähtyvät suojatielle toisinaan ja siellä täällä näkee maahan sinisellä maalattuja invapaikkoja autoileville invalideille!), roskia ja roskasakkia on kaduilla vähän (jos ollenkaan), katuviemäreiden kannet ovat paikallaan, eikä niitä ole varastettu romuraudan myyntitarkoituksessa kuten Romaniassa jne.
Samojakin ilmioitä on, kuten kaupunkia halkovat maksi-taksit, joilla on linjanumerot ja jonkinlainen linjakartta, painonmittauksella ja puntarillaan rahaa puistossa elantoaa tienaavia eläkäläisiä, samoin kuin shakki-pelin maailmaan uppotuneita ukkoja puiden varjossa harrastamassa elämänmuotonsa syvintä ydintä, kaifia... Lisäksi puistot ovat suuressa huudossa täälläkin - voisi pikemminkin verrata Venäjään kuin Romaniaan, mutta ainakin näin kesäaikaan väki näyttää viettävän aikaansa puistoihin pystytyissä kahvilateloissa. Ei kai niillä mitään parempaakaan tekemistä ole ja miksi pitäisikään. Saisimmepa mekin.
Nyt illalliselle paikallisia erikoisuuksia maistamaan!
/ Jussi-Pekka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti