Jälkipeliä

No niin, tulipahan koettua sekin elämys.

Levskin kotistadioni ei todellakaan ole mikään kaunistus, mutta sinne mahtuu riittävästi porukkaa pitämään karmeaa meteliä. Eteläpääty on ultra-kannattajien aluetta, kun taas toista päätyä koristaa jo hieman nuhjuuntunut PFC Levski Sofian logo.


Hieman aikansa eläneen katsomon kuppi-istuiten lomasta pukkasi horsmaa ja nokkosta. Sanomalehti oli tarpeen peittääkseen kaikki ne linnun jätökset, jotka olivat istuimellani. Kaikki kulkukäytävät olivat suolattujen auringonkukansiementen kuoria ja nyt niitä on jokunen useampi tuhat lisää - ainakin itse tulin sylkeneeksi muutaman sata sellaista kuorta edessä olevalle penkkiriville. Saastainen on se sana, joka kuvaa parhaiten Levskin stadionia.

Helsingin Olympiastadioni on hyväkuntoinen eläkeläinen tähän vuonna 1963 valmistuneen kapakkaruusuun verrattuna, mutta harvoinpa Stadikalla kokenut yhtä kiihkeitä kannanottoja ottelusta kuin tänään Sofiassa. Omat antoivat sekä tukea, että lokaa. Jokainen katsoja on asiantuntija, siitä ei ole kysettäkään ja pelin tapahtumien kommentoinnit ja etenkin vierasjoukkueen virheestä aiheutuvat reaktiot antaisivat seesteisille pohjoismaalaisille käyttäytymistieteen tutkijoille aivan uusia ulotuuvuuksia heidän pinnallisiin analyyseihinsä urheilutapahtumien katalyyttisestä, lähes purgatorisesta, vaikutuksesta ihmisolentoon.

Puoliajalla nousi yhtäkkiä käsittämätön meteli, ihmiset nousivat penkeistään ja alkoivat huutaa solvauksia pääkatsomon suuntaan. Siellä noin 15 vastustajan joukkueen kannattajaa olivat nostaneet joukkueensa huivit ylös ja tällä pienellä tempulla he saivat kotiyleisön heräämään kiljuntaan, heittelemään tavaroita heitä kohti ja jonkun jopa askeltamaan siihen suuntaan. nyrkit ojossa. Valkovenäläisiä tai ei, silti bulgaarien käytös oli hieman yliampuvaa minun makuuni, mutta kovin aidolta ja vilpittömältä se kuitenkin vaikutti, siitä propsit Levskin kannattajille. Lisää töitä niille onnettomille sosiologielle jotka kannattajien käyttäytymistä Turku-hallissa tutkivat.

Itse pelissä Levskille kävi yhtä köpelösti kuin vuosi sitten Tampereen Unitedia vastaan. Ottivat ja hävisivät ihan töhöllä maalilla. Sössivät itse koko jutun. Paikkoja Levskillä olisi ollut hoitaa koko matsi jo ensimmäisellä puoliajalla, mutta eivät jotenkin vaan uskaltaneet ajaa alueelle sisään ja hakea ratkaisuja hieman lähempää maalia. Saumoja oli, mutta viimeinen rohkeus kaatui 16 metrin kalkkiviivaan.

0-1 tappion jälkeen yritin esittää seuralaisilleni hieman surullista naamaa ja yritin lohdutella heitä parhaani mukaan. Päästyämme takaisi parkkipaikalle ja autoon, avasimme radion kuullaksemme haastatteluita - saimme kuulla Levskin valmentajan olevan jo ilman töitä. Sanoisin että se on nopeaa toimintaa, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että kerta rutina on parempi kuin ainainen kitinä.

No, Levskillä on vielä vierasottelu edessä Borisovissa ja siten myös mahdollisuus päästä karsintojen neljännelle kierrokselle. Itselleni on ottelun lopputulos aivan sama - tai itse asiassa ei olekaan. Toivon valkovenäläisten voittoa - symppis sakki ja sittenhän me näkisimme, kaataisivatko he Chelsean Mestareiden Liigassa.

***

Niin, ennen ottelua istuimme oluella ja siinä oli parisen CSKA Sofian fania, jotka muistelivat sitä viime kesän ihanaa hetkeä kuin Tampereen jalkapalloseura United pudotti paikallisvastustaja Levskin samalla kierroksella jatkosta. Ovat kuulemma legendoja nuo tamperelaiset näiden paikallisten CSKA-fanien keskuudessa, eli teitä lohduttanee siis tieto, että joku maailmassa teitäkin kannattaa.

Ja jos joku ei vielä tiennyt, mistä seurasta tulee tämän vuoden Suomen mestarin, niin vierailkoon tässä osoitteessa.

Hyvää yötä!

- Jipsukka