Serenity Now

Malttia tosiaan juu.

Menemättä yksityiskohtiin, edellinen työviikko oli kaiken kaikkiaan painajaismainen, mutta onneksi sain lopultakin ottaa pari päivää vapaata ja jäädä vielä keskiviikkoaamuun kotiin lepuuttamaan rakasta kupoliani. Liioittelematta, se on/oli tarpeen, uskokaa poies.

Ajattelin mielessäni, että hyvinnukutun perjantaiyön jälkeen menen ihailemaan Lepsämän absolutisteja ja kierähdän Lentokentän kautta Itä-Helsinkiin ja takaisin porvarilliseen Etu-Töölöön - näin teinkin, mutta syyssää antoi tuta ja kaatuilin saaten liukastamilla lehdillä neljästi, ennen kuin opin hiljentämään ajovauhtiani AJOISSA ennen alamäkiä ja niiden notkoissa olevia risteyksiä. Muistona näistä kompuroinneista on kaksi mustansinervään lonkanpäätä ja ulkoreittä.

Tänään, ajattelin, että lähdenpä mukavalle stressinpoistomatkalle Suomenruotsiin ja palaan onnellisena ynnä rentoutuneena matkailijana takaisin porvarilliseen Etu-Töölöön. Ja pah! Mitä vielä, sillä Sipoon rajaa en saanut ylitettyä, vaan kaksikymmentä metriä ennen tulevaa Helsinkiä (epäilemättä Tassarna bort från Sibbo -liikkeen aiheuttamana) koin koko kesän ensimmäisen rengasrikon, mikä se sinänsä oli jo aikakin - saisinpahan harjoitella sisäkumin paikkausta ja käyttää ihan oikeasti rengasrautoja jne jne.

No, sipoolaisetpahan olivat varmaan päättäneet yhdessä tuumin kerätä koko katoavan yhdyskunnan kaikki pienet ja terävät kvartsikiven sirut ja siroitella ne kulkemalleni kevyen liikenteen väylälle, sillä löysin yhteensä neljä sisärenkaan puhkaissutta kivenpoikasta.

Teknisesti sisärenkaan paikkaus meni sujuvasti, kiitos lukuisien mielikuvaharjoitusten ja YouTube-videoiden, mutta tuossa tuulessa sen reiän paikantaminen ilman vettä oli hieman haastavaa. Paikattuani kaikki löytämäni neljä reikää, olin aikeissani penetroitua Sipooseen, mutta kolme metriä myöhemmin takatassu oli taas lurppana, jotenka ei muuta kuin työkalut repusta esiin ja pyörä ympäri, takarenkaan pikalukko irti, rengas irti, sisäkumi irti ja vuotoa etsimään.

Aikansa ja toimenpiteen useasti toistettuaan, merkittäviä tuloksia saavuttamatta, allekirjoittanut humanisti poltti savukkeen, vaihtoi pyöräilykengät lenkkareihin ja talutti pyöränsä Mellunmäen metroasemalle päästäkseen kotiinsa, porvarilliseen Etu-Töölöön.

Tämän huonon kirjoituksen ja renkaidenpuhkeamisen opetus oli, että pitää ja kannattaa olla huolellinen. Pitää malttaa, pitää tutkia ennen kuin alkaa hutkia. Tällaisiin pieniin vastoinkäymisiin pyöräilyn suloisessa maailmassa pitää suhtautua sillä tyyneydellä, miten vanhassa kunnon Seinfeldissa olisi suhtauduttu:

Serenity NOW!

- Jussi-Pekka

ps. huomenna, vapaapäivänäni. Aion valloittaa Sipoon uudelleen ja...