Nousussa:
* suomalainen korruptio
* poliittinen revisionismi
* lämpötila
Laskussa:
* vaalirahoitus
* asiakeskustelu
* energian kulutus
tiistai 23. kesäkuuta 2009
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Taivaallista rauhaa
Niin,
Kaksikymmentä vuotta sitten Taivaallisen rauhan aukiolla päätettiin ottaa sananvapaudesta mittaa, mutta mikä sen hinta ja seuraumukset olivat kiinalaiselle demokratiakehitykselle. Kiina on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti, mutta koska en ole sinologi, en osaa oikein syvällisemmin arvioida kaikkien tapahtumien liittymistä toisiinsa.
Guardianin verkkolehden sivuilla on aika kattava paketti aiheesta, jossa kerrataan tapahtumia, haastatellaan asianomaisia ja annetaan ajankuvaa Kiinan tämänhetkiselle demokratiakehitykselle.
Tässä pari linkkiä:
Juttukokonaisuus
Haastatteluvideo englanniksi
Omalle historiakäsitykselle Taivaallisen rauhan aukion tapahtumilla oli yllättävänkin suuri merkitys. Tämäkin tapahtuma nivoutuu omassa muistiarkistoissa nk. itä-blokin murenemiseen, jonka vaikutukset omaan ajatteluun, opiskelu- ja uravalintoihin, mielipiteisiin on ollut poikkeuksellisen vahva. Kiinnostukseni niin Tiananmenin tapahtumiin kuin itäeurooppalaisten poliittisten järjestelmien romahtamiseen ovat ohjanneet minua ottamaan selvää asioiden taustoista, herättäneet syvempää uteliaisuutta historioita ja kieliä kohtaan ynnä rakentaneet identiteettiäni.
Isoa kokonaisuutta on tässä yhteydessä vaikea kirjoittaa auki ja selittää lukijalle, mutta lyhyesti sanottuna Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat kuuluvat sukupolveni kuvastoon, se on olennainen osa minunkin yhteisöllistä muistia ja siitä ei pääse eroon - tämänkin kannan mukanani. Se konkretisoitunee parhaiten tämän kuvan kautta.
Hyvää viikonloppua.
Kaksikymmentä vuotta sitten Taivaallisen rauhan aukiolla päätettiin ottaa sananvapaudesta mittaa, mutta mikä sen hinta ja seuraumukset olivat kiinalaiselle demokratiakehitykselle. Kiina on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti, mutta koska en ole sinologi, en osaa oikein syvällisemmin arvioida kaikkien tapahtumien liittymistä toisiinsa.
Guardianin verkkolehden sivuilla on aika kattava paketti aiheesta, jossa kerrataan tapahtumia, haastatellaan asianomaisia ja annetaan ajankuvaa Kiinan tämänhetkiselle demokratiakehitykselle.
Tässä pari linkkiä:
Juttukokonaisuus
Haastatteluvideo englanniksi
Omalle historiakäsitykselle Taivaallisen rauhan aukion tapahtumilla oli yllättävänkin suuri merkitys. Tämäkin tapahtuma nivoutuu omassa muistiarkistoissa nk. itä-blokin murenemiseen, jonka vaikutukset omaan ajatteluun, opiskelu- ja uravalintoihin, mielipiteisiin on ollut poikkeuksellisen vahva. Kiinnostukseni niin Tiananmenin tapahtumiin kuin itäeurooppalaisten poliittisten järjestelmien romahtamiseen ovat ohjanneet minua ottamaan selvää asioiden taustoista, herättäneet syvempää uteliaisuutta historioita ja kieliä kohtaan ynnä rakentaneet identiteettiäni.
Isoa kokonaisuutta on tässä yhteydessä vaikea kirjoittaa auki ja selittää lukijalle, mutta lyhyesti sanottuna Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat kuuluvat sukupolveni kuvastoon, se on olennainen osa minunkin yhteisöllistä muistia ja siitä ei pääse eroon - tämänkin kannan mukanani. Se konkretisoitunee parhaiten tämän kuvan kautta.
Hyvää viikonloppua.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Palvelua, kiitos.
Kesä on taas kynnyksellä. Sen huomaa kun katsoo ikkunasta ulos - siellä sataa. Totta puhuen, sade tekee ihan hyvää allergikolle, joten ei puuskuta aivan samaan malliin kuin kuivina päivinä. Jotain hyvää sentään sateessakin.
Tässä touko-kesäkuun aikana olen tehnyt erinäisiä hankintoja kotiin. Muun muassa on hankittu tikaspuut, joiden avulla sekä verhojen että valaisimien asennus käy kuin vettä valaen. Uutta lakanaa on saatu ja kylpyhuoneeseen erinäistä tarviketta. Häälahjaakin on haeskeltu.
Kauppoja kierrellessä on jäänyt hieman raivostuttamaan nykyinen kaupan henkilökunnan palvelualttius - se on sanalla sanoen surkeata. Olin eilen hakemassa tulevalle avioparille heidän toivomaansa häälahjaa Helsingin kaupungin keskustassa sijaitsevasta liikkeestä, mutta kipot ja kupit jäivät hankkimatta, koska en saanut palvelua. Henkilökunta surffaili ympäri liiketilaa ja aina kun yritin lähestyä myyjätärtä, hän katsoi parhaakseen livahtaa jonkin pylvään taakse tai kiertää edessäni myymälää, että jouduin tiivistämään askeltani saadakseni palveluntarjoajan kiinni. Kun pääsin vihdoin juttusille edeskäyvän kanssa, tämä tokaisi tylysti kysymykseeni, ettei sellaista täällä myymälässä enää ole ja piste. Näytinkö liian kotimaiselta ja rahvaanomaiselta asiakkaalta? Epäilen, vaikka liike sijaitseekin kantakaupungin ytimessä. Tyly vastaus sai minut kääntymään 180 astetta kantapäilläni ja poistumaan liikkeestä.
Koin saman tapahtuman reilut pari-kolme viikkoa sitten Finlaysonin myymälässä Arabiassa - olin jo valinnut ostettavat hyödykkeet ja marssin kassalle. Myyjää ei vain näkynyt mailla eikä halmeilla, kunnes hieman vanhempi myyjätär usutti nuorta Tuulia (nimi ei ole keksitty) saapumaan pylväiden takaa ottamaan maksuni vastaan. Nuori parikymppinen typy otti pankkikorttini vastaan hapan ilme kasvoillaan, olinhan juuri keskeyttänyt hänen pylvästelynsä, jonka sijaan hän joutui palvelemaan asiakasta, otti maksun vastaan, pakkasi tuotteet yrityksen paperikassiin ja lähes viskasi sen tiskille, jolloin tyynyliinat pursuivat pussista myyntipöydälle. Tämä ei Tuulia paljoa hetkauttanut, eikä hän vaivautunut laittamaan tuotteita takaisin pussiin, vaan katsoi minua kivettynyt katse silmissään kun yritin survoa tuotteita takaisin paperikassiin. Tuuli lähti takaisin pylvästelemään ja minulle jäi huono mieli kulutuskokemuksestani.
Sama toistui pari viikkoa sitten Ruoholahden K-raudassa, jonne olin tarkoitusellisesti mennyt etsimään yhtä sun toista. No, itse en näitä tuotteita löytänyt, vaan jouduin turvautumaan henkilökunnan apuun. Nuori pojankloppi virnisteli kysyessäni pyörätelineiden sijaintia ja huitoi käsillään suuntaa tuonne hyllyjen taakse. Narisevalla äänellään hän sanoi, että ehkä niitä sieltä löytyy.
Nämä kolme sinänsä harmitonta tapausta osoittavat, ettei asiakas tunnu enää palvelua oikein saavan. Nuorilta myyjiltä puuttuvat käytöstavat ja palvelualttius tyystin - ammatitaidon lisäksi. Jossain Kainuussa tällainen välinpitämättömyys kaupan henkilökunnan puolesta lakanaostoksilla ei tulisi kuuloonkaan, mutta Tsadissa kukaan ei oikein tunnu henkilökunnalta mitään palvelualttiutta vaativankaan. Olisi siis aivan sama jos kaupat olisivat itsepalvelumyymälöitä, joista vain haetaan ne tuotteet jotka satutaan löytämään. Verkkokauppakin on ystävällisempää kuin Espan Iittalan myymälässä, Arabian Finlaysonilla ja Ruoholahden K-raudassa saamani kohtelu.
Ja onko kauppiaalla oikeasti varaa pitää näitä veteliä, saamattomia ja haluttomia ihmisiä töissä? Tällaisena aikana? Itse olen julistanut nämä liikkeet toistaiseksi kauppasaartoon ja käytän korkeintaan liikkeiden minulle tarjoamia ilmaisia wc-palveluita hyväkseni.
/ Jussi-Pekka
Tässä touko-kesäkuun aikana olen tehnyt erinäisiä hankintoja kotiin. Muun muassa on hankittu tikaspuut, joiden avulla sekä verhojen että valaisimien asennus käy kuin vettä valaen. Uutta lakanaa on saatu ja kylpyhuoneeseen erinäistä tarviketta. Häälahjaakin on haeskeltu.
Kauppoja kierrellessä on jäänyt hieman raivostuttamaan nykyinen kaupan henkilökunnan palvelualttius - se on sanalla sanoen surkeata. Olin eilen hakemassa tulevalle avioparille heidän toivomaansa häälahjaa Helsingin kaupungin keskustassa sijaitsevasta liikkeestä, mutta kipot ja kupit jäivät hankkimatta, koska en saanut palvelua. Henkilökunta surffaili ympäri liiketilaa ja aina kun yritin lähestyä myyjätärtä, hän katsoi parhaakseen livahtaa jonkin pylvään taakse tai kiertää edessäni myymälää, että jouduin tiivistämään askeltani saadakseni palveluntarjoajan kiinni. Kun pääsin vihdoin juttusille edeskäyvän kanssa, tämä tokaisi tylysti kysymykseeni, ettei sellaista täällä myymälässä enää ole ja piste. Näytinkö liian kotimaiselta ja rahvaanomaiselta asiakkaalta? Epäilen, vaikka liike sijaitseekin kantakaupungin ytimessä. Tyly vastaus sai minut kääntymään 180 astetta kantapäilläni ja poistumaan liikkeestä.
Koin saman tapahtuman reilut pari-kolme viikkoa sitten Finlaysonin myymälässä Arabiassa - olin jo valinnut ostettavat hyödykkeet ja marssin kassalle. Myyjää ei vain näkynyt mailla eikä halmeilla, kunnes hieman vanhempi myyjätär usutti nuorta Tuulia (nimi ei ole keksitty) saapumaan pylväiden takaa ottamaan maksuni vastaan. Nuori parikymppinen typy otti pankkikorttini vastaan hapan ilme kasvoillaan, olinhan juuri keskeyttänyt hänen pylvästelynsä, jonka sijaan hän joutui palvelemaan asiakasta, otti maksun vastaan, pakkasi tuotteet yrityksen paperikassiin ja lähes viskasi sen tiskille, jolloin tyynyliinat pursuivat pussista myyntipöydälle. Tämä ei Tuulia paljoa hetkauttanut, eikä hän vaivautunut laittamaan tuotteita takaisin pussiin, vaan katsoi minua kivettynyt katse silmissään kun yritin survoa tuotteita takaisin paperikassiin. Tuuli lähti takaisin pylvästelemään ja minulle jäi huono mieli kulutuskokemuksestani.
Sama toistui pari viikkoa sitten Ruoholahden K-raudassa, jonne olin tarkoitusellisesti mennyt etsimään yhtä sun toista. No, itse en näitä tuotteita löytänyt, vaan jouduin turvautumaan henkilökunnan apuun. Nuori pojankloppi virnisteli kysyessäni pyörätelineiden sijaintia ja huitoi käsillään suuntaa tuonne hyllyjen taakse. Narisevalla äänellään hän sanoi, että ehkä niitä sieltä löytyy.
Nämä kolme sinänsä harmitonta tapausta osoittavat, ettei asiakas tunnu enää palvelua oikein saavan. Nuorilta myyjiltä puuttuvat käytöstavat ja palvelualttius tyystin - ammatitaidon lisäksi. Jossain Kainuussa tällainen välinpitämättömyys kaupan henkilökunnan puolesta lakanaostoksilla ei tulisi kuuloonkaan, mutta Tsadissa kukaan ei oikein tunnu henkilökunnalta mitään palvelualttiutta vaativankaan. Olisi siis aivan sama jos kaupat olisivat itsepalvelumyymälöitä, joista vain haetaan ne tuotteet jotka satutaan löytämään. Verkkokauppakin on ystävällisempää kuin Espan Iittalan myymälässä, Arabian Finlaysonilla ja Ruoholahden K-raudassa saamani kohtelu.
Ja onko kauppiaalla oikeasti varaa pitää näitä veteliä, saamattomia ja haluttomia ihmisiä töissä? Tällaisena aikana? Itse olen julistanut nämä liikkeet toistaiseksi kauppasaartoon ja käytän korkeintaan liikkeiden minulle tarjoamia ilmaisia wc-palveluita hyväkseni.
/ Jussi-Pekka
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Kevään klassikoita
Pyöräilykausi on nytkähtänyt liikkeeseen jo tovi sitten - isoilla pojilla, ei minulla niinkään.
Pariisi-Nizza, Milano-San Remo, Ronde van Vlaanderen, Gent-Wevelgem ja Paris-Roubaix ovat varmoja kevään vuokkoja. Niiden pullahtaminen p-2-p -kanavilta joko työpaikan koneen näytölle tai kotiläpprin ruudulle pakoittavat jo putsailemaan viimeisiä pölyjä omasta pyörästä. Vaikka käynnissä on ja on ollut mielenkiintoisia etappiajoja, niin keväänseen kuuluvat belgialaisessa kylmässä vesisateessa ajettavat yhden päivän ajot. Tänään ajettiin Gent-Wevelgem ja mieleni siirtyi niille liukkaille pikkuteille, mutta viimeistään ensi viikonloppuna ajettavan Paris-Roubaix'n jälkeen on itsekin päästävä ulos satulan selkään.
Juu. Syksyllä hankin sellaiset tekniikkarullat talviharrjoittelua varten. Jonkin verran on tullut poljettua, ei mitenkään erityisen paljon - laiskuus kun on vienyt useimmiten voiton. Viime aikoina nyt kuitenkin olen enemmän päässyt Mirandan selkään ja säätelemään ajoasentoa milli milliltä oikeampaan suuntaan.
Siis enemmänkin olisi talven aikana voinut treenata, mutta paino ei ole kyllä noussut - päinvastoin. Tupakan polttamisen lopettaminen ja hieman maltillisemmat elämäntavat ovat tukeneet harrastukset ulkokauden aloittamista ehkä hieman paremmasta fyysisestä lähtöpisteestä kuin koskaan aikaisemmin. Painoni on tippunut vuoden aikana (viime Vapusta) 89 kilosta 71,5 kiloon. Aika hyvin, eikö niin? Vaikka hieman vatsan kohdalta vielä pullottaakin, niin olo on aika mainio.
Olen asettanut itselleni täksi vuodeksi pari tavoitetta pyöräilyn uhteen. Toukokuun puolessa välissä haluan ajaa Viron ympäri - vajaat 700 kilometriä kahdeksassa päivässä.
Näytä suurempi kartta">Tässä kartta. Reitin olen jo katsonut valmiiksi syksyllä ja kun kävin helmikuussa Tallinnassa, hankin sieltä kunnollisen kartan matkaa varten. Suunnittelemani reitti kulkee Tallinnasta Haapsaluun, sieltä kohti etelää ja Pärnua, josta yhden stopin taktiikalla Tarttoon, Peipsijärven rantoja pitkin takaisin kohti pohjoista ja Rakvereen kunnes sieltä on tarkoitus konkeloida takaisin Tallinnaan. Pahimmat päivät, yli sadan kilometrin etapit ovat reissun kahtena ensimmäisenä päivänä - ne täytyy vaan klaarata joten kuten, että lyhyempinä reissupäivinä jaksaisi sitten nauttia enemmän polkemisesta ja maisemista. Tartossa lepopäivä.
Hieman, siis hieman vain, sitä harjoittelua ennen pyrkimyksiä tarvitaan. Tarkoitus olisi päästä ulkoharjoitteluun pääsiäisen pyhinä ja jatkaa pidemmämmän lenkin vetämistä viikonloppuisin, että matkoihin tottuisi. Ennen Tour de Vabariikiä olisi tarkoitus ajaa viikonlopun kotimainen kevätklassikko, eli Helsinki-Turku-Helsinki kahden päivän aikana - 175 kilometriä sivuunsa. Jos sen jaksaa, jaksaa potkutella myös veljeskansan luona viikon ajan.
Lisäksi. Kesälomien aikaan, elo-syyskuussa olen suunnittelut ajavani Gdanskista Triesteen, mutta siitä suunnitelmasta ei oikein uskalla puukataa, ennen kuin on käynyt Suomenlahden eteläpuolella kokeilemassa matka-ajoa.
Katsotaan.
/ Jipsukka
Pariisi-Nizza, Milano-San Remo, Ronde van Vlaanderen, Gent-Wevelgem ja Paris-Roubaix ovat varmoja kevään vuokkoja. Niiden pullahtaminen p-2-p -kanavilta joko työpaikan koneen näytölle tai kotiläpprin ruudulle pakoittavat jo putsailemaan viimeisiä pölyjä omasta pyörästä. Vaikka käynnissä on ja on ollut mielenkiintoisia etappiajoja, niin keväänseen kuuluvat belgialaisessa kylmässä vesisateessa ajettavat yhden päivän ajot. Tänään ajettiin Gent-Wevelgem ja mieleni siirtyi niille liukkaille pikkuteille, mutta viimeistään ensi viikonloppuna ajettavan Paris-Roubaix'n jälkeen on itsekin päästävä ulos satulan selkään.
Juu. Syksyllä hankin sellaiset tekniikkarullat talviharrjoittelua varten. Jonkin verran on tullut poljettua, ei mitenkään erityisen paljon - laiskuus kun on vienyt useimmiten voiton. Viime aikoina nyt kuitenkin olen enemmän päässyt Mirandan selkään ja säätelemään ajoasentoa milli milliltä oikeampaan suuntaan.
Siis enemmänkin olisi talven aikana voinut treenata, mutta paino ei ole kyllä noussut - päinvastoin. Tupakan polttamisen lopettaminen ja hieman maltillisemmat elämäntavat ovat tukeneet harrastukset ulkokauden aloittamista ehkä hieman paremmasta fyysisestä lähtöpisteestä kuin koskaan aikaisemmin. Painoni on tippunut vuoden aikana (viime Vapusta) 89 kilosta 71,5 kiloon. Aika hyvin, eikö niin? Vaikka hieman vatsan kohdalta vielä pullottaakin, niin olo on aika mainio.
Olen asettanut itselleni täksi vuodeksi pari tavoitetta pyöräilyn uhteen. Toukokuun puolessa välissä haluan ajaa Viron ympäri - vajaat 700 kilometriä kahdeksassa päivässä.
Näytä suurempi kartta">Tässä kartta. Reitin olen jo katsonut valmiiksi syksyllä ja kun kävin helmikuussa Tallinnassa, hankin sieltä kunnollisen kartan matkaa varten. Suunnittelemani reitti kulkee Tallinnasta Haapsaluun, sieltä kohti etelää ja Pärnua, josta yhden stopin taktiikalla Tarttoon, Peipsijärven rantoja pitkin takaisin kohti pohjoista ja Rakvereen kunnes sieltä on tarkoitus konkeloida takaisin Tallinnaan. Pahimmat päivät, yli sadan kilometrin etapit ovat reissun kahtena ensimmäisenä päivänä - ne täytyy vaan klaarata joten kuten, että lyhyempinä reissupäivinä jaksaisi sitten nauttia enemmän polkemisesta ja maisemista. Tartossa lepopäivä.
Hieman, siis hieman vain, sitä harjoittelua ennen pyrkimyksiä tarvitaan. Tarkoitus olisi päästä ulkoharjoitteluun pääsiäisen pyhinä ja jatkaa pidemmämmän lenkin vetämistä viikonloppuisin, että matkoihin tottuisi. Ennen Tour de Vabariikiä olisi tarkoitus ajaa viikonlopun kotimainen kevätklassikko, eli Helsinki-Turku-Helsinki kahden päivän aikana - 175 kilometriä sivuunsa. Jos sen jaksaa, jaksaa potkutella myös veljeskansan luona viikon ajan.
Lisäksi. Kesälomien aikaan, elo-syyskuussa olen suunnittelut ajavani Gdanskista Triesteen, mutta siitä suunnitelmasta ei oikein uskalla puukataa, ennen kuin on käynyt Suomenlahden eteläpuolella kokeilemassa matka-ajoa.
Katsotaan.
/ Jipsukka
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Joulun toiveita
Näinä aikoina ei oikein uskalla toivoa mitään, ei edes jouluna, vaan pitää pelätä työpaikkansa, taloudellisen vakautensa ja terveytensä puolesta kuten kunnon tapakristityn tulee. Onneksi en ole ja toivon silti.
Yritin kasata tästä joulusta immateriaalista, mutta sitten pehmenin ja hankin joululahjan jos toisenkin. Hankittuihin lahjoihin kuului kuusi pulloa ranskalaista valkoviiniä jaettavaksi, teatteriliput ja katkoteräveitsi. Lisäksi olen hankkinut itselleni sen perinteisen joulukirjan, jonka pyysin kaupan neitiä paketoimaan kauniisti. Näin voin varmistua siihen, että jouluaattoon ladatut odotukset eivät tuota lahjan vastaanottajalle suurta pettymystä ja negatiivisia tunteenpurkauksia. Olen täydellisen varma, että lahja jonka annan itselleni tuottaa minulle suurta iloa!
Tavarattomasta joulusta muistuttaa myös Reverend Billy ja The Church of Stop Stopping. Vaikka Pastori Billyn äärimmilleen kehitetty kulutuskritiikki onkin suunnattu lähinnä amerikkalaisille kotimarkkinoille, luulenpa kanssasiskojen ja -veljen sydänalassa kirpoavan pientä pohdintaa näilläkin korkeuksilla. Ja syytä olisikin! Tapaninpäivän elokuvaksi suosittelen Morgan Spurlockin tuottamaa, Rob VanAlkemaden ohjaamaa ja Reverend Billyn näyttelemää elokuvaa,What would Jesus buy?
Olen kuitenkin sen verran turhamainen, että listaan parisen lahjaa, mutta yleishyödylliseen käyttöön:
* maailmanrauha olis kiva
* samoin maltillinen veropolitiikka
* ihmisten välistä suvaitsevaisuutta tulisi rakentaa
* hyviä pyöräilykelejä kaikille konkeloilla eteneville
* uusi maalivahti ja pelinrakentaja Tottenhamiin ovat aivan välttämättömiä
* mutta vasta FC Inter Turun pääsy Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen täyttäisi kaikki toiveet!
/ Jipsukka
Yritin kasata tästä joulusta immateriaalista, mutta sitten pehmenin ja hankin joululahjan jos toisenkin. Hankittuihin lahjoihin kuului kuusi pulloa ranskalaista valkoviiniä jaettavaksi, teatteriliput ja katkoteräveitsi. Lisäksi olen hankkinut itselleni sen perinteisen joulukirjan, jonka pyysin kaupan neitiä paketoimaan kauniisti. Näin voin varmistua siihen, että jouluaattoon ladatut odotukset eivät tuota lahjan vastaanottajalle suurta pettymystä ja negatiivisia tunteenpurkauksia. Olen täydellisen varma, että lahja jonka annan itselleni tuottaa minulle suurta iloa!
Tavarattomasta joulusta muistuttaa myös Reverend Billy ja The Church of Stop Stopping. Vaikka Pastori Billyn äärimmilleen kehitetty kulutuskritiikki onkin suunnattu lähinnä amerikkalaisille kotimarkkinoille, luulenpa kanssasiskojen ja -veljen sydänalassa kirpoavan pientä pohdintaa näilläkin korkeuksilla. Ja syytä olisikin! Tapaninpäivän elokuvaksi suosittelen Morgan Spurlockin tuottamaa, Rob VanAlkemaden ohjaamaa ja Reverend Billyn näyttelemää elokuvaa,What would Jesus buy?
Olen kuitenkin sen verran turhamainen, että listaan parisen lahjaa, mutta yleishyödylliseen käyttöön:
* maailmanrauha olis kiva
* samoin maltillinen veropolitiikka
* ihmisten välistä suvaitsevaisuutta tulisi rakentaa
* hyviä pyöräilykelejä kaikille konkeloilla eteneville
* uusi maalivahti ja pelinrakentaja Tottenhamiin ovat aivan välttämättömiä
* mutta vasta FC Inter Turun pääsy Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen täyttäisi kaikki toiveet!
/ Jipsukka
maanantai 24. marraskuuta 2008
Siirtyminen sisäharjoitteluun
Verrattuna viime vuoteen ja tämän syksyn sateisiin, kahden päivän mittaista lumimyrskyä lähes polvillaan kiittelee. On verratonta nähdä kuinka kaikki muuttui yhden vuorokauden aikana.
Maisema muuttuu lumen myötä, kuten muuttuu mielikin. Valoisampi ja avarampi on näkymä työmatkalla kun aura-autot ja traktorit ovat puskeneet tienvarsille polanteet ja risteyksiin lumikasat. Tuhannesti mieluummin otan tämän sohjon kuin sen alati märän, mitään imemättömän mustan maan, sanokoot kyynikot mitä tahansa.
Surulliseksi mielen painaa vain maantiepyöräilykauden siirtyminen toistaiselle tauolle. Ja vaikka vielä toissa sunnuntaina kävin mainiolla lenkillä, lienee siirtyminen sisäharjoitteluun on välttämätöntä. Siksi toissa perjantaina hankkimani tekniikkarullat ovat osoittauneet mainioksi hankinnaksi, joskin parin ensimmäisen harjoitteen loppuunsaattaminen oli pikemminkin onnetonta räpeltämistä kuin polkemistekniikan pitkäjänteistä hiomista ja kyllä, se touhu näytti juuri tältä, kun sen olisi pitänyt tietenkin näyttää tällaiselta.
/ Jussi-Pekka
Maisema muuttuu lumen myötä, kuten muuttuu mielikin. Valoisampi ja avarampi on näkymä työmatkalla kun aura-autot ja traktorit ovat puskeneet tienvarsille polanteet ja risteyksiin lumikasat. Tuhannesti mieluummin otan tämän sohjon kuin sen alati märän, mitään imemättömän mustan maan, sanokoot kyynikot mitä tahansa.
Surulliseksi mielen painaa vain maantiepyöräilykauden siirtyminen toistaiselle tauolle. Ja vaikka vielä toissa sunnuntaina kävin mainiolla lenkillä, lienee siirtyminen sisäharjoitteluun on välttämätöntä. Siksi toissa perjantaina hankkimani tekniikkarullat ovat osoittauneet mainioksi hankinnaksi, joskin parin ensimmäisen harjoitteen loppuunsaattaminen oli pikemminkin onnetonta räpeltämistä kuin polkemistekniikan pitkäjänteistä hiomista ja kyllä, se touhu näytti juuri tältä, kun sen olisi pitänyt tietenkin näyttää tällaiselta.
/ Jussi-Pekka
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Teema tarjoaa Oscar-klassikon
Yle Teema esittää tänään sunnuntaina tšekkoslovakialaisen elokuvan klassikon, Tarkoin vartioidut junat - Ostře sledované vlaky.
Jiří Menzelin Hrabal-filmatisointi vuodelta 1966 on yksi tšekkoslovakialaisen Uuden Aallon Elokuvan kulmakivistä, yhdessä Formanin elokuvien ja Karel Kachynan Ucho (Korva) -elokuvan kanssa. No, unohtamatta tietenkään sitä kaikkein suurinta tšekkirainaa, Markéta Lazarováa.
Tarkoin vartioidut junat -elokuvan synopsiksen voi lukea vaikka täältä: LINKKI
Mukavaa elokuvailtaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)