maanantai 29. kesäkuuta 2009

Lyhyt mediakatsaus Tourista - Lancesta Guardianissa, Kohl ja Jaksche dopingista



Tour de France lähestyy ja kilpailusta kirjoitetaan jo yhä kiivaammin. Tässäpä Guardianin kommentteja Lance Armstrongista: Guardian

Taannoin kärähtäneestä ja kilpailuhin palanneesta David Millarista: Sunday Times

Contadorista ja Astanan joukkueesta: Cyclingnews.com

Cadel Evansin haastattelu: Cyclingnews.com

Jaksche dopingista: Tagesspiegel

Kohl dopingista: Cyclingnews.com

/ Jussi-Pekka

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Tour de France tulossa

Jihuu - maailman paras urheilutapahtuma lähenee alkuaan. Ja tämä editio tuleekin olemaan sitten huikea näytös, ellei jopa kaikkien aikojen Tour, kuten on kovasti markkinoitu. Näin voikin olla, mutta se on vain osatotuus. Jos osanottajajoukko on kaikkien aikojen kovatasoisin, niin karrikoidusti provosoituna tämän vuoden reitti on floppi ja litteä. ETAPIT Mukana on oikeastaan vain yksi HC-nousu ja sekin on kisan toiseksi viimeisenä päivänä. Mont Ventoux'sta tulleekin tämän vuoden Tourin ratkaisuetappi, jolla voittajan veri punnitaan ;-)



Myös kisan aloitus on mielenkiintoinen. Tourin avaa henkilökohtainen aika-ajo Monacossa ja top 20:n joukkoon on enemmän kuin tungosta. Parhaimmassa tapauksessa voittaja pääsee paistattelemaan keltainen paita päällään aina ensimmäiselle vuoristoetapille (7. Barcelona - Arcalis) saakka.

Enemmän etapeista ja reiteistä matkan varrella, mutta yksi lienee varmaa: Ranskan kansallispäivänä etapin voittaja on ranskalainen ja tämä on varmistettu kieltämällä radioliikenteen käyttö etapin aikana ajajien ja tallin henkilökunnan välillä. Samaa kokeillaan myös etapilla numero 13, joka on keskinousuinen pätkä, joten on mielenkiintoista nähdä millaista hässäkkää, irtiottoja ja sekaannusta radiohiljaisuus aiheuttaa ajajajoukossa - jos aiheuttaa yhtään mitään.

Hieman kilpailijoista. Niin, se Lance on mukana jälleen kerran. Ja sen verran vakuuttavasti hän ajoi Giro d'Italialla, että hän on väistämättä todella kovassa iskussa tänä(kin) vuonna. Kisa on kuin tehty Armstrongin paluulle: Kisa ratkeaa käytännössä Mont Ventoux'lle ja sen voittaja lienee lopulta koko Tourin voittaja. LA ei ole koskaan voittanut tätä etappia ja sanoi kuka tahansa ja mitä tahansa, niin kyllähän Lance olisi halunnut voittaa tämän etapin 14. heinäkuuta 2000 ennen Marco Pantania. Nyt siihen on sitten annettu taas mahdollisuus - voi näyttää olevansa kaikkien aikojen paras. Itse en pidä Armstrongista, en ajotavasta enkä persoonasta, mutta ihmekaveri hän vain on - todellinen taistelija ja voittaja. Se ei muuksi muutu ja sitä ei voi vielä pois, mutta saanette lukea lisää LA-antipatioistani myöhemmin kisan aikana ;-)



Siitä saakka kun LA ilmoitti palaavansa ammattipyöräilyyn ja liittyvänsä Astana-talliin, on hohkattu siitä kumpi on tallin ykkösmies, Lance Armstrong vai Alberto Contador? Contador puuttui viime vuoden Tourilta koska Astanaa ei päästetty osallistumaan kilpailuun, mutta tänä vuonna AC voikin sitten todistaa olevansa tämän hetken maailman paras kilpapyöräilijä. Tämä kausi on ollut AC:n kohdalta erittäin vakuuttavaa, lukuunottamatta Paris-Nice -ajon nohkahdusta, jolloin hänet ajettiin joukolla kumoon. Ilman apuajajien tukea taistellut AC yksinkertaisesti vai katkesi joukon puristuksessa, eikä pystynyt enää yksin vastaamaan usean joukkueen ajajien irtiottoihin ja nykäiyksiin. Kuvaava on, että yhden ajajan ylivoima oli niin suuri, että hänen taltuttamiseksi tarvittiin useampi kellokas useammasta joukkueesta, ennen kuin se onnistu. Reilu viikko sitten päättyneessä Dauphine Libéréssa AC oli VAIN kolmas. Contadorille kisa toimi valmistelevana suorituksena Touria varten ja hänen ei oikeastaan tarvinnut näyttää tai tehdä mitään koko kilpailun aikana - hän ainoastaan beesaili ja tarkasteli Cadel Evansin kuntoa ja mittaili hermoja Touria varten. AC on tämän vuoden Tourin ehdoton voittajasuosikki. Ainoastaan Astana-joukkueen mahdolliset rintamalinjat (Lancen porukka ja Alberton sakki) voivat estää Astanaa ottamasta täyttä pottia Tourista. Astana voittaa Tourin joukkuekilpailun ja AC kokonaiskilpailun.



AC:n voi saada kumoon vain nykimällä ja painostamalla. Oman joukkueen ajajat sitä tuskin tulevat tekemään, mutta joukossa on paljon ajajia jotka haluavat ainakin tehdä riittävää kiusaa Astana-ajajille. Cadel Evans ajoi varmaan elämänsä aktiivisimman kilpailun DL:ssa jääden Alejandro Valverden jälkeen kisan toiseksi. Irtiottoyrityksiä, nykäisyjä, hieno aika-ajo - kaikki loistavia suorituksia pyöräilijältä, joka on hakenut turvaa muiden ajajien selän takaa vuosikausia. Saa nähdä mihin Evansin paukut riittävät - kestääkö kantti nykiä ja olla irtiotoissa mukana ja ennen kaikkea: riittääkö halua tehdä töitä?

Valverde ei ole mukana koska italialaiset ovat pöljiä.

Menchov, Vande Velde, A. Schleck, Sastre, Leipheimer - kaikki he ovat oikeastaan jo sitten haastajien roolissa. Rabobankin Menchov ajoi hienosti Giron voittoon toukokuussa ja motivaatiota varmasti Tourillekin löytyy - riittääkö sitten vielä paukkuja? Garminin Vande Velde olisi ehkä top 3 -ajaja ilman muuta, mutta keväinen loukkaantuminen voi vieläkin vaikuttaa yllättävän paljon, joten hän on papereissani pienoinen kysymysmerkki. Saxo Bankin Andy Schleck on lähellä murtautumistaan aivan terävimpään kärkeen - se saattaa olla totta tämän Tourin jälkeen, mutta luxemburgilaisen menestys voi olla liikaa joukkueen varassa, mikä se tosin on erittäin kova, mutta ei kuitenkaan Astanan veroinen tähtisikermä, jossa Armstrongin ja Contadorin lisäksi ajavat esmes Zubeldia, Klöden ja eräs aika-ajoekspertti Levi Leipheimer. Jos Levi saisi ajaa Armstrongia ja Contadoria vastaan, voisi LL olla hyvänä päivänä jopa voittaja. Pidän häntä mainetta parempana kiipijänä ja tempohan sujuu aika upeasti. Voisi voittaa, mutta hän ei voi. Viime vuoden voittaja Carlos Sastre on tämänkin vuoden yllätyskortti. Vaikka Cervélo Test Teamin johtoporras ei ole aina aivan ajan tasalla, on Sastre kovassa iskussa tämänkin vuoden Tourilla. Ongelmaksi muodostunee se, ettei aivan tähtiluokan apuajajia taida löytyä muualta kuin kiripuolella, jossa tallin Hushovd ja Haussler saattavat juhlia etappivoittoja useammankin kerran tänä vuonna.

Nyt seuraa kuitenkin musta pekan nostaminen hihasta: jännimmässä fantasiassa tämän vuoden voittaja onkin sveitsiläinen Fabian Cancellara! Tourin reitti on sanalla sanoen tasainen, eikä Cancellara ole aivan kökkö nousija - ei loistava, ei todellakaan, mutta jos Mont Ventoux'lle lähdetään Cancellaran johtaessa kilpailua, Saxo Bank tekee kaikkensa (myös A. Schleck), että "Hercules" selviää nousun ja tulee seuraavana päivänä voittajana Pariisiin. Vaikka alkukausi oli katastrofi, niin viimeviikkoinen Sveitsin ympäriajon voitto osoitti Cancellaran aidosti taistelevan Tourin kokonaiskilpailun voitosta tänä vuonna. Näin saattaa käydä, jos molemmat henkilökohtaiset aika-ajot menevät nappiin (molemmat etapit ovat kuin Cancellaralle räätälöityjä) ja nousujen ylityksissä ei tapahdu isoja ongelmia. Hercules pystyy siihen ja mielestäni Saxon Bankin kannattaisi luovuttaa kokonaan kapteenius Cancellaralle, jos hän on kisan johdossa vielä Arcaliksella. Yllätysvoittoon on saumaa! Se on varmaa, että ketjut eivät tällä kertaa katkea ja Hercules nousee mäet konkeloiden, eikä kävellen kuten aikaisemmin tällä kaudella:



Lisäksi: Tour de France tulee sisältämään tänä vuonna hienoja kirikamppailuja, joiden suurin ennakkosuosikki on ehkä maailman paras sprintteri, Columbia-High Roadin Mark Cavendish, joka parhaimmassa tapauksessa tulee voittamaan jopa lähes kolmasosan tämän vuoden Tourin etapeista. Yksinkertaisesti Cav on uskomaton loppusuoralla ja pelkkä Cavin näkeminen saa tällä hetkellä muut sprintterit suoristamaan selän. Tässä esimerkki keväiseltä Milan-San Remo -ajolta. Cavendish keltavalkoisessa paidassa, ihailkaa ja miettikää, mistä se oikein tuli!!! Toinen kuvakulma tässä.

Myös joukkueaika-ajo kannattaa seurata, sillä Astana, Garmin-Slipstream ja Columbia tulevat kamppailemaan verisesti etapin voitosta ja eroa seuraaviin joukkuesiin tulla maalissa olla yllättävänkin paljon. Kaikki kolme joukkuetta ovat hyytävässä kunnossa ja liikkeellä todella iskukykyisellä sakilla, mutta veikkaisin Columbian nuorten miesten näyttävän mistä tuulee. Harmi ettei norjalainen Boasson Hagen ei ole vielä mukana.



Mielenkiintoiseksi tämän vuoden Tourin tulee tekemään myös se, että ranskalaisen Cofidis-tallin ranskalainen David Moucoutié voi täysin realistisesti voittaa mäkimiesten kilpailun.

Nuorten ajajien kilpailusta tulee yhtä lailla mielenkiintoista. Ja kun kaikki tämän ON niin mielenkiintoista, kannattaa osallistua myös ilmaiseen verkkopeliin osoitteessa: http://tour.cyclingfever.com/ Rekisteröidy käyttäjäksi ja luo itsellesi joukkueet kaikkiin kilpailuihin, etsi Group-välilehden alta ryhmä Kellarin pyöräilijät ja liity joukkoon.

Lisää mietteitä matkan varrelta.

/ Jussi-Pekka

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Päivän barometri

Nousussa:
* suomalainen korruptio
* poliittinen revisionismi
* lämpötila

Laskussa:
* vaalirahoitus
* asiakeskustelu
* energian kulutus

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Taivaallista rauhaa

Niin,

Kaksikymmentä vuotta sitten Taivaallisen rauhan aukiolla päätettiin ottaa sananvapaudesta mittaa, mutta mikä sen hinta ja seuraumukset olivat kiinalaiselle demokratiakehitykselle. Kiina on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti, mutta koska en ole sinologi, en osaa oikein syvällisemmin arvioida kaikkien tapahtumien liittymistä toisiinsa.

Guardianin verkkolehden sivuilla on aika kattava paketti aiheesta, jossa kerrataan tapahtumia, haastatellaan asianomaisia ja annetaan ajankuvaa Kiinan tämänhetkiselle demokratiakehitykselle.

Tässä pari linkkiä:

Juttukokonaisuus
Haastatteluvideo englanniksi

Omalle historiakäsitykselle Taivaallisen rauhan aukion tapahtumilla oli yllättävänkin suuri merkitys. Tämäkin tapahtuma nivoutuu omassa muistiarkistoissa nk. itä-blokin murenemiseen, jonka vaikutukset omaan ajatteluun, opiskelu- ja uravalintoihin, mielipiteisiin on ollut poikkeuksellisen vahva. Kiinnostukseni niin Tiananmenin tapahtumiin kuin itäeurooppalaisten poliittisten järjestelmien romahtamiseen ovat ohjanneet minua ottamaan selvää asioiden taustoista, herättäneet syvempää uteliaisuutta historioita ja kieliä kohtaan ynnä rakentaneet identiteettiäni.

Isoa kokonaisuutta on tässä yhteydessä vaikea kirjoittaa auki ja selittää lukijalle, mutta lyhyesti sanottuna Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat kuuluvat sukupolveni kuvastoon, se on olennainen osa minunkin yhteisöllistä muistia ja siitä ei pääse eroon - tämänkin kannan mukanani. Se konkretisoitunee parhaiten tämän kuvan kautta.



Hyvää viikonloppua.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Palvelua, kiitos.

Kesä on taas kynnyksellä. Sen huomaa kun katsoo ikkunasta ulos - siellä sataa. Totta puhuen, sade tekee ihan hyvää allergikolle, joten ei puuskuta aivan samaan malliin kuin kuivina päivinä. Jotain hyvää sentään sateessakin.

Tässä touko-kesäkuun aikana olen tehnyt erinäisiä hankintoja kotiin. Muun muassa on hankittu tikaspuut, joiden avulla sekä verhojen että valaisimien asennus käy kuin vettä valaen. Uutta lakanaa on saatu ja kylpyhuoneeseen erinäistä tarviketta. Häälahjaakin on haeskeltu.

Kauppoja kierrellessä on jäänyt hieman raivostuttamaan nykyinen kaupan henkilökunnan palvelualttius - se on sanalla sanoen surkeata. Olin eilen hakemassa tulevalle avioparille heidän toivomaansa häälahjaa Helsingin kaupungin keskustassa sijaitsevasta liikkeestä, mutta kipot ja kupit jäivät hankkimatta, koska en saanut palvelua. Henkilökunta surffaili ympäri liiketilaa ja aina kun yritin lähestyä myyjätärtä, hän katsoi parhaakseen livahtaa jonkin pylvään taakse tai kiertää edessäni myymälää, että jouduin tiivistämään askeltani saadakseni palveluntarjoajan kiinni. Kun pääsin vihdoin juttusille edeskäyvän kanssa, tämä tokaisi tylysti kysymykseeni, ettei sellaista täällä myymälässä enää ole ja piste. Näytinkö liian kotimaiselta ja rahvaanomaiselta asiakkaalta? Epäilen, vaikka liike sijaitseekin kantakaupungin ytimessä. Tyly vastaus sai minut kääntymään 180 astetta kantapäilläni ja poistumaan liikkeestä.

Koin saman tapahtuman reilut pari-kolme viikkoa sitten Finlaysonin myymälässä Arabiassa - olin jo valinnut ostettavat hyödykkeet ja marssin kassalle. Myyjää ei vain näkynyt mailla eikä halmeilla, kunnes hieman vanhempi myyjätär usutti nuorta Tuulia (nimi ei ole keksitty) saapumaan pylväiden takaa ottamaan maksuni vastaan. Nuori parikymppinen typy otti pankkikorttini vastaan hapan ilme kasvoillaan, olinhan juuri keskeyttänyt hänen pylvästelynsä, jonka sijaan hän joutui palvelemaan asiakasta, otti maksun vastaan, pakkasi tuotteet yrityksen paperikassiin ja lähes viskasi sen tiskille, jolloin tyynyliinat pursuivat pussista myyntipöydälle. Tämä ei Tuulia paljoa hetkauttanut, eikä hän vaivautunut laittamaan tuotteita takaisin pussiin, vaan katsoi minua kivettynyt katse silmissään kun yritin survoa tuotteita takaisin paperikassiin. Tuuli lähti takaisin pylvästelemään ja minulle jäi huono mieli kulutuskokemuksestani.

Sama toistui pari viikkoa sitten Ruoholahden K-raudassa, jonne olin tarkoitusellisesti mennyt etsimään yhtä sun toista. No, itse en näitä tuotteita löytänyt, vaan jouduin turvautumaan henkilökunnan apuun. Nuori pojankloppi virnisteli kysyessäni pyörätelineiden sijaintia ja huitoi käsillään suuntaa tuonne hyllyjen taakse. Narisevalla äänellään hän sanoi, että ehkä niitä sieltä löytyy.

Nämä kolme sinänsä harmitonta tapausta osoittavat, ettei asiakas tunnu enää palvelua oikein saavan. Nuorilta myyjiltä puuttuvat käytöstavat ja palvelualttius tyystin - ammatitaidon lisäksi. Jossain Kainuussa tällainen välinpitämättömyys kaupan henkilökunnan puolesta lakanaostoksilla ei tulisi kuuloonkaan, mutta Tsadissa kukaan ei oikein tunnu henkilökunnalta mitään palvelualttiutta vaativankaan. Olisi siis aivan sama jos kaupat olisivat itsepalvelumyymälöitä, joista vain haetaan ne tuotteet jotka satutaan löytämään. Verkkokauppakin on ystävällisempää kuin Espan Iittalan myymälässä, Arabian Finlaysonilla ja Ruoholahden K-raudassa saamani kohtelu.

Ja onko kauppiaalla oikeasti varaa pitää näitä veteliä, saamattomia ja haluttomia ihmisiä töissä? Tällaisena aikana? Itse olen julistanut nämä liikkeet toistaiseksi kauppasaartoon ja käytän korkeintaan liikkeiden minulle tarjoamia ilmaisia wc-palveluita hyväkseni.

/ Jussi-Pekka

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Kevään klassikoita

Pyöräilykausi on nytkähtänyt liikkeeseen jo tovi sitten - isoilla pojilla, ei minulla niinkään.

Pariisi-Nizza, Milano-San Remo, Ronde van Vlaanderen, Gent-Wevelgem ja Paris-Roubaix ovat varmoja kevään vuokkoja. Niiden pullahtaminen p-2-p -kanavilta joko työpaikan koneen näytölle tai kotiläpprin ruudulle pakoittavat jo putsailemaan viimeisiä pölyjä omasta pyörästä. Vaikka käynnissä on ja on ollut mielenkiintoisia etappiajoja, niin keväänseen kuuluvat belgialaisessa kylmässä vesisateessa ajettavat yhden päivän ajot. Tänään ajettiin Gent-Wevelgem ja mieleni siirtyi niille liukkaille pikkuteille, mutta viimeistään ensi viikonloppuna ajettavan Paris-Roubaix'n jälkeen on itsekin päästävä ulos satulan selkään.

Juu. Syksyllä hankin sellaiset tekniikkarullat talviharrjoittelua varten. Jonkin verran on tullut poljettua, ei mitenkään erityisen paljon - laiskuus kun on vienyt useimmiten voiton. Viime aikoina nyt kuitenkin olen enemmän päässyt Mirandan selkään ja säätelemään ajoasentoa milli milliltä oikeampaan suuntaan.

Siis enemmänkin olisi talven aikana voinut treenata, mutta paino ei ole kyllä noussut - päinvastoin. Tupakan polttamisen lopettaminen ja hieman maltillisemmat elämäntavat ovat tukeneet harrastukset ulkokauden aloittamista ehkä hieman paremmasta fyysisestä lähtöpisteestä kuin koskaan aikaisemmin. Painoni on tippunut vuoden aikana (viime Vapusta) 89 kilosta 71,5 kiloon. Aika hyvin, eikö niin? Vaikka hieman vatsan kohdalta vielä pullottaakin, niin olo on aika mainio.

Olen asettanut itselleni täksi vuodeksi pari tavoitetta pyöräilyn uhteen. Toukokuun puolessa välissä haluan ajaa Viron ympäri - vajaat 700 kilometriä kahdeksassa päivässä.
Näytä suurempi kartta">Tässä kartta. Reitin olen jo katsonut valmiiksi syksyllä ja kun kävin helmikuussa Tallinnassa, hankin sieltä kunnollisen kartan matkaa varten. Suunnittelemani reitti kulkee Tallinnasta Haapsaluun, sieltä kohti etelää ja Pärnua, josta yhden stopin taktiikalla Tarttoon, Peipsijärven rantoja pitkin takaisin kohti pohjoista ja Rakvereen kunnes sieltä on tarkoitus konkeloida takaisin Tallinnaan. Pahimmat päivät, yli sadan kilometrin etapit ovat reissun kahtena ensimmäisenä päivänä - ne täytyy vaan klaarata joten kuten, että lyhyempinä reissupäivinä jaksaisi sitten nauttia enemmän polkemisesta ja maisemista. Tartossa lepopäivä.

Hieman, siis hieman vain, sitä harjoittelua ennen pyrkimyksiä tarvitaan. Tarkoitus olisi päästä ulkoharjoitteluun pääsiäisen pyhinä ja jatkaa pidemmämmän lenkin vetämistä viikonloppuisin, että matkoihin tottuisi. Ennen Tour de Vabariikiä olisi tarkoitus ajaa viikonlopun kotimainen kevätklassikko, eli Helsinki-Turku-Helsinki kahden päivän aikana - 175 kilometriä sivuunsa. Jos sen jaksaa, jaksaa potkutella myös veljeskansan luona viikon ajan.

Lisäksi. Kesälomien aikaan, elo-syyskuussa olen suunnittelut ajavani Gdanskista Triesteen, mutta siitä suunnitelmasta ei oikein uskalla puukataa, ennen kuin on käynyt Suomenlahden eteläpuolella kokeilemassa matka-ajoa.

Katsotaan.

/ Jipsukka

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joulun toiveita

Näinä aikoina ei oikein uskalla toivoa mitään, ei edes jouluna, vaan pitää pelätä työpaikkansa, taloudellisen vakautensa ja terveytensä puolesta kuten kunnon tapakristityn tulee. Onneksi en ole ja toivon silti.

Yritin kasata tästä joulusta immateriaalista, mutta sitten pehmenin ja hankin joululahjan jos toisenkin. Hankittuihin lahjoihin kuului kuusi pulloa ranskalaista valkoviiniä jaettavaksi, teatteriliput ja katkoteräveitsi. Lisäksi olen hankkinut itselleni sen perinteisen joulukirjan, jonka pyysin kaupan neitiä paketoimaan kauniisti. Näin voin varmistua siihen, että jouluaattoon ladatut odotukset eivät tuota lahjan vastaanottajalle suurta pettymystä ja negatiivisia tunteenpurkauksia. Olen täydellisen varma, että lahja jonka annan itselleni tuottaa minulle suurta iloa!

Tavarattomasta joulusta muistuttaa myös Reverend Billy ja The Church of Stop Stopping. Vaikka Pastori Billyn äärimmilleen kehitetty kulutuskritiikki onkin suunnattu lähinnä amerikkalaisille kotimarkkinoille, luulenpa kanssasiskojen ja -veljen sydänalassa kirpoavan pientä pohdintaa näilläkin korkeuksilla. Ja syytä olisikin! Tapaninpäivän elokuvaksi suosittelen Morgan Spurlockin tuottamaa, Rob VanAlkemaden ohjaamaa ja Reverend Billyn näyttelemää elokuvaa,What would Jesus buy?

Olen kuitenkin sen verran turhamainen, että listaan parisen lahjaa, mutta yleishyödylliseen käyttöön:

* maailmanrauha olis kiva
* samoin maltillinen veropolitiikka
* ihmisten välistä suvaitsevaisuutta tulisi rakentaa
* hyviä pyöräilykelejä kaikille konkeloilla eteneville
* uusi maalivahti ja pelinrakentaja Tottenhamiin ovat aivan välttämättömiä
* mutta vasta FC Inter Turun pääsy Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen täyttäisi kaikki toiveet!

/ Jipsukka