Kevään klassikoita

Pyöräilykausi on nytkähtänyt liikkeeseen jo tovi sitten - isoilla pojilla, ei minulla niinkään.

Pariisi-Nizza, Milano-San Remo, Ronde van Vlaanderen, Gent-Wevelgem ja Paris-Roubaix ovat varmoja kevään vuokkoja. Niiden pullahtaminen p-2-p -kanavilta joko työpaikan koneen näytölle tai kotiläpprin ruudulle pakoittavat jo putsailemaan viimeisiä pölyjä omasta pyörästä. Vaikka käynnissä on ja on ollut mielenkiintoisia etappiajoja, niin keväänseen kuuluvat belgialaisessa kylmässä vesisateessa ajettavat yhden päivän ajot. Tänään ajettiin Gent-Wevelgem ja mieleni siirtyi niille liukkaille pikkuteille, mutta viimeistään ensi viikonloppuna ajettavan Paris-Roubaix'n jälkeen on itsekin päästävä ulos satulan selkään.

Juu. Syksyllä hankin sellaiset tekniikkarullat talviharrjoittelua varten. Jonkin verran on tullut poljettua, ei mitenkään erityisen paljon - laiskuus kun on vienyt useimmiten voiton. Viime aikoina nyt kuitenkin olen enemmän päässyt Mirandan selkään ja säätelemään ajoasentoa milli milliltä oikeampaan suuntaan.

Siis enemmänkin olisi talven aikana voinut treenata, mutta paino ei ole kyllä noussut - päinvastoin. Tupakan polttamisen lopettaminen ja hieman maltillisemmat elämäntavat ovat tukeneet harrastukset ulkokauden aloittamista ehkä hieman paremmasta fyysisestä lähtöpisteestä kuin koskaan aikaisemmin. Painoni on tippunut vuoden aikana (viime Vapusta) 89 kilosta 71,5 kiloon. Aika hyvin, eikö niin? Vaikka hieman vatsan kohdalta vielä pullottaakin, niin olo on aika mainio.

Olen asettanut itselleni täksi vuodeksi pari tavoitetta pyöräilyn uhteen. Toukokuun puolessa välissä haluan ajaa Viron ympäri - vajaat 700 kilometriä kahdeksassa päivässä.
Näytä suurempi kartta">Tässä kartta. Reitin olen jo katsonut valmiiksi syksyllä ja kun kävin helmikuussa Tallinnassa, hankin sieltä kunnollisen kartan matkaa varten. Suunnittelemani reitti kulkee Tallinnasta Haapsaluun, sieltä kohti etelää ja Pärnua, josta yhden stopin taktiikalla Tarttoon, Peipsijärven rantoja pitkin takaisin kohti pohjoista ja Rakvereen kunnes sieltä on tarkoitus konkeloida takaisin Tallinnaan. Pahimmat päivät, yli sadan kilometrin etapit ovat reissun kahtena ensimmäisenä päivänä - ne täytyy vaan klaarata joten kuten, että lyhyempinä reissupäivinä jaksaisi sitten nauttia enemmän polkemisesta ja maisemista. Tartossa lepopäivä.

Hieman, siis hieman vain, sitä harjoittelua ennen pyrkimyksiä tarvitaan. Tarkoitus olisi päästä ulkoharjoitteluun pääsiäisen pyhinä ja jatkaa pidemmämmän lenkin vetämistä viikonloppuisin, että matkoihin tottuisi. Ennen Tour de Vabariikiä olisi tarkoitus ajaa viikonlopun kotimainen kevätklassikko, eli Helsinki-Turku-Helsinki kahden päivän aikana - 175 kilometriä sivuunsa. Jos sen jaksaa, jaksaa potkutella myös veljeskansan luona viikon ajan.

Lisäksi. Kesälomien aikaan, elo-syyskuussa olen suunnittelut ajavani Gdanskista Triesteen, mutta siitä suunnitelmasta ei oikein uskalla puukataa, ennen kuin on käynyt Suomenlahden eteläpuolella kokeilemassa matka-ajoa.

Katsotaan.

/ Jipsukka

Joulun toiveita

Näinä aikoina ei oikein uskalla toivoa mitään, ei edes jouluna, vaan pitää pelätä työpaikkansa, taloudellisen vakautensa ja terveytensä puolesta kuten kunnon tapakristityn tulee. Onneksi en ole ja toivon silti.

Yritin kasata tästä joulusta immateriaalista, mutta sitten pehmenin ja hankin joululahjan jos toisenkin. Hankittuihin lahjoihin kuului kuusi pulloa ranskalaista valkoviiniä jaettavaksi, teatteriliput ja katkoteräveitsi. Lisäksi olen hankkinut itselleni sen perinteisen joulukirjan, jonka pyysin kaupan neitiä paketoimaan kauniisti. Näin voin varmistua siihen, että jouluaattoon ladatut odotukset eivät tuota lahjan vastaanottajalle suurta pettymystä ja negatiivisia tunteenpurkauksia. Olen täydellisen varma, että lahja jonka annan itselleni tuottaa minulle suurta iloa!

Tavarattomasta joulusta muistuttaa myös Reverend Billy ja The Church of Stop Stopping. Vaikka Pastori Billyn äärimmilleen kehitetty kulutuskritiikki onkin suunnattu lähinnä amerikkalaisille kotimarkkinoille, luulenpa kanssasiskojen ja -veljen sydänalassa kirpoavan pientä pohdintaa näilläkin korkeuksilla. Ja syytä olisikin! Tapaninpäivän elokuvaksi suosittelen Morgan Spurlockin tuottamaa, Rob VanAlkemaden ohjaamaa ja Reverend Billyn näyttelemää elokuvaa,What would Jesus buy?

Olen kuitenkin sen verran turhamainen, että listaan parisen lahjaa, mutta yleishyödylliseen käyttöön:

* maailmanrauha olis kiva
* samoin maltillinen veropolitiikka
* ihmisten välistä suvaitsevaisuutta tulisi rakentaa
* hyviä pyöräilykelejä kaikille konkeloilla eteneville
* uusi maalivahti ja pelinrakentaja Tottenhamiin ovat aivan välttämättömiä
* mutta vasta FC Inter Turun pääsy Mestareiden Liigan lohkovaiheeseen täyttäisi kaikki toiveet!

/ Jipsukka

Siirtyminen sisäharjoitteluun

Verrattuna viime vuoteen ja tämän syksyn sateisiin, kahden päivän mittaista lumimyrskyä lähes polvillaan kiittelee. On verratonta nähdä kuinka kaikki muuttui yhden vuorokauden aikana.

Maisema muuttuu lumen myötä, kuten muuttuu mielikin. Valoisampi ja avarampi on näkymä työmatkalla kun aura-autot ja traktorit ovat puskeneet tienvarsille polanteet ja risteyksiin lumikasat. Tuhannesti mieluummin otan tämän sohjon kuin sen alati märän, mitään imemättömän mustan maan, sanokoot kyynikot mitä tahansa.

Surulliseksi mielen painaa vain maantiepyöräilykauden siirtyminen toistaiselle tauolle. Ja vaikka vielä toissa sunnuntaina kävin mainiolla lenkillä, lienee siirtyminen sisäharjoitteluun on välttämätöntä. Siksi toissa perjantaina hankkimani tekniikkarullat ovat osoittauneet mainioksi hankinnaksi, joskin parin ensimmäisen harjoitteen loppuunsaattaminen oli pikemminkin onnetonta räpeltämistä kuin polkemistekniikan pitkäjänteistä hiomista ja kyllä, se touhu näytti juuri tältä, kun sen olisi pitänyt tietenkin näyttää tällaiselta.

/ Jussi-Pekka

Teema tarjoaa Oscar-klassikon

Yle Teema esittää tänään sunnuntaina tšekkoslovakialaisen elokuvan klassikon, Tarkoin vartioidut junat - Ostře sledované vlaky.

Jiří Menzelin Hrabal-filmatisointi vuodelta 1966 on yksi tšekkoslovakialaisen Uuden Aallon Elokuvan kulmakivistä, yhdessä Formanin elokuvien ja Karel Kachynan Ucho (Korva) -elokuvan kanssa. No, unohtamatta tietenkään sitä kaikkein suurinta tšekkirainaa, Markéta Lazarováa.

Tarkoin vartioidut junat -elokuvan synopsiksen voi lukea vaikka täältä: LINKKI

Mukavaa elokuvailtaa.

Etäpäivä

Huomenna on pitkästä aikaa jälleen etäpäivä.

'Etäillä', 'olla etänä töissä' tai 'etäily' kuulostavat kovin kaukaisilta mielestäni. Kotona työskenteleminen on pikemminkin 'läheilyä' kuin 'etäilyä', sillä eihän silloin tarvitse mennä olemaan fyysisesti työpaikalla, vaan saa pidättytyä kotioloissa ilman sen kummempia paineita ulkonäöstään, roolistaan tai sanomisistaan.

Sitä saa kekkulehtaa tietokoneen näytön edessä pukeutuneena pelkkään kylpytakkiin, pesemättömin hampain, ruokoamattomassa sängessä - eikä kukaan siitä varsinaisesti pääse pahastumaan. Ei tarvitse sukia hiuksiaan ojennukseen, ei tarvitse miettiä normitettuja käyttäytymissääntöjä, eikä hymyillä tekopyhästi ihmisille joita ei oikeastaan tunne lainkaan, eikä paljoa välittäisi tunteakaan.

Etäpäivänä saa oikeastaan vaan olla oma sulkeutunut itsensä, kiroilla puolialastomana maailman pahuutta, kaikkia elämässä kokemiaan vääryyksiä ja tehdä siinä samalla työtänsä ihan yhtä tehokkaasti tai tehottomasti kuin konttoritiloissakin, mutta paljon mukavammin. Kivaa on tällainen 'läheily'.

/ Jussi-Pekka

Il campione

Ja tapahtui siellä tänään muutakin:




Mestarit 2008

Meidän Inter Turku

Ratkaiseva ottelu tänään ja mestaruuden avaimet Inter Turun käsissä – olleet jo pitkään, itse asiassa koko kauden ajan. Kun katsoo taivaalle ja kalenteriin, niin näitä pelejä ei pitäisi tähän vuodenaikaan pelata lainkaan – kenttä lainehtii vettä tukkoisten salaojaputkien vuoksi. Tosin, tällä sateen määrällä mikään kenttä ei taida imeä näitä millilitroja sisäänsä.
Voitto tämän päivän vastustajasta, Pietarsaaren Jarosta tarvitaan, sillä espoolaiset puhaltelevat pisteen päässä takanamme ja ovat hekin vielä mestaruuden syrjässä kiinni. Tätä on odotettu ja vatvottu. Inter Turku on pelannut aivan huikean kauden, esittäen maan parasta seurajalkapalloa pitkiin aikoihin – eniten tehtyjä maaleja, vähiten päästettyjä maaleja ja vähiten tappioita. En ala analysoimaan, mikä Interin pelissä on hienoa ja miksi siitä on tullut mestariehdokas, sen saavat muut tehdä. Tämä on pikemminkin uskontunnustuksellinen blogimerkintä.

Miksi Inter Turku?

Ah, anti-tepsiläisyyttä. Se, että kannatan Inter Turkua on osittain TPS:n vika. Tai pikemminkin, se on sen vika, mitä TPS minulle edustaa. Sudeettiturkulaisena en voinut samaistua Palloseuraan, joka näyttäytyi minulle pöyhkeänä, ylimielisenä ja luotaantyöntävältä seuralta, niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin. En voisi tehdä itselleni mitään niin julmaa kuin kannattaa seuraa, jonka perustaa identiteettinsä ummehtuneeseen aitoturkulaisuuteen.

Sen sijaan Inter Turku otti maaltamuuttaneet huomaansa. Kun TPS on kliininen ja siisti, on Inter Turku enemmän robusti. Kun TPS on Mattia ja Teppoa feat. Ressu Redford, niin Inter Turku on särökitaraa, hevimusiikkia, äänivalleja. TPS on likaantunutta oman pesän sotkentaa, kokoomuslaisuutta, ahneutta, kunnalispoliittista kähmintää, rahapeliä ja uusliberalismia. TPS yrittää olla shamppanjaa, mutta se on vain huonoa kotimaista kuohuviiniä. Inter on punaviiniä ja huonoa sellaista. TPS on kuin Reijo Mäen dekkarit – kun lukee yhden, on lukenut kaikki. Väritön, paitsi pyrkyriydessään. Inter Turku on sen sijaan boheemirunoutta. Kun Tepsukassa pitää osata käyttäytyä kuten kunnon porvarin kuuluukin, saa Inter Turun kannataja olla mitä haluaa. TPS on kärsimätön sijoittaja, joka odottaa vain rahastuksen mahdollisuutta, kun taas Inter on jo vuosia rakentanut toimintansa pitkäjänteiselle työlle, jonka hedelmiä saamme tänään Veritaksella nauttia. Tepsiläiset flaneeraavat merkkipuvuissa ja suituissa hiuksissaan toimistoissaan, kun taas Interistit ovat enemminkin tavallista rasvasta – joskaan duunariseuraksi Interiä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Kun TPS nojaa perinteisiinsä ja perustelee olemassa oloaan menneisyydellään, on Inter Turku eteenpäin katsova seura. Oikein sanoin, TPS:aan liittyy kaikki se ruma, mikä siinä kaupungissa nostaa päätänsä. TPS on Turun tauti.

Inter Turun huomaan siirryin varmaan vain osittain edellämainituista syistä, mutta kimmokkeita tuli 2000-luvun alkupuolella muualtakin. Niitä olivat mm. Veritaksen rakentaminen, joka sai minutkin saapumaan stadionille katsomaan U17-kisoja kesällä 2003. Tuona kesänä stadionilla vieraili tulevia huippupelaajia ja ilmatkin taisivat olla perin suosiollisia. Yksi tärkeä syy on myös jalkapallon hovikelpoisuus humanistipiireissä – urheilu, vakava tieteentekeminen ja kirjafriikkiys ei enää niinä vuosina sulkenut toisiaan pois. Jos oli humanisti ja puhui fenomenologiasta, nyt sai katsoa myös jalkapalloa ja puhua pelin hienouksista, vertailla La Ligaa ja Valioliigaa keskenään, pelata Subbutiota ja Fantasy Premierleagueta – sen mitä nyt niistä ymmärtääkään.

Yksi innoituksen lähde on ylitse muiden. Kantapaikkani omistaja on entinen Interin juniorivalmentaja ja nykyinen sponsori ja kantapaikkaani on kerääntynyt sopiva leegio ihmisiä samoista taustoista – humanisteja, ei-turkulaisia ja Inter Turun kannattajia. Teppo Toivasen jakamilla vapaalipuilla on viimeisten vuosien aikana käyty katsomassa peli jos toinenkin. Tulonsiiirto on kulkenut siten, että Teppo sponsoroidessaan Inter Turkua saa tietyn määränä vapaalippuja per peli. Minä, ostamalla olutta Proffan Kellarista sponsoroin Teppoa sponsoroimaan ja saan siitä palkkioksi vapaalippua. Ilmaisia, hyvät ystävät, ne liput eivät suinkaan ole. Tätä tulonsiirtoa on harrastettu pitkään ja liiankin hartaasti, mutta nyt on palkinnon lunastamisen aika.

Kirjoitin tätä blogi-entryä junassa ja lähetän sen nyt vajaata kaksi tuntia ennen pelin alkua Proffan Kellarista. Seurassani on minulle rakkaita (lähinnä) ei-turkulaisia humanistiystäviäni ja olemme lähdössä pian katsomaan mestaruuden ratkaisevaa ottelua, Inter Turku – Jaro. Paremmin sunnuntai-iltapäivää ei juuri voisikaan viettää kuin Meidän Inter Turun seurassa.