maanantai 26. heinäkuuta 2010

Niin kaunis on luoksesi Kainuu

Tuo Alivaltiosihteerin eräällä 1990-luvun keskivaiheen keikalla Kajaanin Marilynissä lausuma hokema on jäänyt elävänä mieleeni. Ketä oli mukana keikalla, sitä en muista mutta eräs ystäväni sai virallisen Tampere-viirin, jonka toisella puolen maininta oli kirjoitettu kuulakärkikynällä. Sanonta sopii hyvin kuvaamaan tämänpäivästä maisemaa Kainuussa - olin ajamassa Kajaanista Vuokatinvaaralle ja sieltä edelleen Sotkamon ja Kaitaisensalmen kautta Jormualle, mistä takaisin Kajaaniin. Nuasjärven yllä oli ihmeellinen utu, hellettä 31 astetta ja nihkeä ilma, kun taas Vuokatinvaaralta katsoessa toiseen suuntaan, Sapsojärvelle, siellä oli kirkasta kuin koskaan. Näköalapaikka on verraton: jos matkanne joskus entää näille seuduille, niin käykääpä Vuokatinvaaran päällä ihan huviksenne. Onhan se maisema Koliltakin kaunis, mutta jotenkin sitä synnyinseutunsa ensi sijalle asettaa.


Näytä suurempi kartta

102 kilometriä meni ihan tyydyttävään aikaan, tasan 4 tuntia, joten ei paljon parempaa päivää olisi voinut ollakaan. Kuumuudesta huolimatta, loistava päivä Mirandan kanssa, joka tosin tarvitsee heti Helsinkiin päästyämme uudet kaapelit, jarrupalat, takapakan ja ketjut. Nämä alkavat olla nyt aika finaalisssa.

Huomenna olisi tarkoitus ajaa sitten noin 165 km Manamansalon läpi seuraavalla reitillä. Pitää poiketa hieman tankkaamaan pastaa ja hakemaan evästä, ettei susi syö eväitä matkan aikana:


Näytä suurempi kartta

Ai niin, tyhmä kun olin, kuvia en sitten ottanutkaan, muuta yhden videotervehdyksen kuitenkin:

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Kyllä tuo maisema omaakin sielua aina sykähdyttää. Hyvää ja turvallista matkaa, elä jää karhun alle!

Lukulamppu kirjoitti...

Ei ne karhut nyt niin ole menoa haitanneet, mutta maaseudulla irtonaisena pidettävät koirat alkoivat käydä tänään hieman hermoille. Toinen oli sitä sorttia, josta pääsi eroon ajamalla lujempaa, kun taas toinen oli vaan hölmö ja seurasi minua aika pitkään. Piti kääntyä takaisin (n. 1,5 km), ajaa talon pihaan ja sanoa isäntäväelle, että pitävät peniä hieman aikaa paikoillaan, ettei hän lähde enää beesaamaan. Hauska sattumus sinänsä