maanantai 26. heinäkuuta 2010

Niin kaunis on luoksesi Kainuu

Tuo Alivaltiosihteerin eräällä 1990-luvun keskivaiheen keikalla Kajaanin Marilynissä lausuma hokema on jäänyt elävänä mieleeni. Ketä oli mukana keikalla, sitä en muista mutta eräs ystäväni sai virallisen Tampere-viirin, jonka toisella puolen maininta oli kirjoitettu kuulakärkikynällä. Sanonta sopii hyvin kuvaamaan tämänpäivästä maisemaa Kainuussa - olin ajamassa Kajaanista Vuokatinvaaralle ja sieltä edelleen Sotkamon ja Kaitaisensalmen kautta Jormualle, mistä takaisin Kajaaniin. Nuasjärven yllä oli ihmeellinen utu, hellettä 31 astetta ja nihkeä ilma, kun taas Vuokatinvaaralta katsoessa toiseen suuntaan, Sapsojärvelle, siellä oli kirkasta kuin koskaan. Näköalapaikka on verraton: jos matkanne joskus entää näille seuduille, niin käykääpä Vuokatinvaaran päällä ihan huviksenne. Onhan se maisema Koliltakin kaunis, mutta jotenkin sitä synnyinseutunsa ensi sijalle asettaa.


Näytä suurempi kartta

102 kilometriä meni ihan tyydyttävään aikaan, tasan 4 tuntia, joten ei paljon parempaa päivää olisi voinut ollakaan. Kuumuudesta huolimatta, loistava päivä Mirandan kanssa, joka tosin tarvitsee heti Helsinkiin päästyämme uudet kaapelit, jarrupalat, takapakan ja ketjut. Nämä alkavat olla nyt aika finaalisssa.

Huomenna olisi tarkoitus ajaa sitten noin 165 km Manamansalon läpi seuraavalla reitillä. Pitää poiketa hieman tankkaamaan pastaa ja hakemaan evästä, ettei susi syö eväitä matkan aikana:


Näytä suurempi kartta

Ai niin, tyhmä kun olin, kuvia en sitten ottanutkaan, muuta yhden videotervehdyksen kuitenkin:

torstai 24. kesäkuuta 2010

Totuus suomalaisesta jalkapallosta

Ingmanin kesäjäätelökampanja kertoo ytimekkäästi ja leppoisan ironisesti totuuden kotimaisen jalkapallon kansainvälisestä tasosta. Minä pidän!


Hyvää juhannusta ja jännittäviä kisoja!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Jalkapalloa kirjastossa

Kirjastomme ovat sivistyksemme viimeinen airue, joka taipuu nykyajan vaatimuksissa vaikka mihin. Se on taipumaton, alati uusia ilmaisumuotoja etsivä ja toteuttava instituutio, kansallisaarteemme, jonka asema kaanonissamme on vakaampi kuin Kiven tai kansantanssien.

Osoituksena elosta ajan hermoilla on Rikhardinkadun mainio kirjasto, joka on tarjonnut helsinkiläisille muutamaan otteeseen mahdollisuuden seurata maailman suurinta urheilulajia, jalkapalloa, keskikaupungin ytimessä. Jos kiire yllättää tai kaupoissa luuhuaminen tai sporttibaareihin meneminen ei kiinnosta, niin onneksi Rikun kirjasto on tarjonnut meille mahdollisuuden seurata tuota oivaa pallopeliä kirjaston kokoushuoneessa.

Valitettavasti tänään näytettävä Portugalin ja Pohjois-Korean välillä on toistaiseksi viimeinen tilaisuus katsoa ottelua kirjastossa.Toivottavasti jatkoa tulee. Ja olivatpa muistaneet kirjastonhoitajat meitä asiakkaita pienellä kirja-alttarillakin! Maailmanmestaruustason suoritus!

Matkakuvia kommentein varustettuna

Pyöräretki on ohitse. Viime sunnuntaina lähdin Helsingistä (oikeammin Karjaalta) ajamaan kohti Turkua, josta matka jatkui edelleen kahdeksi päiväksi Turun saaristoon ja Saariston rengastielle. Sieltä palasin takaisin Turkuun, josta päivän lepotauon jälkeen konkeli kiskoi miestä kohti Sastamalaa ja Tamperetta. Yötauon pidin Oripäässä. Eilen sunnuntaina palasin reissulta takaisin Helsinkiin. Ajopäiviä kertyi kuusi, lepopäiviä kaksi. Kilometrien tarkkaa loppusummaa en osaa sanoa, sillä Suunnon mittarit ja laitteet tekivät tenän. Arviolta matkaa kertyi 820 km.

Ohessa muutamia kuvia reittikommentteineen:

Päivä 1. Karjaa-Kemiö-Sauvo-Turku, noin 145 km

Olin ollut edellisenä päivänä hieman flunssainen, joten lyhensin matkaa hieman ja menin ensin junalla Karjaalle, josta jatkoin sitten Kemiön kautta Turkuun. Syynä reittivalintaan oli yksinkertaisesti se, etten aikaisemmin ollut ajanut näitä teitä. Sunnuntaiaamu oli alkuun hieman sateinen ja kolea, mutta sadevarusteet pitivät miehen kuivana. Kameraa en kaivellut paljoakaan esiin, sillä kosteutta riitti ja olo oli vielä kuumeilusta hutera. Mukava päivä siitä kuitenkin tuli ja kaikki sujui mallikkaasti. Ajoin pääosin valtakunnallista pyöräilyreittiä numero 1 pitkin ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Ainoa hiekkatiepätkäkään ei menoa haitannut - Pruukin ja Kestrikin välillä hiekkatietä on noin 2,5 km, mutta koska sitä ei ollut vielä lanattu, oli spooreissa ihan hyvä ajaa maantiepyörälläkin ilman suurempia huolia rengasrikoista. Kemiönsaarella oli hieman koleaa edelleen, edellisen päivän myrskyjen jälkeen, mutta tiet pääsääntöisesti erittäin hyvin ajettavat.

Ainoa missini oli se, etten ollut tarkastanut tietöiden paikkoja kunnolla. Tiellä nro 110, Valkojan ja Viksbergin välillä, on siltatyömaa, joten se tuli kiertää Piikkiön ja Tammisillan kautta, mutta liikennettä ei juurikaan ollut - 110-tie on erittäin rauhallinen aina Turkuun saakka. Yöpyminen Sirkkalankadulla Anna-Elinan ja Akselin luona - kiitos aamupalasta ja keskusteluista!

Kuvassa Matilainen-Salmen olohuoneen katon- ja seinänraja.



Päivä 2. Turku-Länsi-Turunmaa (Parainen-Nauvo-Houtskär), noin 85 km

Toinenkin päivä oli alkuun kostea. Paraisten jälkeen satoi aina Nauvoon saakka ja tämä ei ollut yhtään mainio juttu, sillä Rengastie ei pyöräilijän kannalta Paraisilta Nauvoon ole mikään ihanuus. Tie on kapea ja pyörätiet sellaisia mutkapaikkoihin kyhättyjä "ohituskaistoja". Yllättävän paljon tienpäällä oli myös raskasta liikennettä, mikä tarkoitti sitä, että liikennettä piti seurailla taajaan ja kun paikallisten ajonopeus ja -kiihko ylittävät normit, ärrä-päitä lenteli tuon tuostakin. Nauvossa paistoikin sitten jo solikka, mutta lauttayhteyksien vuoksi en voinut jäädä pidemmäksi aikaa nauttimaan perunafestivaalien etukäteisvalmisteluista, vaan pöhötin aina Korppoon Galtbyhyn odottamaan yhteysalusta Houtskäriin. Yhteysalusten osoitteet ja aikataulut (Lauttaportaali) löytyvät osoitteesta: www.lautat.fi.

En ollut aikaisemmin käynyt Houtskärissa ja pääsin hieman pettymään, sillä olin odottanut maastolta hieman erilaisia muotoja. Koko saari on itse asiassa aikamoista paksua ja tiheää korpea, ei lainkaan sellaista stereotyyppistä luotomaisemaan kuin ulkosaaristossa ja pohjoisella Ahvenanmaan reitillä. Näsby - Houtskärin keskusta oli pieni, mutta ei vielä tähän aikaan kesästä kovin vireä. Kaksi kauppaa, vierasvenesatama, kirkko, kunnantalo, kirjasto ja kansanopisto, jonka ainoa kesävieras tuolloin olin. Saaristolaistorikin oli, mutta ilmeisesti kesävieraiden puuteetn vuoksi se ei ollut enää kolmen aikaan iltapäivää avoinna. Liikennettä tiellä oli hiljalti - muutamia asuntoautoja, ei ainoatakaan pyörämatkailijaa, tosin yhden seureen näin Galtbyn rannasssa ostamassa kaljaa, mutta sitten he jatkoivat matkaansa toisaalle. Viihtyisä paikkahan Näsbyn keskusta tosin oli.

Uskollinen ratsuni, Miranda, lepotauolla yhteysaluksen kannella. 

 
Houtskärin kirkko

Kunnankirjasto - saaren tärkein rakennus! 
Propsit sille, joka pystyy pitämään tätä sivistyspalvelua yllä täälläkin. 
Jo pelkkä palvelun olemassaolo on osoitus kirjastolaitoksemme tärkeydestä kansakunnallemme.


Vastikään kunnostettu vierasvenesatama Näsbyssä odotti vielä kesävieraitaan.
Ravintolassa hyvä palvelu ja olutvalkoima, mutta jotain muutakin kuin hampurilaisia olisi voinut olla tarjolla. 
Ei sillä, isoja ja maistuvia nekin olivat, mutta pastaa olisi tehnyt mieli.


Palveluja saman katon alla.


Kuntaliitokset tuovat mukanaan uusia sanahirviöitä. Tämä taisi olla Länsi-Turunmaan Houtskärin aluekonttori, 
kun aikaisemmin puhuttiin ihan rehellisesti kunnantaloista. Ja saman kauhistuksen näin myös Nauvossa.

Ajatella, jos ruotsin- tai suomenkieliseen kaupunkiin olisikin ollut eri matka. 


Päivä 3. Länsi-Turunmaa (Houtskär-Iniö)-Kustavi-Taivassalo-Mietoinen-Naantali-Turku, noin 125 km

Aamu aukeni Houtskärissa kauniina, joskin hieman viileänä. Aikataulu oli tiukka, sillä Mossalassa piti olla kohti Iniötä lähtevässä lautassa klo 09.00. Matkaa ei sinänsä ollut paljoakaan, vain 14-15 km, mutta kun matkalla oli kaksi lossia, niin mitään ei voinut jättää sattuman varaan. Onneksi kiirehtimättäkin ehti, mutta täytyy sanoa, että retkipyöräilijät saavat suunnitella aikataulunsa huolellisesti, etteivät jää jumiin saarelle odottamaan seuraavia lauttoja. Niiden liikennöitiväli ei ole mitenkään poikkeuksellisen tiheä. Matkalla Houtskärista Iniöön keskustelin kahvilan emännän kanssa kesästä, saaristosta, ihmisistä, luonnosta ja matkailusta. Ihmiset ovat alkaneet krantuiksi ja kaikkea pitäisi olla tarjolla yllinkyllin. Samaa oli sanonut yöpaikkani isäntä, joka sanoi surukseen, että opiston on tämän kesän jälkeen lopetettava majoitustoiminta kannattamattomana. Asukkaille kun pitäisi olla tarjolla minibaarit, omat suihkut huoneissa, luksusaamiaiset, taulutelevisiot jne. Voi turhuuksien markkinoita!

Ylitys Houtskärista Iniöön oli kaunis ja emännän avustuksella sain nähdä myös merikotkan, joka istui tökötti puussan saarella. Valitettavasti en saanut ilmestyksestä kuvaa, mutta kun hän hieman levitti siipiään, niin kiikareiden avulla näki kuin valtavasta luontokappaleesta on kyse. Iniöön saavuttua piti kiirehtiä seuraavalle lautalle ja Kustavin Heponiemeen. Reittisekaannuksia tapahtuu aina sillöin tällöin ja tällä kertaa kiersin aivan turhan 8 km lenkin Kustavissa kun missasin risteyksen ja päädyin aloitusruutuun. 192-tie Kustavista Raisioon on oikeastaan priimassa kunnossa ja pientareet ovat kunnossa. Mutkaisimmissa paikoissa saa toki katsella hieman, tuleeko joku paikallinen hullu vastaantulevaa kaistaa vastaan, mutta muuten tie on erittäin turvallinen. Naantalin lenkki tuli tehtyä oikeastaan sen vuoksi, että sinne minun piti mennä alunkin perin, mutta koska Velkualle menevä yhteysalus liikennöi harvakseltaan, en jäänyt odottamaan kolmea tuntia lauttaa, vaan painelin maantietä pitkin Naantaliin ja sieltä edelleen parin kaverin kanssa Turkuun.

Till sjöss!


Till sjöss!


 
Till sjöss!


Naantalin Seurahuoneen herrasväkeä - Pihl ja Koistinen!


 
Edeskäypä ajoasussaan


Päivä 4. Turku, lepopäivä

No, ei se nyt ihan varsinainen lepopäivä ollut - tuli tavattua tuttavia siellä sun täällä, kierreltyä vanhaa kotikaupunkia ristiin ja rastiin, syötyä jäätelöä ja juotua punaviiniä. Kiitos keskusteluista Pertille, Jannelle, Haronille, Stefanille, Topille, Jarille jne. Aina on mukava puhua asiaa ja asian vierestä - siinä on monta elämänsuolaa samassa vuvuzela-viestiä samassa paketissa.

Tuomionakki - kauniimpana kuin koskaan?

Uutta hohdetta Virastotalon pintaan


Myllysilta alkaa jo kadota maisemasta

Sisäkumiautomaatti.
Tämä loistava laitos sijaitsee Linnakadun NextBiken takana. Omistaja sattui siihen paikalle kun olin ottamassa kuvaa ja sanoin,
että mainio on keksintö tämä, johon omistaja vastasi turkulaisen nihkeästi ja narisevalla äänellään:
"Juu, mut jos mää ole Paraisill' ja mun gumi puhkes, niin gui mää tänn Turkkuun pääse se kumi hakema?" 


Päivä 5. Turku-Oripää, 82 km

Eräs kesälomani ajatuksista on ollut se, että yritän tavata niitä ihmisiä joita en ole vähään aikaa päässyt tervehtimään ja joille ei yleensä tunnu riittävän tarpeeksi aikaa ajatusten ja sanojenvaihtoon. Pariin vuoteen en ollut vieraillut Oripäässä, Junnilan tilalla Tanskilassa, missä taloa ja tilaa asuttavat Sanna ja Markus. Matka Turusta Oripäähän Yläneen kautta oli leppoisa, sillä mukana oli myös edellämainittu Koistinen, joten hyvää höpinää ja rentoa ajoa riitti. Pyhäjärvi jäi kiertämättä, mikä hieman jäi harmittamaan, mutta ehkä siitä olisi tullut minullekin liian raskas savotta lepopäivän jälkeen. Oripäässä saunoimme, rupattelimme ja katsoimme tietysti jalkapalloa ihailleen Meksikon ja Argentiinan suorituksia vihreällä veralla. Kiitos vielä kertaalleen vieraanvaraisuudesta - tulimme siitä hyvillemme ja kylläisiksi.

Markus ja Sanna - nuori isäntä ja emäntä.

 
 Killi levyttää pihamaalla.





Päivä 6. Oripää-Sastamala-Pirkkala, noin 135 km

Tampereelle halusin ajaa samasta syystä kuin olin halunnut mennä Oripäähänkin. En ollut nähnyt ystäväpariskuntaa, Merjaa ja Jaria, aikoihin. Uusi asunto Pirkkalassa oli vielä näkemättä, joten sinne kävi matka hyvästä syystä.

Myötätuuli helli ajajia lähes Vammalaan saakka - keskituntinopeus oli hyvä ja Koistinenkin pääsi nauttimaan vauhdin hurmasta. Reipasta vauhtia etenimme aina Sastamalaan ja Vammalaan, syistä joita olen jo aikaisemmin tässä blogissa maininnut. Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä ja Herra Hakkaraisen talot edustavat kumpikin lajissaan maan ehdotonta huippuosaamista, eikä kenenkään ihmisen tulisi jättää vierailematta näissä kahdessa suomalaisen kultturin voimannäytteessä. En uskonut etukäteen kuinka toimivan ja saumattoman muodon ja viestin kirkon maalaukset olivat Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen käsissä saaneet ja toisaalta Herra Hakkarainenhan on nykypäivän humanismin ylin ilmentymä kaikilla tasoillaan!!! ;-)


Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
 Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Päivä 7. Tampere, lepopäivä
 

Lauantaina sain viettää aikaa ystävieni parissa. Aamupäivällä tapasin vanhan tuttavani Kajaanin-ajoilta ja kävimme syömässä ynnä vaihtamassa kuulumisia usean vuoden jälkeen. Jarin ja Merjan yhytin iltapäivällä ja kiipesimme Pyynikn näkötornille nauttimaan munkki-kahveista, jotka totta tosiaan olivat maineensa veroiset. Lisäksi kiertelimme hieman Pispalaa ja piipahdimme legendaarisessa Pispalan Pulterissa päiväkaljalla. Loppuiltan sitten menikin ihastellessa kruununperillisen häitä ja vihastellessa YLE:n toimittajien asiantuntijuuden ohuutta. Mukavaa ajanviettoa, ilman paineita! Minä pidin tästä kaikesta erityisen paljon, mistä lausun teillekin vielä kiitokseni.

Memmu, Bauhaus ja Jari.


Ennen vanhaan tästä logosta tunnisti ko. laitoksen ydinosaamisealueen.


Pystyykö joku syömään munkin nuolematta huulia?

 No, ei pysty!


Kiva päähine.


Mukavat pussikaljamaisemat eräillä.


Päivä 8. Tampere-Valkeakoski-Hämeenlinna-Riihimäki-Helsinki, 194 km


Pitkä oli matka ja kova poli vastatuuli, mutta jotain on ilmeisesti opittu tästäkin lajista koska perille päästiin ja vielä ihan hyvissä voimissa. Jos ei muuta, niin ainakin sen olen tässä parina suvena oppinut, ettei kannata riuhtoa, jos matkaa on vielä jäljellä. Hiljaa hyvä tulee, kuten tulikin.

Alkumatkasta oli tosin vaikeaa. Ensin en meinannut löytää reittiä 130-tielle, joten jouduin koukkaamaan keskustan kautta Lempäälään menevälle uralle. Yöllä olis satanut ja viileää oli. Sadevaatteet päällä fiilis oli hieman hakusessa ja kylmästä vastatuulesta ei saanut nostetta lainkaan. Päinvastoin. Valkeakosken jälkeen alkoi jo luistaa - on se ihme kuinka mieliala kohenee kun saa ajaa ilman sadevaatteita ja pääsee pari kertaa pyörittämään ilman vastatuulta. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa, mutta pari tietyömaata on luvassa, joskin asfaltilla sain vielä ajaa koko matkan. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana näin runsain mitoin myös muita pyörämatkailijoita - etenkin Hämeenlinnan ja Riihimäen välillä heitä tuli vastaan useita. Tiet ovat hyvät, rauhalliset ja mielenkiintoiset - suosittelen kaikille.

Tänään maanantaina olen sitten pyhittänyt lepopäivän - nuollut haavoja, pessyt pyykkiä ja ajopelin, laskenut hukatut rahat ja ollut tyytyväinen reissusta. Sen verran eilen pääsi aurinkokin paistamaan, että viime vuoden käsivarsirusketukset saivat uutta väriä päällensä ja pyöräilijän rusketusraja helottaa punaisenaan:


lauantai 19. kesäkuuta 2010

Tampereella

Matka on entänyt aina Tampereelle saakka. Oripäässä torstaina nautitun vieraanvaraisuuden jälkeen sotkimme noin 135 kilometriä Sastamalan kautta Tampereelle. Sastamalassa matka pysähtyi lounastauon lisäksi myös Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa, jonka sisätilojen maalauksesta ovat olleet vastuussa kaksi keskeistä suomalaista nykytaitelijaa, Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala. Maalaukset olivat hienoja, mutta ajatus nykytaiteen siirtämisestä tällaiseen ympäristöön lyö monta kokeilua ja hanketta laudalta. Laitan kuvia tulemaan piakkoin.

Jos matkanne ei jostain syystö vie Sastamalaan/Vammalaan/Tyrväälle, niin käykää edes katsomassa, mitä näiden kahden luonnoksista paljastuu. Kansallismuseon näyttely kirkon maalausten luonnoksista on avoinna 12. syyskuuta saakka.

Ja onhan Sastamalassa myös Herra Hakkaraisen talo, jossa allekirjoittaneen tuli luonnollisesti vierailla. Hieno paikka, sopii kaikille!

Huomenna sitten suristellaan Tampereelta Helsinkiin. Matkaan Google Mapsin perusteella tulisi 184 kilometriä, mutta pelkäänpä sekoilemisten johdosta matkan pituudeksi tulevan sen 200 km. Huomisen jälkeen tämä kiertue onkin sitten paketissa ja voi keskittyä toisenlaisiin lomailuihin.


Näytä suurempi kartta

/ Jussi-Pekka

torstai 17. kesäkuuta 2010

Matkaeväitä

Syöminen on mukavaa, etenkin reissussa. Kun kuluttaa päivässä noin 3500 kcal, niin voi syöpötellä hyvällä omallatunnolla. Kirjoittaessani tätä Yläneen pizzeria-kebabiterian lounaspöydän vierestä, voin hyvällä syyllä vielä ojentaa kättäni kohti possumunkkia, joita olen nauttinut vähintään yhden päivässä. Toistaiseksi paras on ollut Tammisillan Teboilin mustikkahilloinen possu, jonka koko ja maku ovat olleet ylivoimaisia. 



Kuvassa valioyksilö Runosmäen Teboililta, tältä päivältä.

Vinkkejä hyvistä munkkipaikoista otetaan vastaan, sillä hyvä possumunkki on mitä parhain syy pysähtyä, pitää tauko ja nauttia kesästä lomineen.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Saaristosta Turkuun

Voi pojat! Se on muuten hieno eläin ja kookas! Eilen matkallani Houtskärista Iniöön näin merikotkan. En saanut napattua siitä kuvaa, mutta lautan kahvilan työntekijän avustuksella sain hieman kiikaroida tuota kaunista ja isoa lintua. Hieman kun siipiiän möyhensi, niin sai käsitystä siitä miten iso eläin on kyseessä. Se on iso, voin kertoa.

Nyt matka on tullut siihen pisteeseen, että pidetään välipäivää. Huomenna taival jatkuu kohti Oripäätä ja sieltä sitten perjantaina kohti Tamperetta. Ohessa ajateltu Pyhäjärven kierros. Ensin ajetaan Yläneelle ja sitten kierretään järvi länsipuolitse kokonaan ennen ystäväpariskunnan luona majoittautumista.


View Larger Map

Perjantain eepos on seuraavalainen: ajetaan Tampereelle. Matkalla tulisi käydä katsomassa mitä Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen ovat saaneet Tyrvään kirkossa aikaiseksi. Kirjan museo ei liene vielä auki?


View Larger Map

Samaan syssyyn tuli muuten perustettua uusi klubi. Eilen matkallani saaristosta Turkuun tapasin kaksi nuorta, kaltaistani lajitoveria, joiden sydän on voideltu ketjuöljyllä ja hyvällä tahdolla. Kuvassa Antti, allekirjoittanut ja Marko. Kaksi ensimmäistä ovatkin sitten huomenissa matkalla yhdessä - joten seuraakin taipaleella on. Siitä tulee kivaa, sano

Proffan pyöräilijät

/ Jussi-Pekka

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Länsi-Turunmaalla

Suomi on siitä outo maa, että Kuntaministerin ainoa tehtävä on ollut lakkauttaa toimialansa kohteet, eli kunnat. Tiedä sitten onko se hyvästä, että Kuntaministeri on tätä nykyä pääministeri. Ehkä hänen tehtävänään on lakkauttaa Suomi? No joo, mutta minä olen nyt yhdessä näissä nykyajan
Luomuksia, eli Houtskarissa.
Hyvin matka sujuu, mutta saaristo on kyllä hieman arvostettu juttu. Ei mitään muotoja tai sellaisia. Pelkkää metsää.

Seuraavaksi saaristoon

Tai siis oltiinhan sitä eilenkin jo siellä, vaikka Kemiön minusta näytti enemmän mantereelta kuin saarelta. Karjaa-Kemiö-Sauvo-Turku -reitti oli hyvä, sopivanmittainen ja hyväkuntoinen. Ainoastaan yksi pätkä, noin 2 km, piti ajaa soratiellä, mutta onneksi sekin oli kovapintainen ja karhentamaton, joten 21-millisillä ei ole ongelma. Tammisillassa tuli noin 6 km ylimääräinen lenkki, kun Vanhan Helsingintien silta on tämän kesän remontissa. Hyvä reitti silti.

Tänään mennään sitten Houtskariin- toivottavasti on sitä.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Kaikki valmiina reissuun

Huomenna se taas alkaa. Kesälomamatkani Turun saaristoon. Tarkoituksena on ajaa viikossa reilut 800 kilometriä Karjaan, Kemiön, Turun, Houtskarin, Velkuan, Oripään ja Tampereen kautta takaisin Helsinkiin. Ohessa reittini. Uutisia sitten taas matkan päältä lisää.


View Larger Map

maanantai 31. toukokuuta 2010

Kesäloma on jo ovella

Aaah. Lauantaina se alkaa - kauan odotettu kesäloma. Siitä sitten elokuun alkuun saakka vapaaherran elämää? Ei suinkaan.

Valitettavasti opinto- ja muiden kiireiden vuoksi en pääse ajamaan pitkään himoitsemaani Mereltä merelle -ajoa, vaan jouduin tyytymään kotimaan kiemuroihin. Ehkä joku toinen kerta pääsen ajamaan Gdanskista Triesteen, pysähtymään San Marcon aukiolle ja juomaan espresson Claudio Magriksen vakiokuppilassa, jota verrattomasti kuvataan teoksessa Mikrokosmoksia. Tällä kertaa tyytyminen on Saariston Rengastiehen, Kainuuseen ja Pietariin, jonne ei kyllä pyörää kuljeteta mukana.

Käy se näinkin. Pätkätyöläisen arkea on myös se, ettei kunnollisia kesälomia tunnun ikinän olevan. Vuosilomat eivät ole kertyneet ja lomailu on hieman summittaista ja sattumanvaraista - ei tänä kesänä. Koulussa työskentelemisen paras puoli lienee se kuuluisa kesäloma ja tästä riemusta pääsen minäkin osalliseksi ensi lauantaista lähtien.

Lonkkaa en aio jäädä vetämään, vaan pyrin järjestämään itselleni ja läheisille jotain virikkeellistä toimintaa. Mitä itseeni tulee, niin ensimmäisen lomaviikon aion viettää arkistoissa, kun viime aikoina ei ole ollut oikein kunnollista mahdollisuutta käydä lukemassa häntiä pois. Igelström kumppaneineen eivät jätä vielä miestä rauhaan.

Toisen lomaviikon olenkin jo sitten pyöräilemässä. Tarkoituksenani on ajaa ensin Helsingistä Turkuun, sieltä Houtskariin ja edelleen rengastietä pitkin Velkuan kautta joko Rymättylään tai Turkuun, missä aion viettää lepopäivän kirjastossa istuen, jotta jaksan huoletta jatkaa matkaani edelleen Oripäähän ja Tampereelle. Toinen lomaviikkoni ajattelin lopettaa massiiviseen Tre-Hki -irtiottoon. Tai, katsotaan nyt pääsisikö sitä edes Hämeenlinnaan asti.

No mutta tarkoituksena on kuitenkin ottaa aikaa itselleni ja tarjota sitä myös läheisilleni. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla siihen on oikein oiva mahdollisuuskin. Raporttia tulee matkan varrelta, missä sitten ikinä ollaankaan.

Iloista kesää!

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Kausi alkoi

Pyöräilykateni ulkotiloissa pääsi alkuunsa tänään aamupäivällä. Matkaa ei kertynyt kuin vajaat 30 kilometriä, sillä säätämiseen ja etenkin etuvaihtajan räpläämiseen meni oma aikansa. Ihan kaikkialta ei vielä katuhiekkoja oltu putsattu, mutta kyllä tuolla pääsee maantiekonkelilla jo ihan hyvin vetelemään kun on varovainen renkaiden suhteen.

Kuntokin näyttäisi olevan parempi kuin vuosi sitten: testimäki noustiin nopeammin ja alhaisemmilla sykkeillä kuin viime vuonna samaan aikaan. Eikä tarvinnut edes nousta ajamaan putkelta kuten kahtena edellisenä vuonna. Tästä on hyvä aloittaa matka kohti Välimerta ja San Marcon aukiota. Suunnittelemani Itämeri-Välimeri -ajo ansaitsee oman bloggauksen, joten kerrotaan siitä myöhemmin lisää.

Päivän kuriositeetti oli tapaamani kolme italialaista pyröräilijää. Vaikka sää oli hyytävä, niin nämä etelän asukkaat olivat pukeutuneet lyhyisiin ajohousuihin. Mitäpä sitä turhaan arkailemaan!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Matti Kurjensaari

Ostin pääsiäislauantaina Ossin rompetorilta Orimattilasta kaksi Matti Kurjensaaren kirjaa, 30-luvun vihainen nuori mies ja Kansakunnan kaapin päällä : muotokuvia muistista, joista olen ensinmainitun ehtinyt tässä lukaista.

Kurjensaareen törmäsin taannoin toimittaessani Praha-kirjaani, mutta unohdin sittemmin hänen kirjoitukset melkein tyystin. Nyt kun luin 30-luvun vihaisen nuoren miehen, niin mieleeni palautui kuinka oivaltava aikakautensa havainnoitsija Kurjensaari olikaan. Monet Kurjensaaren kirjoitukset saattaisivat soveltua lähes sellaisina nyky-yhteiskuntamme arvointiin. Suosittelen lukemaan, vajoamatta liioittelevaan anakronismiin.

Ihmettelin taannoin ettei Kurjensaarta nostettu esiin vuonna 2007, jolloin hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta. Jotain nyt sentään, sillä Mikko Hytönen on kirjoittanut opinnäytetyönsä Matti Kurjensaaresta suomalaisen yhteiskunnan kuvaajana 1930-luvulla, aikana jolloin Kurjensaaren demokraattiset ihanteet olivat vähintäänkin uhattuina.

Kurjensaarta on hyvä lukea myös sen vuoksi, että monin kohdin hänen teksteistään löytää itsensäkin, kuten hänen siteeratessaan nimeämätöntä eteläafrikkalaista: "On katkeraa, kun ihmisen täytyy tulla fanaatikoksi aivan tavallisen yksinkertaisen suvaitsevaisuuden tähden."

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Talven tuoksuja

Oli mukava nähdä tänään eräitä vanhoja ystäviä ja käristä porukassa alkanutta vuotta, vaikka minun ainainen urputukseni alkaa varmaan jo käydä voimille. Sen se teettää kun minussa asuu. Kokeilkaapa itse, ei tuntuisi hyvältä.

Alkuvuosi onkin ollut töiden, työttömyyden, opintojen ja talouden suhteen kovin turbulentti, olen saanut nyt tänään pakolliset tentit tehtyä, joten niistä ei tarvitse enää stressata. Tammikuun lopussa tein laajan kirjallisuuden tentin ja tänään kieliopin viimeisen tentin. Ensimmäiseen tenttiin valmistuin huolellisesti, niin kuin tenttiin voi ikinä vaan valmistua ja ehkäpä hieman enemmänkin, mutta toista rykäystä tehdessä puhti vaan oli totaalisesti kadoksissa - milloinkahan lukeminen olisi ollut yhtä vaikeaa? En muista, tuskin koskaan.

No mutta kärinät saavat jäädä nyt sivummalle, sillä vielä on talvea jäljellä ja kun valoisuus senkun lisääntyy, niin on hyvä mielenkin kohota. Kirjatenttien jälkeen on aika palata lopputyön pariin. Kävin jo tilaamassa uuden satsin arkistolähteitä ja seuraavan parin viikon aikana ajattelin kirjoittaa johdannon ja taustaluvun niin pitkälle kuin mahdollista. Loppuvuonna kokemani flow-fiilis olisi nyt mukava saada taas päälle.

Ensin on oikaistava kuitenkin eräitä vääriä tietoja, joita esitin Andrei Igelströmistä. Se onkin itse asiassa ihan hyvä opetus minulle, sillä en tarkistanut lähdettä kunnolla ja otin kirjoitetun itsestään selvyytenä, joten toistin väärää tietoa ilman parempaa tietämystä. Aika raskauttava virhe historioitsijalle. Erheeni oli väittää kirjastonhoitaja Andrei Igelströmin olevan August Strindbergin vävy. Näin ei suinkaan ole, mutta kyllä Karin Strindberg venäläisen kirjastoihmisen ja yliopistolaisen kanssa avioitui. Kyseessä oli V. Smirnov (Smirnoff), joka toimi sekä venäjänkielen lehtorina yliopistolla, että ilmeisesti myös työskenteli Venäläisessä kirjastossa. Lisäksi ei ole suinkaan varmaa, että Igelström olisi piiloitellut Uljanovia ja tuonut hänelle luettavaa kirjastossa tulevan vallankumousjohtaja oleillessa Helsingissä. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että juuri Smirnov olisi ollut tämä avulias välikäsi Leninin suuntaan, ei niinkään Igelström.

Kaksi Suomessa asunutta venäläistä kirjastoihmistä ja heidän samankaltaiset historiat ovat siis kirjoituksessani sotkeutuneet iloisesti toisiinsa, mutta valitettavasti virheellisesti. Smirnov on kirjaston historiassa ja myös sen myyntihankkeessa erittäin mielenkiintoinen henkilö, jonka elämästä olisi mielenkiintoista piirtää kappale opinnäytteessäkin. En tosin vielä aivan tarkkaan tiedä, miten hän varsinaiseen prosessiin (kirjaston myyminen) tarkkaanottaen liittyy, mutta lupaan kirjoittaa hänestäkin hieman lisää kunhan vain pääsen arkistomateriaaliin paremmin käsiksi. Joitain tietoja - luotettaviakin - minulla on hänestä, mutta nyt pitää allekirjoittaneen hieman malttaa, ennen kuin sanoo läpensä asioita.

Luminen talvi muuten tuoksuu kauniilta ja se tuoksuu aivan lapsuudelta.

/ Jussi-Pekka