Pyöräretki on ohitse. Viime sunnuntaina lähdin Helsingistä (oikeammin Karjaalta) ajamaan kohti Turkua, josta matka jatkui edelleen kahdeksi päiväksi Turun saaristoon ja Saariston rengastielle. Sieltä palasin takaisin Turkuun, josta päivän lepotauon jälkeen konkeli kiskoi miestä kohti Sastamalaa ja Tamperetta. Yötauon pidin Oripäässä. Eilen sunnuntaina palasin reissulta takaisin Helsinkiin. Ajopäiviä kertyi kuusi, lepopäiviä kaksi. Kilometrien tarkkaa loppusummaa en osaa sanoa, sillä Suunnon mittarit ja laitteet tekivät tenän. Arviolta matkaa kertyi 820 km.
Ohessa muutamia kuvia reittikommentteineen:
Päivä 1. Karjaa-Kemiö-Sauvo-Turku, noin 145 km
Olin ollut edellisenä päivänä hieman flunssainen, joten lyhensin matkaa hieman ja menin ensin junalla Karjaalle, josta jatkoin sitten Kemiön kautta Turkuun. Syynä reittivalintaan oli yksinkertaisesti se, etten aikaisemmin ollut ajanut näitä teitä. Sunnuntaiaamu oli alkuun hieman sateinen ja kolea, mutta sadevarusteet pitivät miehen kuivana. Kameraa en kaivellut paljoakaan esiin, sillä kosteutta riitti ja olo oli vielä kuumeilusta hutera. Mukava päivä siitä kuitenkin tuli ja kaikki sujui mallikkaasti. Ajoin pääosin valtakunnallista pyöräilyreittiä numero 1 pitkin ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Ainoa hiekkatiepätkäkään ei menoa haitannut - Pruukin ja Kestrikin välillä hiekkatietä on noin 2,5 km, mutta koska sitä ei ollut vielä lanattu, oli spooreissa ihan hyvä ajaa maantiepyörälläkin ilman suurempia huolia rengasrikoista. Kemiönsaarella oli hieman koleaa edelleen, edellisen päivän myrskyjen jälkeen, mutta tiet pääsääntöisesti erittäin hyvin ajettavat.
Ainoa missini oli se, etten ollut tarkastanut tietöiden paikkoja kunnolla. Tiellä nro 110, Valkojan ja Viksbergin välillä, on siltatyömaa, joten se tuli kiertää Piikkiön ja Tammisillan kautta, mutta liikennettä ei juurikaan ollut - 110-tie on erittäin rauhallinen aina Turkuun saakka. Yöpyminen Sirkkalankadulla Anna-Elinan ja Akselin luona - kiitos aamupalasta ja keskusteluista!
Kuvassa Matilainen-Salmen olohuoneen katon- ja seinänraja.
Päivä 2. Turku-Länsi-Turunmaa (Parainen-Nauvo-Houtskär), noin 85 km
Toinenkin päivä oli alkuun kostea. Paraisten jälkeen satoi aina Nauvoon saakka ja tämä ei ollut yhtään mainio juttu, sillä Rengastie ei pyöräilijän kannalta Paraisilta Nauvoon ole mikään ihanuus. Tie on kapea ja pyörätiet sellaisia mutkapaikkoihin kyhättyjä "ohituskaistoja". Yllättävän paljon tienpäällä oli myös raskasta liikennettä, mikä tarkoitti sitä, että liikennettä piti seurailla taajaan ja kun paikallisten ajonopeus ja -kiihko ylittävät normit, ärrä-päitä lenteli tuon tuostakin. Nauvossa paistoikin sitten jo solikka, mutta lauttayhteyksien vuoksi en voinut jäädä pidemmäksi aikaa nauttimaan perunafestivaalien etukäteisvalmisteluista, vaan pöhötin aina Korppoon Galtbyhyn odottamaan yhteysalusta Houtskäriin. Yhteysalusten osoitteet ja aikataulut (Lauttaportaali) löytyvät osoitteesta: www.lautat.fi.
En ollut aikaisemmin käynyt Houtskärissa ja pääsin hieman pettymään, sillä olin odottanut maastolta hieman erilaisia muotoja. Koko saari on itse asiassa aikamoista paksua ja tiheää korpea, ei lainkaan sellaista stereotyyppistä luotomaisemaan kuin ulkosaaristossa ja pohjoisella Ahvenanmaan reitillä. Näsby - Houtskärin keskusta oli pieni, mutta ei vielä tähän aikaan kesästä kovin vireä. Kaksi kauppaa, vierasvenesatama, kirkko, kunnantalo, kirjasto ja kansanopisto, jonka ainoa kesävieras tuolloin olin. Saaristolaistorikin oli, mutta ilmeisesti kesävieraiden puuteetn vuoksi se ei ollut enää kolmen aikaan iltapäivää avoinna. Liikennettä tiellä oli hiljalti - muutamia asuntoautoja, ei ainoatakaan pyörämatkailijaa, tosin yhden seureen näin Galtbyn rannasssa ostamassa kaljaa, mutta sitten he jatkoivat matkaansa toisaalle. Viihtyisä paikkahan Näsbyn keskusta tosin oli.
Uskollinen ratsuni, Miranda, lepotauolla yhteysaluksen kannella.
Houtskärin kirkko
Kunnankirjasto - saaren tärkein rakennus!
Propsit sille, joka pystyy pitämään tätä sivistyspalvelua yllä täälläkin.
Jo pelkkä palvelun olemassaolo on osoitus kirjastolaitoksemme tärkeydestä kansakunnallemme.
Vastikään kunnostettu vierasvenesatama Näsbyssä odotti vielä kesävieraitaan.
Ravintolassa hyvä palvelu ja olutvalkoima, mutta jotain muutakin kuin hampurilaisia olisi voinut olla tarjolla.
Ei sillä, isoja ja maistuvia nekin olivat, mutta pastaa olisi tehnyt mieli.
Palveluja saman katon alla.
Kuntaliitokset tuovat mukanaan uusia sanahirviöitä. Tämä taisi olla Länsi-Turunmaan Houtskärin aluekonttori,
kun aikaisemmin puhuttiin ihan rehellisesti kunnantaloista. Ja saman kauhistuksen näin myös Nauvossa.
Ajatella, jos ruotsin- tai suomenkieliseen kaupunkiin olisikin ollut eri matka.
Päivä 3. Länsi-Turunmaa (Houtskär-Iniö)-Kustavi-Taivassalo-Mietoinen-Naantali-Turku, noin 125 km
Aamu aukeni Houtskärissa kauniina, joskin hieman viileänä. Aikataulu oli tiukka, sillä Mossalassa piti olla kohti Iniötä lähtevässä lautassa klo 09.00. Matkaa ei sinänsä ollut paljoakaan, vain 14-15 km, mutta kun matkalla oli kaksi lossia, niin mitään ei voinut jättää sattuman varaan. Onneksi kiirehtimättäkin ehti, mutta täytyy sanoa, että retkipyöräilijät saavat suunnitella aikataulunsa huolellisesti, etteivät jää jumiin saarelle odottamaan seuraavia lauttoja. Niiden liikennöitiväli ei ole mitenkään poikkeuksellisen tiheä. Matkalla Houtskärista Iniöön keskustelin kahvilan emännän kanssa kesästä, saaristosta, ihmisistä, luonnosta ja matkailusta. Ihmiset ovat alkaneet krantuiksi ja kaikkea pitäisi olla tarjolla yllinkyllin. Samaa oli sanonut yöpaikkani isäntä, joka sanoi surukseen, että opiston on tämän kesän jälkeen lopetettava majoitustoiminta kannattamattomana. Asukkaille kun pitäisi olla tarjolla minibaarit, omat suihkut huoneissa, luksusaamiaiset, taulutelevisiot jne. Voi turhuuksien markkinoita!
Ylitys Houtskärista Iniöön oli kaunis ja emännän avustuksella sain nähdä myös merikotkan, joka istui tökötti puussan saarella. Valitettavasti en saanut ilmestyksestä kuvaa, mutta kun hän hieman levitti siipiään, niin kiikareiden avulla näki kuin valtavasta luontokappaleesta on kyse. Iniöön saavuttua piti kiirehtiä seuraavalle lautalle ja Kustavin Heponiemeen. Reittisekaannuksia tapahtuu aina sillöin tällöin ja tällä kertaa kiersin aivan turhan 8 km lenkin Kustavissa kun missasin risteyksen ja päädyin aloitusruutuun. 192-tie Kustavista Raisioon on oikeastaan priimassa kunnossa ja pientareet ovat kunnossa. Mutkaisimmissa paikoissa saa toki katsella hieman, tuleeko joku paikallinen hullu vastaantulevaa kaistaa vastaan, mutta muuten tie on erittäin turvallinen. Naantalin lenkki tuli tehtyä oikeastaan sen vuoksi, että sinne minun piti mennä alunkin perin, mutta koska Velkualle menevä yhteysalus liikennöi harvakseltaan, en jäänyt odottamaan kolmea tuntia lauttaa, vaan painelin maantietä pitkin Naantaliin ja sieltä edelleen parin kaverin kanssa Turkuun.
Till sjöss!
Till sjöss!
Till sjöss!
Naantalin Seurahuoneen herrasväkeä - Pihl ja Koistinen!
Edeskäypä ajoasussaan
Päivä 4. Turku, lepopäivä
No, ei se nyt ihan varsinainen lepopäivä ollut - tuli tavattua tuttavia siellä sun täällä, kierreltyä vanhaa kotikaupunkia ristiin ja rastiin, syötyä jäätelöä ja juotua punaviiniä. Kiitos keskusteluista Pertille, Jannelle, Haronille, Stefanille, Topille, Jarille jne. Aina on mukava puhua asiaa ja asian vierestä - siinä on monta elämänsuolaa samassa vuvuzela-viestiä samassa paketissa.
Tuomionakki - kauniimpana kuin koskaan?
Uutta hohdetta Virastotalon pintaan
Myllysilta alkaa jo kadota maisemasta
Sisäkumiautomaatti.
Tämä loistava laitos sijaitsee Linnakadun NextBiken takana. Omistaja sattui siihen paikalle kun olin ottamassa kuvaa ja sanoin,
että mainio on keksintö tämä, johon omistaja vastasi turkulaisen nihkeästi ja narisevalla äänellään:
"Juu, mut jos mää ole Paraisill' ja mun gumi puhkes, niin gui mää tänn Turkkuun pääse se kumi hakema?"
Päivä 5. Turku-Oripää, 82 km
Eräs kesälomani ajatuksista on ollut se, että yritän tavata niitä ihmisiä joita en ole vähään aikaa päässyt tervehtimään ja joille ei yleensä tunnu riittävän tarpeeksi aikaa ajatusten ja sanojenvaihtoon. Pariin vuoteen en ollut vieraillut Oripäässä, Junnilan tilalla Tanskilassa, missä taloa ja tilaa asuttavat Sanna ja Markus. Matka Turusta Oripäähän Yläneen kautta oli leppoisa, sillä mukana oli myös edellämainittu Koistinen, joten hyvää höpinää ja rentoa ajoa riitti. Pyhäjärvi jäi kiertämättä, mikä hieman jäi harmittamaan, mutta ehkä siitä olisi tullut minullekin liian raskas savotta lepopäivän jälkeen. Oripäässä saunoimme, rupattelimme ja katsoimme tietysti jalkapalloa ihailleen Meksikon ja Argentiinan suorituksia vihreällä veralla. Kiitos vielä kertaalleen vieraanvaraisuudesta - tulimme siitä hyvillemme ja kylläisiksi.
Markus ja Sanna - nuori isäntä ja emäntä.
Killi levyttää pihamaalla.
Päivä 6. Oripää-Sastamala-Pirkkala, noin 135 km
Tampereelle halusin ajaa samasta syystä kuin olin halunnut mennä Oripäähänkin. En ollut nähnyt ystäväpariskuntaa, Merjaa ja Jaria, aikoihin. Uusi asunto Pirkkalassa oli vielä näkemättä, joten sinne kävi matka hyvästä syystä.
Myötätuuli helli ajajia lähes Vammalaan saakka - keskituntinopeus oli hyvä ja Koistinenkin pääsi nauttimaan vauhdin hurmasta. Reipasta vauhtia etenimme aina Sastamalaan ja Vammalaan, syistä joita olen jo aikaisemmin tässä blogissa maininnut. Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä ja Herra Hakkaraisen talot edustavat kumpikin lajissaan maan ehdotonta huippuosaamista, eikä kenenkään ihmisen tulisi jättää vierailematta näissä kahdessa suomalaisen kultturin voimannäytteessä. En uskonut etukäteen kuinka toimivan ja saumattoman muodon ja viestin kirkon maalaukset olivat Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen käsissä saaneet ja toisaalta Herra Hakkarainenhan on nykypäivän humanismin ylin ilmentymä kaikilla tasoillaan!!! ;-)
Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Pyhän Olavin kirkko Tyrväällä.
Päivä 7. Tampere, lepopäivä
Lauantaina sain viettää aikaa ystävieni parissa. Aamupäivällä tapasin vanhan tuttavani Kajaanin-ajoilta ja kävimme syömässä ynnä vaihtamassa kuulumisia usean vuoden jälkeen. Jarin ja Merjan yhytin iltapäivällä ja kiipesimme Pyynikn näkötornille nauttimaan munkki-kahveista, jotka totta tosiaan olivat maineensa veroiset. Lisäksi kiertelimme hieman Pispalaa ja piipahdimme legendaarisessa Pispalan Pulterissa päiväkaljalla. Loppuiltan sitten menikin ihastellessa kruununperillisen häitä ja vihastellessa YLE:n toimittajien asiantuntijuuden ohuutta. Mukavaa ajanviettoa, ilman paineita! Minä pidin tästä kaikesta erityisen paljon, mistä lausun teillekin vielä kiitokseni.
Päivä 8. Tampere-Valkeakoski-Hämeenlinna-Riihimäki-Helsinki, 194 km
Pitkä oli matka ja kova poli vastatuuli, mutta jotain on ilmeisesti opittu tästäkin lajista koska perille päästiin ja vielä ihan hyvissä voimissa. Jos ei muuta, niin ainakin sen olen tässä parina suvena oppinut, ettei kannata riuhtoa, jos matkaa on vielä jäljellä. Hiljaa hyvä tulee, kuten tulikin.
Alkumatkasta oli tosin vaikeaa. Ensin en meinannut löytää reittiä 130-tielle, joten jouduin koukkaamaan keskustan kautta Lempäälään menevälle uralle. Yöllä olis satanut ja viileää oli. Sadevaatteet päällä fiilis oli hieman hakusessa ja kylmästä vastatuulesta ei saanut nostetta lainkaan. Päinvastoin. Valkeakosken jälkeen alkoi jo luistaa - on se ihme kuinka mieliala kohenee kun saa ajaa ilman sadevaatteita ja pääsee pari kertaa pyörittämään ilman vastatuulta. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa, mutta pari tietyömaata on luvassa, joskin asfaltilla sain vielä ajaa koko matkan. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana näin runsain mitoin myös muita pyörämatkailijoita - etenkin Hämeenlinnan ja Riihimäen välillä heitä tuli vastaan useita. Tiet ovat hyvät, rauhalliset ja mielenkiintoiset - suosittelen kaikille.
Tänään maanantaina olen sitten pyhittänyt lepopäivän - nuollut haavoja, pessyt pyykkiä ja ajopelin, laskenut hukatut rahat ja ollut tyytyväinen reissusta. Sen verran eilen pääsi aurinkokin paistamaan, että viime vuoden käsivarsirusketukset saivat uutta väriä päällensä ja pyöräilijän rusketusraja helottaa punaisenaan:
Lauantaina sain viettää aikaa ystävieni parissa. Aamupäivällä tapasin vanhan tuttavani Kajaanin-ajoilta ja kävimme syömässä ynnä vaihtamassa kuulumisia usean vuoden jälkeen. Jarin ja Merjan yhytin iltapäivällä ja kiipesimme Pyynikn näkötornille nauttimaan munkki-kahveista, jotka totta tosiaan olivat maineensa veroiset. Lisäksi kiertelimme hieman Pispalaa ja piipahdimme legendaarisessa Pispalan Pulterissa päiväkaljalla. Loppuiltan sitten menikin ihastellessa kruununperillisen häitä ja vihastellessa YLE:n toimittajien asiantuntijuuden ohuutta. Mukavaa ajanviettoa, ilman paineita! Minä pidin tästä kaikesta erityisen paljon, mistä lausun teillekin vielä kiitokseni.
Memmu, Bauhaus ja Jari.
Ennen vanhaan tästä logosta tunnisti ko. laitoksen ydinosaamisealueen.
Pystyykö joku syömään munkin nuolematta huulia?
No, ei pysty!
Kiva päähine.
Mukavat pussikaljamaisemat eräillä.
Päivä 8. Tampere-Valkeakoski-Hämeenlinna-Riihimäki-Helsinki, 194 km
Pitkä oli matka ja kova poli vastatuuli, mutta jotain on ilmeisesti opittu tästäkin lajista koska perille päästiin ja vielä ihan hyvissä voimissa. Jos ei muuta, niin ainakin sen olen tässä parina suvena oppinut, ettei kannata riuhtoa, jos matkaa on vielä jäljellä. Hiljaa hyvä tulee, kuten tulikin.
Alkumatkasta oli tosin vaikeaa. Ensin en meinannut löytää reittiä 130-tielle, joten jouduin koukkaamaan keskustan kautta Lempäälään menevälle uralle. Yöllä olis satanut ja viileää oli. Sadevaatteet päällä fiilis oli hieman hakusessa ja kylmästä vastatuulesta ei saanut nostetta lainkaan. Päinvastoin. Valkeakosken jälkeen alkoi jo luistaa - on se ihme kuinka mieliala kohenee kun saa ajaa ilman sadevaatteita ja pääsee pari kertaa pyörittämään ilman vastatuulta. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa, mutta pari tietyömaata on luvassa, joskin asfaltilla sain vielä ajaa koko matkan. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana näin runsain mitoin myös muita pyörämatkailijoita - etenkin Hämeenlinnan ja Riihimäen välillä heitä tuli vastaan useita. Tiet ovat hyvät, rauhalliset ja mielenkiintoiset - suosittelen kaikille.
Tänään maanantaina olen sitten pyhittänyt lepopäivän - nuollut haavoja, pessyt pyykkiä ja ajopelin, laskenut hukatut rahat ja ollut tyytyväinen reissusta. Sen verran eilen pääsi aurinkokin paistamaan, että viime vuoden käsivarsirusketukset saivat uutta väriä päällensä ja pyöräilijän rusketusraja helottaa punaisenaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti