maanantai 14. tammikuuta 2013

Mitä kirjoitin tänään? 14.1.2013

Ensimmäinen kirjoituspäivä moneen kuukauteen. Silloin aloitetaan alusta.

Ja alku tarkoitti tällä kertaa ihan alkua, eli johdannon ensimmäistä kappaletta. Olin päättänyt jo jokin aika sitten laittaa johdannon uusiksi (koska kukaan ei mitään muuta osaa siitä tutkimuksesta koskaan tule edes lukemaankaan) ja nyt oli sopiva aika, noh, aloittaa alusta.

Mahdollisuuden uuteen aloitukseen minulle tarjosi hiljattain löytämäni Bertrand Russellin lyhyt kirjoitus ”The Re-establishment of the cultural co-operation after the War”, joka julkaistiin Svenska Dagbladetissa 18. heinäkuuta 1915. Russellin puheenvuoro oli hänen vastauksensa SvD:n aloittamaan kirjoitussarjaan, jonka ajatuksena oli tarjota lukijoille eurooppalaisten intellektuellien näkemyksiä siitä, miten sodan keskeyttämä kansainvälinen kulttuuriyhteistyö tulisi järjestää uudelleen. 

 

Pari viikkoa sitten vastaan tullut teksti antoi minulle mahdollisuuden hylätä vanha (kritisoitu) aloitukseni. Russellin ajatukset ja vaatimukset tieteen kansainvälisyydestä (intellectual internationalism) saavat nyt toimia uutena näkökulmana ja johdantona tutkimukseeni, jonka tarkoituksena on tarkastella suomalais-venäläisten tieteellisten verkostojen uudelleen järjestämistä vuosina 1921–1925.

Kirjoittaminenkin eteni ja sain Russellista aasinsillan Romain Rollandiin ja hänen vuonna 1919 muotoilemaansa manifestiin Déclaration d’independence de l’esprit, josta sain rakenneltua lyhyet kappaleet saksalaisen ja venäläisen tieteen asemasta kansainvälisessä tiedeyhteisössä Versaillesin rauhan jälkeen. Rauhansopimus merkitsi myös sitä, että saksalaiset tieteentekijät saivat kantaakseen osansa sota-ajan synneistä ja heidän mahdollisuutensa osallistua kansainväliseen tieteelliseen debattiin sanalla sanoen heikkeni olemattomiin.

Vielä surkeammin kävi oikeastaan venäläiselle tieteelle, joka pirstaloitui palasina maailmalle vallankumousten, maailmansodan, sisällissodan, kauppasaarron ja bolshevikkien valtaannousun myötä. Kun neuvostotiedettä rakennettiin, niin venäläisten tieteen Ancien regimestä jätettiin jäljelle vain hallitut rippeet ja tiedeakatemia Petrogradissa oli ainoa instituutio, jolla oli suhteellisen avoimet kädet harjoittaa tiedettä suhteellisen vapaasti. Siitäkin huolimatta venäläiset oppineet joutuivat ulkoisen sensuuriin alle saksalaisten tieteentekijöiden tavoin ja suuri osa aikakautensa keskeisimmistä tieteentekijöistä joutui luopumaan kansainvälisestä keskustelusta vuosikausiksi. Tämä on kuitenkin se sauma, mihin suomalaisten slavistien verkostot tarttuvat talvesta 1921 alkaen ja he alkavat rakentaa edellytyksiä venäläisten ja länsimaisten tieteentekijöiden välillä.

Sitä toimintaa, niitä edellytyksiä tässä tutkielmassa tullaan tarkastelemaan ja kiitos Bertrand Russellin, voin liittää tuon rajapinnan osaksi laajempaa aikalaiskeskustelua tieteen internationalismista. Joskin lähdepositivistille tuli jälleen ongelma, sillä en ollut valmistellut Russell-sitaattiani ja sen kontekstia aivan täysin huolella ja joudun menemään jo heti huomenissa takaisin lukusaliin ja selaamaan niin vuoden 1915 Svenska Dagbladetia kuin Bertrand Russellin koottuja kirjoituksia, jos niiden joukosta löytyisi jotain hieman nasakampaa tekstiä, mistä saisin aloitukseen sopivan sitaatinkin, kun tuosta SvD-esseestä ei aivan sellaista helmilausetta löytynytkään. Suunta on tosin oikea, ja jos se hyvä aloitus lyhyen kirjastokeikan vaatii, niin sehän on sitten tehtävä.

Päivän musiikki
Nina Simone: The Nina Simone Story
Yle Radio 1
David Bowie: Changesbowie
R. E. M.: Reckoning

Ei kommentteja: