G'day!

Tänään oli ihmellinen päivä. Töitä oli niukalti, mutta sää ulkona liian kohtuuton kävelylle. Niinpä lounaan jälkeen lähinnä vain tuijottelin näyttöä ja turhauduin.

Parasta tilanteessa oli luova ongelmanratkaisutaitoni. Yllätin nerokkuudellani jopa itsenikin. Kun kaikki on koettu ja kokeiltu, jopa kaikenkokenut ja kaikenkokeillut postmodernin ihmisen tuska siirtyi sivuun ja muistin, että perhana soikoon, minullahan on yksi kappale historianalaan kuuluvia pro gradu -tutkielmia tekemättä ja tässä nyt olisi juuri sopivastu sille hieman aikaakin.

Sanottu ja tehty. Pikaisen tilannearvion perusteella tilanteeni ei näyttänyt läheskään niin pahalta kuin aavistelin. Muistin Emmi Hynösen viisaat sanat kesältä 2003, jolloin podin jonkinmuotoista graduahdistusta (uskokaa nuoremmat pois, mutta siihenkin turtuu!), että jos kirjoittaa sivun päivässä ja tähtää satasivuiseen tuotokseen, niin siihen hukkaantuu vähemmän päiviä kuin talvisotaan konsanaan. Ja koska huomasin printtejä lukiessani, että minullahan on kriitiisestikin tarkasteltuna VÄHINTÄÄN 40 sivua laadukasta (sic!) tekstiä jo kasassa, joten taidan pitää heti alkuun kuuden viikon (= 42 päivää) rokulin koko toimen suhteen. Ja jos talvisodan 105 päivää pidetään gradun valmistumismittarina, niin minulle jäisi vielä luppoajan ja viimeisten neljän luvun stilisoimisen jälkeen vähintään kaksi päivää aikaa tehdä mitä ikinä haluan.

Silloin varmasti tupakoin.

terveisin,
HuK Hakkarainen