Teema muuttui pääsiäisen pyhien aikaan hieman finessimmäksi, sillä saatoin matkustaa höyrypuksun kyydissä Křivoklátskoon http://www.heritage-trails.cz/fx/en/attractionlist/v-62/at-unesco_heritage_sites, tarkemmin itse Křivoklátiin http://mesta.obce.cz/vyhledat.asp?zuj=541982 ja lopulta Křivoklátin linnalle http://www.krivoklat.cz/en/.
Poikkeuksellista oli se, että kyseessä oli höyryveturin vetämä vajaan kolmenkymmenen vaunun kokonaisuus ja muassa oli innokas junain harrastaja, vanhempi lehtori ja maisteri Petri Kähkönen, joka on kotoaan myös ihmisten maakunnasta. Pääsiäisen vierailuseura oli siis mitä parasta, olimmehan edellisiltana päässeet analysoimaan Ilmari Kiannon kerrontaa ja tarkastelemaan mikä ja missä ruotsalaisilla meni vikaan 1600-luvun alun yleiseurooppalaisissa kahakoissa. Ehta kaupunkikierros siis.
Maisteri Kähkönen Valkeanvuoren taistelun muistomerkillä
Junamatka alkoi Braníkin asemalta ja ainakin allekirjoittaneen yllätti junamatka suuri suosio. Emme siis saaneet enää istumapaikkoja, vaan pääsimme matkustamaan Křivoklátiin 3. luokassa, tod. näk. entisessä postivaunussa sen sisätiloista päätellen.
Oli varsin kaunis kevätilma ja varsin voimakas veturi kuljetti meitä yllättävän nopealla vauhdilla kohti Křivoklátia, joka sikäläisen tienviitan mukaan sijaitsi 52 kilometrin päässä Prahasta. Matka muuttui pikkuhiljaa mielenkiintoisaksi sen jälkeen kun Beroun oli jätetty taakse ja suuntasimme kohti Rakovníkia, jota ennen Křivoklát sijaitsee.
Pääsimme Křivoklátiin, missä heti päästyämme junasta poies tapasimme yleisslaavilaisen hässäkän, joka ei edennyt mihinkään. Petrille se oli kokemus, mutta minulle ei, sillä olen käynyt Romaniassa.
Oli jo kohta lounasaika ja päätimme etsiä hieman hartsua rinnan alle, mikäli jostain sellaista tarjoiltaisiin. Kauniissa solassa sijaitsevan Křivoklátin keskusta oli täyttynyt jo vahinkovankkureitaan työntävistä prahalaisista, joten päätimme lähteä etsimään jotain hieman rahvaampaa. Päädyimme yläkaupunkille, jossa Sulo Vilénin huoltoaseman vieressä sijaitsi paikallinen keidas, joka tarjosi meille sitä mitä pitikin. Täydellistä, sillä itselleni tästä huoltoaseman läheisyydestä tuli mieleeni Riku-Matti Akkasen loistava kirjoitus Kritiikki-lehdessä suomalaisista huoltamoista kaiken tarvittavan keskuksina (Otsikoitu muistaakseni ”Mämmiä ja ananasrenkaita” xx/1999 tai xx/2000). Kaikki tarvittavat palvelut löytyivät: olutta, makkaraa ja ranskanperunoita. Niiden jälkeen ihmisen on hyvä olla, mutta tällä kertaa erityisesti. Kaif oli jo läsnä, sillä tällaisten asian vuoksi ihminen elää.
Lehtori Kähkösen pääsiäismarkkinoilta hankkima moskiittointappaja uudelleensijoitetettaneen Kuhmon Katermassa sijaitsevaan kesäasuntoon, jossa ei enää ensi kesäkuusta alkaen tarvitse käyttää Kainuun Sanomia kyseiseen tarkoitukseen.
Huomaa hieno nahkasidos ja koristelu.
Křivoklátin linnasta ja ympäristöstä en tohdi kertoa enempää, sillä paikka on todellakin vierailemisen arvoinen ja on siellä erittäin kaunis luontokin – Křivoklátskon luonnonreservaatti kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Valitettavasti meillä ei ollut riittävästi aikaa romantisoitua luonnon parissa, mutta matka sinänsä oli jo verraton kokemus.
Pääsiäisen ajan kilvoittelu koski siis mitä enemmissä määrin jalkapohjiani ja varpaanvälejäni, jotka ovat kovin rakoilla. Hyvä niin, sillä se kaikki oli sen väärti.
Siten mänt pääsiäinen. Ensi vuonna taas.
- Jussi-Pekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti