Kolmas työviikkoni Marburgissa tuntuu jostain kumman syystä yhtä
harmaalta ja kolealta kuin tämänaamuinen näkymä eteläiseen kaupunginosaan instituutin
kahvihuoneesta - hieman seisahtunutta keliä ladulla, sano.
Marburgin Südviertel jossain siellä sumun takana
Tämän viikon aikana yritin tehdä edistää asiaani eli päästä paremmalle
jyvälle Tšekkoslovakian 1920-luvun pakolaispolitiikasta, Ruská pomocná akcesta. Aihe on minulle toki entuudestaan tuttu,
mutta nyt asiaan oli palattava, sillä yritän hioa yhden luvun väitöskirjaani RPAn
vaikutuksesta venäläisille tieteentekijöille annettuun ruoka-apuun ja suomalaisten
tiedemiesten toimintaan 1920-luvun alussa.
Alkuun piti hieman kerrata opittua, joten tuhrasin
alkuviikosta aikaani lukemalla Elena Chinyaevan Russian outside Russian, Ivan Savickýn Osudová Setkánín sekä Savickýn ja Catherine Andreyevin Russia Abroadin – valitettavasti nämä
aihealueen perustutkimukset eivät oikein enää, yli kymmenen vuotta
julkaisemisensa jälkeen, tarjoa lukijalleen sellaisia virikkeitä, jotka
voisivat toimia uusien näköalojen avaajina. Hyvä oli kuitenkin kerrata asioita,
mutta koska halusin edistää asioitani ja tutkimustani, otin tutkimuskirjallisuuden
sijaan jonkin aikaa panttaamaani alkuperäisaineistoa luentaan siinä toivossa,
että joku löytäisin jonkun langansäikeen, jota ryhtyä seuraamaan. Marraskuussa Prahassa
ollessani pääsin selaamaan ja kuvaamaan Kansallisarkistossa olleita
RPA-aineistoja, mutta aikaisemmin ollut ehtinyt varsinaisesti edes lukemaan kuvaamaani
materiaalia – tällä viikolla oli sitten siihen lopultakin ryhdyttävä, olkoonkin
ettei kuudentuhannen kuvan selaaminen PDF-paketteina pieneltä miniläppärin
näytöltä tuntunut etukäteen mielenkiintoisimmalta lystiltä.
Kirjoitin selaamastani materiaalista lyhyet muikkarit, ihan
vain muutamia asiasanoja ja kirjanmerkitsin aineistoa lähilukua varten. Nyt
näiden kevyiden muistiinpanojen pohjalta yritän hahmottaa kokonaisuutta, ensin
piirtämällä yksinkertaista aihepiirikarttaa ja sitten kirjoittamalla näitä
aihepiirejä auki lyhyisiin, muutaman kappaleen mittaisiin kokonaisuuksiin. Tässä
vaiheessa otetaan käyttöön tiivistävän kirjoittamisen taktiikka, jota olen
viime vuosina harmittavan laiskasti hyödyntänyt. Minulle opetettiin aikanaan
Lontoossa opiskellessani, että joskus on parempi tiivistää sanoma vain parin
liuskan mittaiseksi esseeksi. Esseeksi, joka sisältää koko kirjoituksen jänteen
- ingressit, jäsennykset, argumentoinnin, lopetuksen – kaikki kaikkinensa
mukana. Ja kaikki tämä vain parin liuskan sisään. Tämä niukka formaatti
nimittäin pakottaa tiivistämään sanottavansa selkeisiin kokonaisuuksiin, minkä
tarkoituksena on tietty saada kaikki tarpeeton tauhka tippumaan pois kirjoituksen
ympäriltä, jolloin jäljelle tulisi jäädä hiottu ja kirkas kuva valitusta aiheesta.
Tämä on haastava tapa työskennellä – on nimittäin vaikeampi kirjoittaa kaksi
kuin kuusi sivua, mutta uskon tämän metodin kuitenkin edistävän työtäni tässä
kohtaa matkaan, jotta saan itselleni selvyyden mitä minä tällä RPAlla
suomalaisten tieteentekijöiden ja ruoka-avun suhteen oikein teenkään.
Tämä askare jää kuitenkin viikonlopun iloksi ja huviksi. Nyt
on aika lähteä taas pyykinpesulle ja pyörälenkille, kun aurinkokin hieman
näyttäytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti