Ensimmäinen (ja toinen) työviikkoni on pääsiäisen vuoksi hieman typistettyjä, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä vapaapäivien myötä saan hieman itselleni aikaa, jonka aion kuluttaa pyöräilyn merkeissä, mikäli kevään oikukkaat säät vain harrastetoiminnan sallivat. Ympäristöhän on kuin luotu suoraan maantiepyöräilyn harrastamiselle: on kumpuilevaa maastoa, tasaista baanaa jokilaaksoissa, isompaa ja pienempää tietä ynnä kohtuullisen vaativia nousuja, joskin yli ysisatasten huippujen metsästykseen pitää hieman varata aikaa siirtymille. 300–650 –metrisiä nousuja ja pienillä tiellä löytyy sitten senkin edestä. Mahdollisuuksia siis on monia. Se konkeloinnista, nyt itse asiaan.
Itä- ja keskieuroopantutkimuksessa on usein niin, että parhaat olosuhteet ja edellytykset tehdä tutkimusta kohdealueiden historiasta löytyy aivan jostain muualta kuin kohdemaasta. Haluan mainita tässä yhteydessä School of Slavonic and East European Studiesin, joka toimii UCL:n alaisuudessa Lontoossa, missä tehdään (po. tehtiin) ehkä parasta tutkimusta tšekkiläisestä ja slovakialaisesta kirjallisuudesta – parempaa kuin Prahassa tai Bratislavassa, mutta koska britit ovat onnistutneet koko yliopistojärjestelmänsä tuhoamisessa niin laadukkaasti, ettei parempaa esimerkkiä olekaan, niin kunnollista tutkimuksellista jatkumoa ei ole SSEES:ssakaan näköpiirissä. Toinen maininnanarvoinen paikka on Collegium Carolinum Münchenissä – jonka elinvoima manner-Euroopan parhaana Böömin menneisyyden tutkimuslaitoksena ei onneksi näytä ehtyvän. Vielä kun oppisivat julkaisemaan enemmän englanniksi, niin heillä olisi kiistaton asema oman tutkimusalansa huipulla. Kolmas tähän sarjaan luettavista tutkimusahjoista on Herder-Institut Marburgissa. Herder-Institutin suhteen ei ehkä ole niinkään tärkeää, mitä he julkaisevat, vaan millaisia mahdollisuuksia pulju tutkijoille tarjoaa ja tässä suhteessa ylivertainen keskiseen Itä-Euroopan tutkimukseen keskittyvä tutkimuskirjasto antaa enemmän kuin tutkintoina viivan alapuolella huomataan. Perusteellinen työ, jota tutkimuskirjastossa on vuosikymmeniä tehty mm. bibliografisen työn parissa, tarjoaa aihepiiriin sukeltaneille tutkijoille todellakin paremmat mahdollisuudet tutkia, vaikkapa Tšekkoslovakian ensimmäistä tasavaltaa kuin esim. Tšekin Kansalliskirjastossa. Uskokaa pois – näin on. Siispä koska tutkimusvuosi oli tulossa, niin otin ja hain sekä sain apurahan kolmeksi kuukaudeksi Herder-Institutin Leibniz Graduate School for Cultures of Knowledge in Central European Transnational Contextsiin. Ja voin kertoa, ettei ensimmäisen viikon jälkeen kaduta tämä valinta lainkaan – anteeksi vaan Villa Lanteen –kävijät, mutta näitä minä kutsuisin työskentelyolosuhteiksi.
Koska minulta odotetaan jotain täällä oloni aikana, niin minun täytyy myös tehdä niin. Tutkijakoulu ei minulta paljoa edellytä – yhden esitelmän kollegiumissa, mutta koska tällainen tilaisuus on tarjoutumassa, niin otan mielelläni sen vastaan, sillä saahan puhua enemmän omieni seurassa kuin koskaan aikaisemmin. Sen sijaan minulta odotetaan, että käytän aktiivisesti kirjastoa. Tämä ei ole lainkaan vastenmielistä, sillä minulta odotetaan käyttävän ennen kaikkea kirjaston tšekkiläisen tutkimuskirjallisuuden kokoelmaa – keskusteltuani kirjastonjohtajan kanssa tänään, kokoelmaa ei enää käytetä kovinkaan paljoa ja koska olen orientoitunut siihen suuntaan, niin minulta tätä odotetaan. Tämä valinta määrittelee myös hieman laajempia tavoitteita, eli on ollut hyvä miettiä miten täällä olemiseni edistää sen Ison Kirjan valmistumista ja se edistää sillä tavalla, että kolmen kuukauden aikana aion kerätä yhden käsittelylukuni aineiston yhteen (primäärimateriaali kerätty Prahassa marraskuussa 2011) ja kirjoittaa näistä artikkeli, joko täällä tai jossain muualla julkaistavaksi. Iso juttu siis tiedossa, mutta olen ajatellut, että sympaattinen pikkukaupunki tarjoaa edellytyksiä myös muulle työlle, joten pyrin edistämään lisensiaatintutkielmani kirjoittamista parhaani mukaan jotta se olisi syksyllä kansissa ja arvioitavana. Nyt ainakin tuntuu siltä, että enempäänkin voisi ryhtyä.
Kaikki siis on hyvin tässä suhteessa. Intoa ja virtaa on. Ja miksei olisi, sillä saanhan ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin keskittyä vain yhteen asiaan. Tiedän, että hyvä tästä seuraa.
Itä- ja keskieuroopantutkimuksessa on usein niin, että parhaat olosuhteet ja edellytykset tehdä tutkimusta kohdealueiden historiasta löytyy aivan jostain muualta kuin kohdemaasta. Haluan mainita tässä yhteydessä School of Slavonic and East European Studiesin, joka toimii UCL:n alaisuudessa Lontoossa, missä tehdään (po. tehtiin) ehkä parasta tutkimusta tšekkiläisestä ja slovakialaisesta kirjallisuudesta – parempaa kuin Prahassa tai Bratislavassa, mutta koska britit ovat onnistutneet koko yliopistojärjestelmänsä tuhoamisessa niin laadukkaasti, ettei parempaa esimerkkiä olekaan, niin kunnollista tutkimuksellista jatkumoa ei ole SSEES:ssakaan näköpiirissä. Toinen maininnanarvoinen paikka on Collegium Carolinum Münchenissä – jonka elinvoima manner-Euroopan parhaana Böömin menneisyyden tutkimuslaitoksena ei onneksi näytä ehtyvän. Vielä kun oppisivat julkaisemaan enemmän englanniksi, niin heillä olisi kiistaton asema oman tutkimusalansa huipulla. Kolmas tähän sarjaan luettavista tutkimusahjoista on Herder-Institut Marburgissa. Herder-Institutin suhteen ei ehkä ole niinkään tärkeää, mitä he julkaisevat, vaan millaisia mahdollisuuksia pulju tutkijoille tarjoaa ja tässä suhteessa ylivertainen keskiseen Itä-Euroopan tutkimukseen keskittyvä tutkimuskirjasto antaa enemmän kuin tutkintoina viivan alapuolella huomataan. Perusteellinen työ, jota tutkimuskirjastossa on vuosikymmeniä tehty mm. bibliografisen työn parissa, tarjoaa aihepiiriin sukeltaneille tutkijoille todellakin paremmat mahdollisuudet tutkia, vaikkapa Tšekkoslovakian ensimmäistä tasavaltaa kuin esim. Tšekin Kansalliskirjastossa. Uskokaa pois – näin on. Siispä koska tutkimusvuosi oli tulossa, niin otin ja hain sekä sain apurahan kolmeksi kuukaudeksi Herder-Institutin Leibniz Graduate School for Cultures of Knowledge in Central European Transnational Contextsiin. Ja voin kertoa, ettei ensimmäisen viikon jälkeen kaduta tämä valinta lainkaan – anteeksi vaan Villa Lanteen –kävijät, mutta näitä minä kutsuisin työskentelyolosuhteiksi.
Koska minulta odotetaan jotain täällä oloni aikana, niin minun täytyy myös tehdä niin. Tutkijakoulu ei minulta paljoa edellytä – yhden esitelmän kollegiumissa, mutta koska tällainen tilaisuus on tarjoutumassa, niin otan mielelläni sen vastaan, sillä saahan puhua enemmän omieni seurassa kuin koskaan aikaisemmin. Sen sijaan minulta odotetaan, että käytän aktiivisesti kirjastoa. Tämä ei ole lainkaan vastenmielistä, sillä minulta odotetaan käyttävän ennen kaikkea kirjaston tšekkiläisen tutkimuskirjallisuuden kokoelmaa – keskusteltuani kirjastonjohtajan kanssa tänään, kokoelmaa ei enää käytetä kovinkaan paljoa ja koska olen orientoitunut siihen suuntaan, niin minulta tätä odotetaan. Tämä valinta määrittelee myös hieman laajempia tavoitteita, eli on ollut hyvä miettiä miten täällä olemiseni edistää sen Ison Kirjan valmistumista ja se edistää sillä tavalla, että kolmen kuukauden aikana aion kerätä yhden käsittelylukuni aineiston yhteen (primäärimateriaali kerätty Prahassa marraskuussa 2011) ja kirjoittaa näistä artikkeli, joko täällä tai jossain muualla julkaistavaksi. Iso juttu siis tiedossa, mutta olen ajatellut, että sympaattinen pikkukaupunki tarjoaa edellytyksiä myös muulle työlle, joten pyrin edistämään lisensiaatintutkielmani kirjoittamista parhaani mukaan jotta se olisi syksyllä kansissa ja arvioitavana. Nyt ainakin tuntuu siltä, että enempäänkin voisi ryhtyä.
Kaikki siis on hyvin tässä suhteessa. Intoa ja virtaa on. Ja miksei olisi, sillä saanhan ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin keskittyä vain yhteen asiaan. Tiedän, että hyvä tästä seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti