Tiistaiaamuna vajaata kuusi oli himppu vajaa - 30 pakkasastetta. Eilinen lauhemman sään lumimyräkkä vaihtui takaisin paukkupakkasiksi, mutta enää ei tarvitse lähteä pakkassäähän tarpomaan päästäkseen Oulun maakunta-arkistolle.
Sympaattinen maakunta-arkisto oli taannoin vastaanottanut JoMAsta eräitä ulkoasiainhallinnon arkistoja, lähinnä Suomen suurlähetystöjen arkistoja sotienjälkeiseltä ajalta, mutta myös erittäin laajan ja mielenkiintoisen Pietarin pääkonsulinviraston arkiston. Pääkonsulinvirasto toimi Suomen Moskovan-lähetystön alaisena, mutta sen tehtävät liittyivät ennen kaikkea Suomen kansalaisten evakuoimiseen Neuvosto-Venäjältä kotimaahan - konsulaatin toiminta alkoi maaliskuussa 1921 evakuoimiskomitean ja toisaalta kauppavaltuuskunnan muodossa ja sen johdossa oli insnööri Albert Enckell. Arkistolaitoksen kuvailu toiminnasta on seuraavanlainen:
Miten pääkonsulinvirasto liittyy suomalaisiin slavisteihin ja Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean toimintaan? Albert Enckell oli itse asiassa se henkilö, joka sai luotua yhteyden Pietarissa toimineeseen Oppineiden taloon, jolle SYA toimitti kansainvälistä ruoka- ja tarvikeapua toukokuusta 1921 lähtien. Enckellin mielenkiinto tuolloin talvella ei kohdistunut suoraan pietarilaisten tiedemiesten avustamiselle, vaan Venäjällä olevien Suomen kansalaisten. Jotta evakuoimiskomitea saisi myönteisen vastaanoton venäläisiltä tukiruokalan perustamiseksi suomalaisille, tuli evakuoimiskomitean antaa ruoka-apua myös johon paikalliseen kohteeseen ja jostain syystä sellaiseksi valikoitui kirjailija Maksim Gorkin johtaman PetroKUBUn alaisuudessa toiminut Oppineiden talo.
Mikä oli se yhteys joka toi Gorkin ja Enckellin organisaatiot yhteen, se ei pääkonsulinviraston arkistosta valitettavasti selvinnyt. Sen vuoksi pitääkin lähteä Pietariin, minne lähden heti tulevana sunnuntaina ja tarkoituksenani on viettää kaksi viikkoa siellä tutkien PetroKUBUun ja Oppineiden talon keskeisten toimihenkilöiden, mm. Sergei Oldenburgin, arkistoja.
Pojehali!
Sympaattinen maakunta-arkisto oli taannoin vastaanottanut JoMAsta eräitä ulkoasiainhallinnon arkistoja, lähinnä Suomen suurlähetystöjen arkistoja sotienjälkeiseltä ajalta, mutta myös erittäin laajan ja mielenkiintoisen Pietarin pääkonsulinviraston arkiston. Pääkonsulinvirasto toimi Suomen Moskovan-lähetystön alaisena, mutta sen tehtävät liittyivät ennen kaikkea Suomen kansalaisten evakuoimiseen Neuvosto-Venäjältä kotimaahan - konsulaatin toiminta alkoi maaliskuussa 1921 evakuoimiskomitean ja toisaalta kauppavaltuuskunnan muodossa ja sen johdossa oli insnööri Albert Enckell. Arkistolaitoksen kuvailu toiminnasta on seuraavanlainen:
Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920 oli sovittu Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisten diplomaatti- ja konsulisuhteiden järjestämisestä. Ulkoasiainministeriö ryhtyi 1922 valmistelemaan pääkonsulaatin perustamista Pietariin. Pietarissa olivat tuohon asti toimineet kauppavaltuuskunta sekä evakuoimiskomitea, joiden tehtävät haluttiin siirtää nyt muodostettavalle uudelle virastolle. Neuvostohallitus hyväksyi konsulaatin perustamisen 4.1.1923, jota pidetään Pietarin pääkonsulinviraston virallisena perustamispäivänä. Venäläiset ilmoittivat 24.1.1938 sulkevansa omat konsulaattinsa Suomessa ja vaativat myös Suomea toimimaan samoin kahden kuukauden kuluessa. Asetus Pietarin pääkonsulinviraston lakkauttamisesta annettiin 31.5.1938, mutta viraston työ oli päättynyt jo 15.5.
Miten pääkonsulinvirasto liittyy suomalaisiin slavisteihin ja Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean toimintaan? Albert Enckell oli itse asiassa se henkilö, joka sai luotua yhteyden Pietarissa toimineeseen Oppineiden taloon, jolle SYA toimitti kansainvälistä ruoka- ja tarvikeapua toukokuusta 1921 lähtien. Enckellin mielenkiinto tuolloin talvella ei kohdistunut suoraan pietarilaisten tiedemiesten avustamiselle, vaan Venäjällä olevien Suomen kansalaisten. Jotta evakuoimiskomitea saisi myönteisen vastaanoton venäläisiltä tukiruokalan perustamiseksi suomalaisille, tuli evakuoimiskomitean antaa ruoka-apua myös johon paikalliseen kohteeseen ja jostain syystä sellaiseksi valikoitui kirjailija Maksim Gorkin johtaman PetroKUBUn alaisuudessa toiminut Oppineiden talo.
Mikä oli se yhteys joka toi Gorkin ja Enckellin organisaatiot yhteen, se ei pääkonsulinviraston arkistosta valitettavasti selvinnyt. Sen vuoksi pitääkin lähteä Pietariin, minne lähden heti tulevana sunnuntaina ja tarkoituksenani on viettää kaksi viikkoa siellä tutkien PetroKUBUun ja Oppineiden talon keskeisten toimihenkilöiden, mm. Sergei Oldenburgin, arkistoja.
Pojehali!
1 kommentti:
Huomaan, ettei kirjoittaja ole ollut aamutuimaan parhaassa iskussansa, mutta onhan se toisaalta osoitus hyvästä itsetunnosta, että salli itselleen moisen liudan kirjoitusvirheitä.
Ensi kerralla oikoluetaan...
Lähetä kommentti