Hienoiseltaan navakasta tuulesta johtuen tämän päivän kävelymatka pisin Pietaria jäi odotettua lyhyemmäksi, mutta mielenkiintoinen se silti oli. Petrogradskajan kaupunginosasta ja erityisesti Koivusaaresta muodostui jo viime reissullani yksi Pietarin mielenkiintoisimmista paikoista. Ok, se on kyllä osittain pilaantunut kulutuskulttuurin ihannoinnilla, mutta se on monessa suhteessa Pietarin eurooppalaisin alue ja huokuu italialaisten merkkiliikeiden takaa tsaarinvallan viimeisten vuosikymmenten muisto. Tällä kertaa en kertoile sen enempää kävelyllä nähtyä, vaan laitan matkaan kuvakertomuksen käynnistäni Sergei Kirovin kotimuseossa, joka sijaitsee Petrogradskajalla, Kivisaaren valtakadulla (Kamennoostrovski prospekt). Vierailu museossa yllätti minut erittäin positiiviisesti – eittämättä yksi viime vuosien parhaita museovierailujani.
Sergei Kostrikov syntyi nykyiselle Kirovin alueelle (viimeiselle eurooppalaiselle alueelle Venäjällä), Vjatkan kuvernementissa sijaitsevaan Uržumiin 27. maaliskuuta (vanhaa aikaa 15.pvä) 1886 pikkuporvalliseen perheeseen. Sergei jäi orvoksi seitsenvuotiaana ja hänet kasvatettiin orpokodissa. Kostrikov sai kuitenkin opiskeltua itselleen tutkinnon lahjoituksien turvin, mutta (kauniisti sanottuna) maailman houkutuksen veivät mukanaan ja kuten näyttelyesite sanoo, hänestä tuli vallankumouksellinen 18-vuotiaana. Menemättä nyt juuri sen enempää sisälle Kostrikovin kehityskertomukseen, niin hänestä tuli bolševikkipuolueen yksi merkityksellisimpiä hahmoja, etenkin Leninin kuoltua.
Kirovilla oli erityinen asema Stalinin tukena taistelussa vanhoja Leniniä tukeneita bolševikkeja vastaan 20- ja 30-luvun Neuvostoliitossa - hänen välinsä Staliniin olivat poikkeuksellisen luottamukselliset, vaikka Kirovin suosio olikin Stalinille uhka. Kirovin murha 1. joulukuuta 1934 käytännössä käynnisti Stalinin puhdistukset.
Kirovista tehtiin pian kuolemansa jälkeen puolueen marttyyri ja hänen muistoansa tuotiin esille ehkä vahvemmin kuin kenenkään toisen bolševistin ja hänen museonsa oli suurin Leningradiin tehdyistä puolueenjäsenten monumenteista. Kirovin museo avattiin marraskuussa 1938, mutta ei nykyisiin tiloihin, vaan korttelin toiselle puolen, silloiselle Maksim Gorkin valtakadulle. Museolla katsottiin olevan tärkeä merkitys työläisten valistamiselle Kirovin esimerkin kautta. Museo oli kooltaan hulppea ja se koostui viidestätoista huoneesta, joista neljätoista esitteli Kirovin elämää. Luku neljätoista ei ollut sattuma, vaan se viittasi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ohjelman neljääntoista lukuun. Viidestoista huone oli tarkoitettu tilaksi, jossa museonkävijä sai osoittaa suruaan Kirovin poismenoa kohtaan ja muistella puolueen marttyyriä. Maaliskuussa 1955 Kirovin museo muutettiin hänen Leningradin kotitaloonsa, missä hän asui vuosina 1926-1934. Kolme huoneistoa muutettiin museoksi ja näissä tiloissa museo toimii edelleenkin - tosin hyvin erilaisella tarkoituksella kuin perustamisensa aikoihin. Tällä hetkellä Kirovin museo koostuu oikeastaan neljästä osasta. Talon neljännessä kerroksessa on Kirovin kotimuseo, huoneisto, jossa hän asui Leningradissa olleessaan. Tämän kerroksen viereinen huoneisto esitteleen Kirovin elämää ja sen vaiheita lyhyesti. Museo on siis kahdessa kerroksessa. Ylemmässä, viidennessä kerroksessa, on kaksi hyvinkin oivaltavaa näyttelyä, joista toinen esittelee elämää 1920-1930 –lukujen Leningradissa ja toinen kertoo lasten asemasta Neuvostoliitossa.
Museokierros alkoi museon alemmasta, neljännestä, kerroksesta. Ensimmäinen huone oli Kirovin työhuone, jota koristi puoluejohtajien, täytettyjen eläinten (Kirov oli intohimoinen metsästäjä), isokokoisten kirjahyllyjen lisäksi Kirovin suurimman saavutuksen kunniaksi tehty teos, nahkakantinen kirja, joka koostui työläisten antamista raporteista jotka liittyivät ensimmäisen viisivuotissuunnitelman toteuttamiseen ja käytäntöön panoon. Ja juuri tästä Kirov tunnetaan parhaiten – hän oli sosialistisen teollistumisen embleemi, mies, joka tehosti tuotantotalouden siihen pisteeseen, että nykypäivän uusliberalisti valvoisi yönsä itkien omaa kyvyttömyyttään kun vertailisi omia tunnuslukujaan Kirovin saavutuksiin.
Kuvia työhuoneesta
Omat silmäni tietenkin kiinnittyi ammatillisista syistä Kirovin laajaan kirjastoon, joka joskus oli ollut 20 000 niteen kokoinen, mutta nyt esillä oli vain 16 000 nidettä. Kirovin kirjallisesta mausta en kirjaston perusteella osannut itse päätellä mitään, mutta opas kertoi hänen pitäneen erityisesti Turgenevin teksteistä – metsämiehen tyyli ei siis pettänyt tässäkään. Kirjallisuutta oli enimmäkseen yhteiskunnallisista aiheista, puolueeseen liittyen, filosofiasta, pedagogiikasta, maataloudesta, sotatekniikasta ja tietenkin metsästyksestä. Opas osasi kertoa myös, että himolukija Kirov oli hyvin perillä rajantakaisen Venäjän mielialoista ja toimista – hän tilasi maanpaossa olleiden venäläisten tiedemiesten, kirjailijoiden ja poliitikkojen julkaisujen lisäksi myös venäjänkielisiä emigranttilehtiä. Mielenkiintoista olisikin tutkia, millainen oli Kirovin näkemys rajantakaisesta Venäjästä.
Kirjastoa
Työhuoneen ja kirjaston jälkeen nopea kurkkaus ruoka- ja makuuhuoneisiin, joissa riista-aiheet vaikuttavat edelleen läsnäolollaan. Makuuhuoneen puhelinpöydän päällä oleva pääsiäismunaa mukaileva radio kiinnittää tosin katsojan huomion. Opas (ja myöhemmin opaskirja) selittää sen olevan uskonnonvastaista propagandaa ja pilailua hengellisyyttä kohtaan. Mielenkiintoinen vekotin silti, josta henkii kyllä jotenkin niin vahvasti formalismi läpi, ettei sen hankkimista sen mielenkiintoisen ulkonäön vuoksi voisi missata, jos sellainen nykypäivänä kaupassa vastaan tulisi.
Ruokailutila
Makuuhuonetta
Munaradio
Kirovilla oli huoneistossaan myös pieni verstas, jossa hänen kerrotaan harrastaneen käsitöitä, mutta ennen kaikkea tila oli tarkoitettu metsästysvälineiden huoltamiseen. Alan mies.
Verstaasta
Keittiön, pesu- ja huoltotilojen lisäksi tässä osassa Kirovin kotimuseota on myös yhden huoneen kokoinen näyttely, joka esittelee hyvin käytännönläheisesti ja mielestä erittäin onnistuneesti neuvostoyhteiskunnan sisältämää luokkajakoa (!!!) ja elinolosuhteita1930-luvulla. Näyttelyn keskiöksi oli otettu Narkomsnabin luokittelu elintarvikkeiden ja asukkaiden jakamisesta neljään eri kansalaisluokkaan, erityisen koulutuksen saaneisiin, lapsiin, työläisiin ja odottaviin äiteihin. Vertailemalla näiden ryhmien kuukausittaisia ruoka-annoksia tuli vierailija hyvin perille siitä, miten tiiviisti järjestelmän ohjaamana tuolloin maassa elettiin. Epätasa-arvoa korostetaan näyttelyssä esittämällä kuinka suuret nuo kunkin ryhmän annokset toisiinsa ovat (ks. ruokapaketiien koot) ja toisaalta koko seinän kokoisella pelillä, jossa kulloisenkin ryhmän jäsen voi kääntää oman ryhmän värisen lätkä ja vertailla sitä toisten ryhmien kanssa. Erittäin tehokas tapa esittää asia ja kuulemma museo on saanut tästä pelistä jonkun erityisen kunniamaininnankin.
Tämän pelin jälkeen alakerrassa on vielä yhden huoneen kokoinen näyttely Kirovin elämästä ja sen vaiheista:
Elämä ja teot
Museon kasvatuksellinen ote jatkuu Kirovin museon ylemmässä kerroksessa. Lapsille suunnattu näyttely oli ehkä parasta mitä olen viime aikoina nähnyt. Näyttelyn tarkoitus on osoittaa kuinka lapsia kasvatettiin sosialismiin ja kuinka monta keinoa siihen oli käytössä. Näyttely menee ihon alle monessa kohtaa, erityisesti silloin kun vierailijat pääsevät pelaamaan tietokonepeliä, joka havainnollistaa erinomaisesti sen laajuuden millä aivopesua tehtiin. Pelaajan tehtävänä on ensin valita aatteen mukainen nimi, ikä (pelitaso) ja selvittää sen jälkeen neuvostoliittolainen koulujärjestelmä läpi. Tehtävät vaihtelivat sosialististen juhlapäivien tunnistamisesta Neuvostoliiton kansallisuuksien paikantamiseen kartalle. Muuten meni kohtuullisesti, mutta en onnistunut sijoittamaan burjaatteja oikeaan paikkaan Neuvostoliiton kartalla. Hieno sovellus, joka olisi ollut saatavilla myös cd-rompulla naurettavaan 100 ruplan hintaan, mutta valitettavasti se oli loppuunmyyty.
Kuvia lasten huoneesta ja tietokonepelin tuoksinasta
Kasvatus ja sen kautta vallankäyttö (mm. bourdieulaisittain) meni nimienannon tasolle. Lapsille annettiin nimeä, jotka muodostuivat vallankumouksen ja puolueen merkkihenkilöiden nimien sekä neuvostoyhteiskunnan retoriikan iskulauseista. Tässä muutamia vaihtoehtoja – miten olisi lapselle nimeksi Vilord (V.I. Leninin mukaan, joka organisoi työväen luokan) tai Stalen (Stalin + Lenin)? Tai peräti Lenst (Lenin + Stalin)? Ehkä vastasyntynyt saakin nimekseen Trolezin, eli Trotski + Lenin + Zinovjev. Akateemiset henkilöt voisivat suosia Viliania (V. I Lenin + Akademija nauk [Tiedekatemia]…) Sukupuolia näistä nimistä on hankala paikantaa, joskin minulla on kyllä sellainen intuitio, ettei äiti haluaisi tyttärelleen miehen sukunimistä väännettyjä akronyymejä antaa. Voitto, Toivo, Usko ja Vappu tuntuvat vain sananhelinältä tähän "kostoon" verrattuna.
Kirovin museon viimeinen näyttelyhuone keskittyi edelleen lapsiin ja heidän kasvattamiseen sosialismiin. Harrastuksista näyttelyssä esiteltiin partio/pioneeriaatetta, mutta pääosiltaan näyttely keskittyi lapsiin ja koulutukseen. Ilmeisesti huoneessa on jonkinlainen tehtävärata, jonka lapsiryhmät käyvät työpajoina läpi. Vilkaisin erääseen kansioon ja siellä esitettiin kuinka koulussa opetettiin esimerkiksi uskonnonvastaista retoriikkaa – alhaalla kuvia tällaisesta aakkostosta, muun ihanuuston lisäksi.
Lisäksi näyttelyssä käytiin fysiikanluokassa, mikä toi mieleeni muistikuvani vuodelta 1991, jolloin vierailin kostamukselaisen koulun luokkahuoneessa. Sieltä muistin luokkahuoneiden ovissa ja koulunpihoilla olevat rautaportit ja muistan miettineeni, että hiemanko olisi ankeaa käydä koulua paikassa, joka olisi pikemminkin vankila kuin oppilaitos.
Kirjoittamisen puhti alkaa loppua juuri nyt, mutta itse opin näyttelystä että ihmiset todellakin kasvatettiin pois vapaudesta, uskomaan väärennettyyn totuuteen tai oikeastaan utopiaan, jolle ei ikinä olisi katetta. Vaikka näyttely on upea, niin mieli menee miettiessä matalaksi – muun muassa tästähän järjestelmään kasvattamisessa oli kysymys:
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi
***
Upea museo, missä todellakin kannattaa käydä Pietarissa vierailleessaan. Sisäänpääsy 100 ruplaa (2,5 euroa). Opastekstit myös englanniksi. Ystävälliset oppaat.Vierailun arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti