22/02 Pakkomielteisen puolison rakkauden osoituksia (ja muita arkistolöytöjä)

Viimeinen arkistopäivä tarjosi yhden upean täysosuman ja erittäin mielenkiintoisen katsauksen suurmieshistoriaan hieman oudolla twistillä.

S. F. Oldenburg (1863-1934) on tutkimukseni kannalta keskeisimpiä venäläisiä toimijoita. Hän oli Venäjän Tiedeakatemian neprimmennii sekretar (непременный секретарь), eli eräänlainen Tiedeakatemian pääsihteeri vuosina 1904–1929. Hän oli aikanaan kiistämättä yksi venäläisen tieteen vaikutusvaltaisimmista miehistä - niin vaikutusvaltainen, ettei häntä siivottu bolševikkien rakentaessa koko neuvostovenäläistä koulutusjärjestelmää uudestaan 1920-luvulla, vaan hänen johtamansa Tiedeakatemian asema säilytettiin lähestulkoon ennallaan. Hänen toimintansa ympärille kiinnittyy tutkimuksessani kansainvälisen kirjavaihdon aloittaminen Helsingin, eli Andrei Igelströmin ja tuolloisen konsistorinalaisen Venäläisen kirjaston, kanssa. Väitöksessäni tulen väittämään, että tämä Oldenburgin ja Igelströmin sopimus liitti venäläiset tieteentekijät jälleen osaksi tiedemaailmaa,  jonka ulkopuolelle he olivat ajautuneet maailmansodan, vallankumousten, sisällissodan, nälänhädän ja muun yleisen puutteen seurauksena vuosina 1914-1921. Tämänpäiväisen perusteella voisi kuitenkin lähteä argumentoimaan, että yhteyden kautta kysymys oli itse asiassa kirjastopoliittisestakin asiasta – venäläisen kirjavaihtojärjestelmän luomisesta suomalaisen (yliopiston) kaukolainajärjestelmän mukaisesti.

Tämä kolmisivuinen kirje, josta olen tämä ajatuksen nyt itselleni saanut sijaitsee Oldenburgin arkistossa. Päivämäärää siinä ei ole, mutta se on arkiston toimesta ajoitettu vuodelle 1921, ja edeltävien ja sitä seuraavien kirjeiden päiväysten perusteella kyseessä on touko-kesäkuu 1921. En ole varma onko kirje itsensä Oldenburgin kirjoittama, mutta käsialan perusteella näyttäisi siltä ettei olisi, mutta koska tämä kolmisivuinen kirje on kirjoitettu lyijykynällä ja hieman epäviralliseen muotoon, luonnokseksi tai pöytäkirjan liitteeksi, niin käsiala voi kuitenkin olla hänen omaansa. Joka tapauksessa kirjeen lopussa lukee proekt A.E.Fersmana, eli A. E. Fersmanin projekti. Kirjeen kolmella sivulla esitellään miten Helsingin (Igelströmin) kanssa harjoitettava tieteellisten julkaisujen vaihto tulisi toteutettaman, mitä edellytyksiä kirjavaihdolle olisi ja miten suomalaisten kaukolaina järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön Venäjällä, että kansainvälinen kirjavaihto saataisiin tehokkaaksi. Muutenkin, kirje sisältää mielenkiintoisia asioita Venäläisen kirjaston ja Tiedeakatemian yhteishankkeesta saada luotua kansainvälinen tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskus Helsinkiin. Aikamoinen täysosuma tutkimukseni kannalta, ei voi valittaa. Seuraavaksi pitääkin katsoa tarkkaan millaisen ehdotuksen Oldenburg esittää ensimmäisessä yleisliittolaisessa kirjastokonferenssissa, joka pidettiin Moskovassa joulukuussa 1924 ja kuinka paljon Oldenburgin ehdotus kansainvälisen kirjavaihdon järjestämisestä muistuttaisi suomalaista kaukolainajärjestelmää. Hieman tässä on nyt kuitenkin sellainen olo, että jotain poikkeuksellisen uutta tietoa neuvostoliittolaisen kirjastojärjestelmän historiasta tässä nyt luonnostellaan.

Oldenburgin arkisto tarjosi tutkijalle teräksisen kirjeen lisäksi myös hieman iloista ihmeteltävää, sopivasti viimeisen arkistopäivän kunniaksi. Sergei Oldenburg meni uudestaan naimisiin vuonna 192. Hänen toinen vaimonsa, Jelena Grigorjevna, oli suunnattoman rakastunut mieheensä, minulle on kerrottu. Lisäksi hänellä oli maanisuutta lähestyvä tapa kirjoittaa kaikki Sergei sanomiset ylös, joten monet hyvät akateemisen ja poliittisen maailman juorut ovat löytäneet tiensä maailmaan juuri Jelenan kynän kautta. Miehensä kuoltua vuonna, Jelena päätti ryhtyä valtavaan hankkeeseen, eli dokumentoimaan miehensä elämäntyötä. Tarkoituksena oli luoda aineisto Oldenburgin elämänkertaa varten. Jelena keräsi kaiken mahdollisen miestään koskevan tiedon kirjastossa käytettäville luettelokorteille, päiväsi ne, lajitteli ne aikajärjestykseen ja numeroi. Vielä tämäkään ei riittänyt, vaan hän kirjoitti kaiken korteille kirjoitetun miehensä toiminnan, joka kattoi Sergei koko elämän syntymästä kuolemaan, erillisille vihkoille joita Oldenburgin arkistosta löytyy yhteensä muistaakseni 13 kappaletta. Itse selailin tänään vihkoja, jotka koskivat Oldenburgn toimintaa vuosina 1919-1923 ja hänen vaimonsa tuolta samalta ajalta kokoamaa kartoteekkiä. Hämmästyttävä erikoisuus!

Kartoteekin osa vuosilta 1919-1923, sisältäen 1803 muistilappua Sergei Oldenburgin elämästä - hänen vaimonsa Jelena Grigorjevan magnum opus.

Mitä korteilla ja vihkomerkinnöissä sitten oli? Siinä oli siteerauksia Oldenburgin toiminnasta, esim. Tiedeakatemian eri komiteoiden jne. kokouksissa. Tiedot oli kerätty kokouksien pöytäkirjoista ja ne alkoivat yleensä päivämäärää ja viitteellä kuhunkin kyseiseen kokoukseen ja mitä Oldenburg oli siellä sanonut, esittänyt, kommentoinut jne. Kaikilta elämänsä päiviltä Oldenburgia ei kuitenkaan dokumentoitu, vaan Jelena keräämien tietojen välissä saattaa olla pitkiäkin aukkoja, kuten esimerkiksi ulkomaanmatkojen ajalta. Ja toisaalta, mm. KUBUn pöytäkirjoja ei ole käytetty tämän lifelinen lähteinä. Mielenkiintoisia kuriositeetteja molemmat, eli Oldenburgin elämää ja tekoja dokumentoinut kartoteekki ja Jelena Grigorjevan pakkomielle mieheensä.

***

Arkisto sulkee ovensa kymmenen minuutin päästä, joten huomaan että työt ovat tältä erää ohitse ja huomenna koittaa paluumatka. Ulkona paistaa aurinko ja paljon paremmalla tuulella en voisi juuri nyt ollakaan, joten чемоданное настроение!