19/02 Музей-квартира А. А. Блока

Hetken perästä Maksim Gorki sanoo:

- Sain tänään sanoman, että Blok on kuollut. Hän oli lahjakas runoilija. Wenäjän runous on tullut kykyä köyhemmäksi.

Gorki kaivaa pöytälaatikosta kaksi valokuvaa.

- Tällainen hän oli kuollessaan.

Ja hän näyttää meille kuihtuneen miehen kuvan, sairaan, jolla jo on kuoleman merkki otsassaan.

- Ja tällainen hän oli neljä vuotta takaperin.

Harvinaisen kaunis, nuoruutta, terveyttä ja haaveellista ihanteellisuutta säteilevä mies, kiharatukkainen Byron-tyyppi.

Näin kirjoittaa S.[olveig] v.[on] S.[choultz] [huom. mahdollisesti?] 21. elokuuta 1921 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa. Tekstin kirjoittaja oli tapaamassa kirjailija Maksim Gorkia Oppineiden talossa Aleksandr Blokin kuoleman aikoihin elokuussa 1921. Blok oli ollut sairas jo pidempään ja Gorki muiden PetroKUBUn virkailijoiden tapaan oli yrittänyt saada jo hyvän aikaa Aleksandr Blokille lupaa lähteä parantolaan Suomeen. Lupa tuli, mutta liian myöhään – Aleksandr Blok, venäläisen runouden kakkonen heti itsensä Puškinin jälkeen, kuoli elokuun 7. päivä vuonna 1921.

Aleksandr Blokin, kuten niin monen muukin venäläisen kirjallisuuden hopeakauden merkkihenkilöiden nimet löytyvät siitä Pietarin Oppineiden talossa olevien ruoka-apua tarvitsevien tiedemiesten ja taiteilijoiden luettelosta, joka toimitettiin Suomen Yliopistolliselle Avustuskomitealle elokuussa 1921. Valitettavasti Avustuskomitean ei onnistunut auttaa Blokia, vaan hänestä tuli yksi Venäjän vuosien 1920 ja 1921 nälänhädän uhreista, arviolta yksi viidestä miljoonasta nälkään kuolleesta venäläisestä. Tänään sain aikaiseksi vierailla Aleksandr Blokin kotimuseossa, mutta pettyen näyttelyn antiin.

Kuten eilispäivänä vierailemani Sergei Kirovin museo, Aleksandr Blokin kotimuseokin sijaitsee kahdessa kerroksessa. Neljännessä kerroksessa on Blokin oma museohuoneisto ja toisessa kerroksessa, hänen äitinsä huoneistossa, on Blokin teoksia esittelevä näyttelyn osa. Kun eilen Kirovin museossa oli saatu aikaa upea ja vierailijan mielenkiintoa ylläpitävä kokonaisuus, oli Blokin kotimuseo erittäin suuri pettymys. Opastekstit olivat vain venäjäksi, mikä on ihan ok, mutta eivät ne kovin informatiivisia olleet – asioiden pintapuolista kuvailemista ainoastaan, ilman todellista yritystä luoda yhteyttä esineen (tai asian) ja henkilön välillä. Vaikka näyttelyn ”ripustus” näytti ulkoisilta puitteiltaan kohtuullisen uudelta, niin se ei antanut kyllä vieraalle mitään informaatiota henkilöstä tai hänen elämän vaiheista tai puhumattakaan hänen kirjallisista tuotoksistaan, mikä kirjailijan ollessa museon kohteena on hieman kyseenalaista. Kirjojen kannet eivät sellaisinaan kerro vieraalle yhtään mitään, eivät edes silloin kun teokset on luettu. Voisikin sanoa, että koko museossa pystyi tarkastelemaan Aleksandr Blokia yhtä intohimottomasti ja näkökulmattomasti kuin suhtaudun vaikkapa paitani napittamiseen aamuisin.

Koska näyttely oli pettymys, hupi oli revittävä irti talossa olevasta esineistöstä. Jokseenkin mielenkiintoista oli nähdä millaisia tauluja ja kuvia Blokista oli eri aikoina saatu aikaiseksi. Erityisesti Tatjana Hippiuksen (Zinaida Hippiuksen sisko) piirros Blokista miellytti, kuten flyygelin päällä oleva fajanssisammakkokin. Nadežda Vojtinskajan Blokin lähipiiristä, mm. Kornei Tsuskovkista, tehdyt muotokuvat olivat mielenkiintoista katseltavaa, samoin kuin Blokin vaimon, Ljubov Blokin, huoneessa ollut Terijoen Kasinolla vuodelta 1912 olevasta näytännöstä, kun siellä esitettiin Jerome K. Jeromen näytelmää Miss Hobbs. Mieleenpainuvimpia näyttelyn kuvia olivat kuitenkin suurennokset Juri Annenkovin piirroksista, jotka olivat alunperin kuvitusta Blokin teoksiin.

Museosta saisi vaikka kuinka hienon, jos se pyrkisi tarkastelemaan monisäikeistä taitelijaa Aleksandr Blokia hänen ajatuksiensa ja niitä sisältäneiden maailmojen kautta, ei vain toteamalla asioita pintapuolisesti. Hyvä esimerkki tästä on, että mm. näyttelyn eräät Pierrot-viittaukset Blokin näytelmään Pieni markkinateatteri vuodelta 1906 olisi voitu avata yleisölle vaikkapa tuomalla näyttelijä Vsevolod Meyerholdin kuuluisan roolisuorituksen ko. näytelmässä esille.  Ja siitä olisi ollut helppoa jatkaa purkamaan sitä, millainen merkitys Vera Komissarževskajan teatterilla oli Blokille ja edelleen sitä kautta koko Pietarin kulttuurielämälle. Ja lopuksi olisi voinut heittää vielä ristiviitteen vaikkapa Suhajevin ja Jakovljevin maalaukseen Harlekiini ja Pierrot. Mutta ehkäpä sellainen ei nyt vaan käy päihinsä. Hyvä jos lauseella Vsemirnaja literaturaa selitettiin. Harmi.

Kannattaako paikassa vierailla? No, mielestäni ei ainakaan jos et ole Blok-fani ja tunne edes jollain tasolla tuon ajan venäläistä kirjallisuutta ja sen tyyppejä, venäläistä kulttuurielämää 1900-luvun alusta. Jos menet, yritä tilata vaikka opastus, jotta saisit jotain tietoa riivittyä kasaan.

***

Seuraavassa joitain kuvia näyttelystä