Loppuviimeksi se on kuitenkin aina oma vika. Aina ja varmasti. Siitäkin huolimatta, että olisi yrittänyt ottaa kaiken mahdollisen huomioon suunnitellessaan arkistomatkaansa vieraaseen toimintaympäristöön. Omapahan on vikasi, sillä ihmisethän ovat täällä kuitenkin hyvin auttavaisia ja pyrkivät molemminpuolisista kielellisen ilmaisun rajoitteista palvelemaan arkistonsa asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kyllä, arkiston ohjeet on käyty kanssani läpi, mutta jostain syystä en ole vain rekisteröinyt kaikkea oleellista tietoa. Nyt sitten maksetaan siitä huolimattomuudesta.
Pietarin Valtiollisen Keskusarkiston käytävää ja näkymä työhuoneen ikkunasta
Pietarin Valtiollinen Keskusarkisto ulkoapäin
Kuvia "arkistopolultani", matkalta Lomonosovin metroasemalta Varfolomejskajalle.
Tai oikeammin tässä esitettynä paluumatkan reitti.
Venäjän Tiedeakatemian arkiston Pietarin filiaalin naulakkohuone, arkistotyökalut ja rakennusta ulkopäin.
Huom., viimeisen otoksen taustalla Kunstkamera.
Oikeastaan korttitalo alkoi kaatua jo maanantaina kun huomasin pari seikkaa, jotka vaikuttavat hyvinkin suurelta osin työskentelyyni täällä. Ensinnäkin, se arkisto missä suurin osa minua kiinnostavasta aineistosta sijaitsee, ei olekaan avoinna kolmena päivän viikossa, vaan vain maanantaisin ja keskiviikkoisin. Verkkosivut kyllä kertovat toista, mutta entä sitten? Todellisuus on toista. Toiseksi, vaikka kuinka yritin katsella etukäteen mahdollisten pyhien vaikutusta työskentelyyni, niin eilen selvisi, että ensi torstai on kansallinen vapaapäivä ja arkistot sekä kirjastot ovat suljettuina. Oma moka – olisin voinut tarkistaa huolellisemmin. Kolmanneksi, Tiedeakatemian arkistolle toimitetaan aineistoa vain maanantaiksi ja keskiviikoksi, eikä missään nimessä torstaiksi. Täkäläinen käytäntö, että arkiston käyttäjällä saa olla sisällä vain viisi kansiollista aineistoa antaa oivan mahdollisuuden opetella elämään pettymysten kanssa ja kasvattaa toleranssia ympäröivän maailman suhteen. Kaiken huippu oli, että tänään Tiedeakatemian arkistolla lukemani asiakirjat eivät oikein edes sopineet tutkimusaineeseeni - venäläinen kollegani oli käynyt tilaamassa ne minulle hyvin ystävällisesti etukäteen, mutta hän oli tilannut aineiston hieman liikaa omaan intuitioon nojautuen ja vieläpä vääriltä rajavuosilta. Näin ollen olen ajautunut sellaiseen tilanteeseen, täysin omaa syytäni, ettei minulla ole huomenna missään arkistossa mitään minulle tilattua luettavaa. Nyt lienee viisasta lyödä se vuoden ensimmäinen moka-kortti pöytään.
No, onneakin mahtuu onnettomuuteen. Koska huomenna minulla ei ole mitään asiaa kumpaankaan arkistoon, niin voin hyvin mielin mennä Kansalliskirjaston käsikirjoitusosastolle aamupäivällä tilaamaan aineistoni ensi viikoksi (!!!) ja sitten matkustaa jälleen Vasilinsaarelle ja Tiedeakatemian kirjastolle tilaamaan tutkimukseni aikalaiskirjallisuutta ensi viikoksi. Tai, en tiedä onko silläkään nyt niin väliä – olen ymmärtänyt jo maanantaista lähtien, nähtyäni Valtiollisessa Keskusarkistossa olevan tutkimuskohteeni arkiston laajuuden, ettei tämä himmeli tästä vielä tällä reissulla rakennu.
Et silleen…
5 kommenttia:
No jehna, onpa takkuista. Jaksamista arkistobyrokratian ja väärien asiakirjojen pyörteisiin - nauti silti Pietarista täysin rinnoin!
Et olisi Venäjällä, jos kaikki menisi etukäteissuunitelmien mukaisesti.
Joo, kyllähä mie tiijän, että joustonvaraa pitää olla ja että kaikki asiat maailmassa eivät mene omia sormia napsauttamalla. Tavallaan, ihan oikeasti ja yhtään romantisoimatta, minä pidän tästä epävarmuuden ja tarkan byrokratian muokkaamasta rosoisuudesta niin paljon, että haluaisin nähdä sitä toisinaan Suomessakin. Ihan vaan sen vuoksi, emmemme ottaisi kaikkia maailman asioita itsestäänselvyyksinä.
emmemme, po. ettemme.
Tsemppiä tutkimuksiin! Minä lähden ensi viikolla päiväksi Kaarlen yliopiston arkistoon,2 päiväksi Institute for the Study Totalitarian Regimesiin ja päiväksi Tsekin kansallisarkistoon. Prahan-kone starttaa huomenna iltapäivällä!
Lähetä kommentti