Haamupainia V. N. Tukalevskin kanssa, jolla uskon olevan keskeinen rooli väitöskirjani kannalta. Haamupainia sen vuoksi, että PNP:n arkistot eivät sitten antaneet ihan sitä, mitä olettaman piti hänen kohdaltaan, mutta toisaalta pääsin nopeasti hoidettujen velvollisuuksien jälkeen Slovankaan lukemaan Tukalevskin keskeisintä osaa arkistoista. Yksi osa oli siis PNP:ssä ja yksi osa on GARFissa Moskovassa, mutta enemmistö kaiketi Kansalliskirjaston Slaavilaisessa kirjastossa, jonka kokoelmille vetää maailmassa vertoja vain Helsingin yliopiston konsistorinalainen Venäläinen kirjasto (tunnetaan myös myöhemmin Kansalliskirjaston Slaavilaisena kirjastona).
Vladimir Tukalevskilla, kuten aina meillä ihmisillä, oli monta puolta tai elämää. Hän oli syntyvään Pultavasta (tai sen liepeiltä) ja oli poliittisesti erittäin aktiivinen jo opiskeluaikoina - koska kirjoitan muistista, niin kannattaa olla detaljien kanssa varuillaan - joskin opinnot Kiovassa jäivät kesken jo varhain - muistaakseni tsaarivastaiseen toimintaan osallistumisen vuoksi. Asuessaan Ukrainan alueella, Tukalevski oli aktiivinen kirjastolainen ja oli mukana perustamassa useaakin Kansankirjastoa maaseudulle lukuharrastuksen ja oppineisuuden edistämiseksi. Jossain vaiheessa kun hankkeet eivät edenneet, niin Vallu muuttaa päräytti Pietariin ja opiskeli siellä kirjallisuutta ja haksahti Tolstoihin pahemman kerran - jos muistan oikein, taisipa toimia myös Tolstoin-museon perustavassa toimikunnassa. Yhtä kaikki, sillä jos tolstoilainen lähimmäisenrakkaus oli vienyt mukanaan, niin se aktualisoitui osuusliiketoiminnassa. Tukalevski piti osuusliikettä, kuten sain tänään moneen otteeseen lukea, keinona jolla tavallinen kansa pääsisi irti turpeesta ja turpeen ikeestä. Vuosina ennen vallankumouksia, Tukalevski päätoimittikin useita osuuskuntatoimintaan liittyiviä sanomalehtiä - jotkut menestyivät, jotkut kiellettiin ja aina löytyi uusi kanava viestille.
Vallankumoksen jälkeiset ensimmäiset vuodet Tukalevski asui Pietarissa, mutta ajanmittaan hänestä oli tullut vakaamuksellinen sosialistivallankumouksellinen ja yhteenotto bolshevikkien kanssa, ehkä yhtenä syynä, ajoi hänetkin Kuokkalan kesähuvilansa kautta lopulliseen maanpakoon. Suomessa Tukalevski asui vuodesta 1919 syys-lokakuun 1923 taitteille saakka, kunnes emigroitui Prahaan, missä hänestä tuli aikanaa Slovanská knihovna, eli Slovankan, ensimmäinen johtaja. Näillä jäljillä siis täällä ollaan.
Tänään paljastui ainakin sen, että Tukalevski jatkoi osuuskauppa-aatteensa levittämistä Suomessa asuessaan,. Aikaisemman suomalaisen tutkimukseni mukaan hän työskenteli myös sosialistivallankumousellisen sanomalehden, Volja Rossiin, asiamiehenä Suomessa, joten hänellä oli sitä kautta hyvät kontaktit niin Prahan SR-keskiöön kuin suomalaisiin tsaarin- ja bolshevikkienvastaisiin piireihin. Erään tsekkiläisen lähteen mukaan Tukalevski olisi myös pitänyt Kuokkalassa venäjänkielistä koulua sen jälkeen kun ne taas sallittiin suuren pakolaismäärän vuoksi. Vielä en ole suomalaisista lähteistä löytänyt tähän vahvistusta.
Mutta joo - nyt saa höpinät Tukalevskista riittää - huomenna taas lisää. Mutta sitä ennenn päivän kuva ja kevennys:
Saman päivän Národní politikassa vuodelta 1936 oli sekä V.N. Tukalevskin muistokirjoitus, että ilmoitus Vihtori Kosolan kuolemasta. Vihtori Kosola tunnetiin lehden mukaan 10 000 lappalaisen marssista pääkaupunkiin, joskin tsekinkielisessä toimituksessa taisivat mennä Lappi (Laponsko) ja Lapua sekaisin - mikä on ihan ymmärrettävää, sillä kielemme on monella tapaa outo ja Kosola se vasta olikin.
Hyvää torstai-illan jatkoa itse kullekin. Huomenna matka jatkuu Tukalevskin ja Tsekkoslovakian ensimmäisen tasavallan hallinnon pyörteissä - lisää siitä sitten tuonnempana.
/ Jipsu
***
No joo, laitetaan vielä Bat'an kenkämainos 20-ja 30-luvun vaihteesta makusteltavaksi. Tämä mainos löytyi Tukalevskin leikekokoelmasta, jossa oli myös erinäinen läjä transistoriradioiden esitteitä, mutta myös iso läjä kenkämainoksia - oliko sillä fetissi?
Vladimir Tukalevskilla, kuten aina meillä ihmisillä, oli monta puolta tai elämää. Hän oli syntyvään Pultavasta (tai sen liepeiltä) ja oli poliittisesti erittäin aktiivinen jo opiskeluaikoina - koska kirjoitan muistista, niin kannattaa olla detaljien kanssa varuillaan - joskin opinnot Kiovassa jäivät kesken jo varhain - muistaakseni tsaarivastaiseen toimintaan osallistumisen vuoksi. Asuessaan Ukrainan alueella, Tukalevski oli aktiivinen kirjastolainen ja oli mukana perustamassa useaakin Kansankirjastoa maaseudulle lukuharrastuksen ja oppineisuuden edistämiseksi. Jossain vaiheessa kun hankkeet eivät edenneet, niin Vallu muuttaa päräytti Pietariin ja opiskeli siellä kirjallisuutta ja haksahti Tolstoihin pahemman kerran - jos muistan oikein, taisipa toimia myös Tolstoin-museon perustavassa toimikunnassa. Yhtä kaikki, sillä jos tolstoilainen lähimmäisenrakkaus oli vienyt mukanaan, niin se aktualisoitui osuusliiketoiminnassa. Tukalevski piti osuusliikettä, kuten sain tänään moneen otteeseen lukea, keinona jolla tavallinen kansa pääsisi irti turpeesta ja turpeen ikeestä. Vuosina ennen vallankumouksia, Tukalevski päätoimittikin useita osuuskuntatoimintaan liittyiviä sanomalehtiä - jotkut menestyivät, jotkut kiellettiin ja aina löytyi uusi kanava viestille.
Vallankumoksen jälkeiset ensimmäiset vuodet Tukalevski asui Pietarissa, mutta ajanmittaan hänestä oli tullut vakaamuksellinen sosialistivallankumouksellinen ja yhteenotto bolshevikkien kanssa, ehkä yhtenä syynä, ajoi hänetkin Kuokkalan kesähuvilansa kautta lopulliseen maanpakoon. Suomessa Tukalevski asui vuodesta 1919 syys-lokakuun 1923 taitteille saakka, kunnes emigroitui Prahaan, missä hänestä tuli aikanaa Slovanská knihovna, eli Slovankan, ensimmäinen johtaja. Näillä jäljillä siis täällä ollaan.
Tänään paljastui ainakin sen, että Tukalevski jatkoi osuuskauppa-aatteensa levittämistä Suomessa asuessaan,. Aikaisemman suomalaisen tutkimukseni mukaan hän työskenteli myös sosialistivallankumousellisen sanomalehden, Volja Rossiin, asiamiehenä Suomessa, joten hänellä oli sitä kautta hyvät kontaktit niin Prahan SR-keskiöön kuin suomalaisiin tsaarin- ja bolshevikkienvastaisiin piireihin. Erään tsekkiläisen lähteen mukaan Tukalevski olisi myös pitänyt Kuokkalassa venäjänkielistä koulua sen jälkeen kun ne taas sallittiin suuren pakolaismäärän vuoksi. Vielä en ole suomalaisista lähteistä löytänyt tähän vahvistusta.
Mutta joo - nyt saa höpinät Tukalevskista riittää - huomenna taas lisää. Mutta sitä ennenn päivän kuva ja kevennys:
Lappalaisten liikkeen johtaja Viktor Kosola kuollut
Saman päivän Národní politikassa vuodelta 1936 oli sekä V.N. Tukalevskin muistokirjoitus, että ilmoitus Vihtori Kosolan kuolemasta. Vihtori Kosola tunnetiin lehden mukaan 10 000 lappalaisen marssista pääkaupunkiin, joskin tsekinkielisessä toimituksessa taisivat mennä Lappi (Laponsko) ja Lapua sekaisin - mikä on ihan ymmärrettävää, sillä kielemme on monella tapaa outo ja Kosola se vasta olikin.
Hyvää torstai-illan jatkoa itse kullekin. Huomenna matka jatkuu Tukalevskin ja Tsekkoslovakian ensimmäisen tasavallan hallinnon pyörteissä - lisää siitä sitten tuonnempana.
/ Jipsu
***
No joo, laitetaan vielä Bat'an kenkämainos 20-ja 30-luvun vaihteesta makusteltavaksi. Tämä mainos löytyi Tukalevskin leikekokoelmasta, jossa oli myös erinäinen läjä transistoriradioiden esitteitä, mutta myös iso läjä kenkämainoksia - oliko sillä fetissi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti