tiistai 8. marraskuuta 2011

08/11/2011 AMZV ja murinaa hieman Kansalliskirjastostakin

Oli sitten sellainen hukkaan heitetty päivä tänään, joskin ehkä osittain omasta syystä kun en ollut etukäteen huolellinen, mutta enimmät murinat kohdistan Ulkoasiainministeriön arkistoon (AMZV)ja siinä samassa Kansalliskirjaston, sen Helsinkiin väliaikaisesti joskus 1800-luvun alkupuolella siirretyn, asiakaspalvelukäytänteille. 

Menin Ulkoasiainministeriön arkistolle  ja tietty huonosti nukkuneena ynnä hieman nuhaisena. Sisäänpääsyjärjestelyissä ei ollut mitään järkeä ja myöhästyin arkistoon viennistä, koska en ollut ottanut jossain nurkassa olevalla puhelimella yhteyttä arkistoon, että minut pitää noutaa aulasta. No, pääsin kuitenkin sisälle siinä hieman yhdeksän jälkeen ja arkistoon, missä minua ei odottaneetkaan aineistojen valtameri, vaan nippu sääntöjä, joiden olemassa olon olin jo jotenkin unohtanut tyystin kun PNPssa, Slovankassa ja MÚAssa kaikki oli sujunut niin mutkattomasti kuin voi vain ajatella.

Aina ei tietty saa asioita sormiaan napsauttamalla, mutta jotain joustoa kuitenkin pitäisi olla. Arkistokansioita saa tilata kerrallaan vain viisi ja ne toimitetaan seuraavaksi työpäiväksi - no, käytäntöhän on minulle ja suurimmalle osalle maailman historioitsijoista tuttu, mutta jotenkin em. arkistojen ja kirjastojen joustavuus sai minut kuvittelemaan, että täälläkin palveltaisiin kuin kuningasta. Ei käy. Sain kuitenkin tilattua, surkeista arkistoluetteloista huolimatta, viisi kansiollista materiaalia torstaiksi, jolloin pääsen seuraavan kerran AMZViin. Mutta tarpeetonta ajanhukkaahan tämä on - menet aamulla arkistolle, täytät viisi pumaskaa ja lähdet pois, koska aineiston saa vasta huomiseksi. Tämä todella raivostuttava käytäntö on myös meille Kansalliskirjaston Erikoislukusalia käyttäville tutkijoille ikävän tuttu - kaikilla tutkijoilla ei todellakaan ole mahdollisuutta piipahtaa täyttämässä lipukkeita lukusalissa, jotta huomenna pääsisi työskentelemään.

Niin KKssa kuin AMZVssa olisi selkeä edistysaskel, jos palveltaisiin tutkijoita edes siten, että annettaisiin mahdollisuus selata luetteloita etukäteen ja tehdä sähköinen tilaus - onnistuuhan tämä esim. kirja-aineistojen kohdalla, joten en näe syytä miksi tämä ei onnistuisi myös arkistoaineiston osalta. Tätä kirjoittaessani olen kyllä kivuliaan tietoinen lainsäädännöstä, joka ei anna meidän näyttää ihan kaikkea mahdollista vapaassa verkossa, mutta tämä kysymys liittyy kuitenkin pikemmin tahtotilaan kuin lainsäädäntöön. Lisäksi joustavuutta kauempaa tulevien asiakkaiden toiveiden suhteen tulisi lisätä - sitä kutsutaan asiakaspalveluksi. Voisi vaikka lähettää sen luettelon etukäteen ja pyytää asiakasta tilaamaan aineiston etukäteen. Tähän niin PNP, MÚA kuten Kansalliskirjaston Slovanka  ovat pystyneet moitteitta, mutta AMZV ei. Ikävää.

Näin siis meillä ja muualla. Nyt menen lounaalle ja syön kostoksi kaikille kasvisruokaa. Murrr.

/ Jussi-Pekka

2 kommenttia:

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Täh? Kyllähän Kansalliskirjaston Erikoislukusaliin (ainakin siihen, johon kaltaisellani tavallisella ihmisellä oli asiaa) sai tilattua materiaalia ihan siinä Rotundan alakerrassakin olevalla tiskillä. Tosin kyseisestä kokemuksesta on vierähtänyt pari vuotta eli ehkä on otettu lisäturvallisuustoimenpiteitä käyttöön. Vierailuni johdosta tai siitä riippumatta.

Jussi-Pekka Hakkarainen kirjoitti...

Niin marmatukseni johtuu varmaan siitä turhautumisesta, jonka koin tänään ja lienee se kovin ylimitoitettua. Ja varmaan ja epäilemättä on niin, että KKssa saa tilattua aineistoa soittamalla tai spostiste ihan seuraavaksi työpäiväksi, mutta entäs kun sitä luetteloakin pitäisi joskus päästä plääräämään. Tänään kävi niin, että matkustin käytännössä Helsingistä Prahaan selaamaan luetteloa, tekemään asiaa jonka olisin voinut tehdä ihan hyvin ennen reissuakin, etenkin jos olisin tiennyt että aineiston toimittamisessa menee vuorokausi.

Se että Eerikkiin toimittamisessa menee iltapäivään saakka, en ole koskaan ymmärtänyt. En oikein ymmärrä miksi asiakkaita rangaistaan siitä, että joskus talossa ei ole valvonta pelannut. Ja tämän sanon nyt tutkija-asiakkaana, en Kansalliskirjaston työntekijänä.