Tänään palattiin taas pulkan rattiin klo 09.00. Vaihtelua ja lisää mielenkiintoa toi se, että arkisto vaihtui ja niin vaihtui onneksi aineistokin. Masarykův ústav ja Archiv AV ČR (Masarykin (tutkimus)laitos ja Tsekin tasavallan tiedeakatemian arkisto) sijaitsevat samassa pytingissä, joten asiaa oli enemmältikin. Tosin arkisto itsessään ei ole auki kuin kahtena päivänä viikossa, joten täällä käyminen pitää asettaa monen muun toiminnan edelle.
Luvassa oli suomalaisten ja tsekkiläisten tiedeakatemiassa vaikuttaneiden slavistien kirjeenvaihtoa, mutta anti jäi kyllä kovin ohuenlaiseksi sekä Venäläisen kirjaston myyntihanketta että väitöskirjani tärkeää episodia, eli Suomen yliopistollisen avustuskomitean toimintaa ajatellen. Käsiin oikeastaan jäi vai tieto siitä, että V. J. Mansikka oli tavannut ja tutustunut kansantietelijä-slavisti J. Horákiin vuonna 1920 Prahaan suuntaituneen opintomatkansa aikana. Myöhemmin he tosiaankin työskentelivät yhdessä venäläisille tiedemiehille suunnatun avustustoiminnan puitteissa ja vielä myöhemmin Prahan kielitieteellisen piirin yhteydessä, joskin Mansikan kontribuutio jäi PLK:n suuntaan kovin pieneksi.
Huomio on siinä mielessä kuitenkin tärkeä, että Horákin oman rooli kirjastonostohankkeessa saattaa nyt nousta tärkeämpää asemaan kun olen aikaisemmin olettanut. Josef Strnadel väittää (on väittänyt vuodesta 1975 lähtien), että Mansikka olisi antanut J. Polívkalle tiedon, että HY:n Venäläinen kirjasto olisi myytävänä. Tämä on hyvinkin mahdollista, kuten sekin, että sama tieto on kulkeutunut Horákinkin korviin, joko itsensä Mansikan kertomana, tai muita reittejä. Pitäisi vielä päästä tarkastelemaan, olisiko ulkoministerin apulaisen Václav Girsan ja V. J. Mansikan tapaaminen ollut millään muotoa mahdollista talven 1920 aikana Prahassa. Sekä Girsa että Horák ovat (oletan) hyvin keskeisessä asemassa kun myöhemmin tulen valoittamaan Venäläisen kirjaston ostohankkeen taustoja ja korjaamaan episodista edelleenkin niin suomalaisten kuin tsekkiläistenkin historioitsijoiden toistamia virheitä. Vielä se aineisto ei ole ihan kokonaisuudessaan löytynyt, mutta jo Suomessa olevalla aineistolla pystyy jo operoimaan. Jos joku haluaa nyt välttämättä tietää, mistä on kyse, niin slavistikan graduni viides luku käsittelee tätä kirjastoepisodia.
Keskiviikkona menen arkistolle uudestaan ja jotain täkyjä Masarykin omasta kirjeenvaihtosta aiheeseeni liittyen on kyllä koukussa - katsotaan nappaako kiinni.
***
Tänään ei sitten käyty kävellen rentoitumassa, sillä kintut olivat eiliseltä vielä niin kipeät, että kiitin useaan kertaan joukkoliikenteen olemassaoloa. Urheilemisen sijaan kaifia etsiitiin musiikista. Erään suosikkini, Radůzan, konsertti järjestetiin Teatteri Gongissa, Prahan kaupunginosa numero yhdeksän suojissa. Kuvia ei sattuneesta syystä tarjolla, mutta fiilikset jäivät kyllä hyviksi monesta syystä. Lähes kaikki hänen hallitsemansa tyylisuunnat käytiin läpi, joskin pääpaino oli uusimmassa tuotannossa.
Keikan alussa ja lopussa Radůza lauloi yksin omalla säetyksellään, mutta itse en ihan täysin lämmennyt näille osuuksille - hieman liian epätasaista, joskin siellä oli mukana uusia, levyttämättömiäkin kappaleita, jotka eivät tuntuneet ensiesityksessä ihan vielä istuvan keikan pirtaan. Omasta mielestäni yhtyeen (kitara, basso, rummut) kanssa soitetut vedot olivat illan parasta antia - Jan Nerudan runosarjaan Písně kosmické - Kosmisia lauluja (30. laulu, toinen variaatio) tehty sävellys oli ylivoimainen suoritus tänään ja sen tunsi kyllä laulajatar ja bändikin tuntevan. Itse tunsin sen iholla. Tässä linkki YouTubeen, joskin live-versio oli upea, kiitos erinomaisesti koko keikan soittaneen Miloš Dvořáčekin. Järkyttävän hyvä fiilis ja yhteensoittaminen rumpalin ja solistin välillä, jota tuossa YT-pätkässä ei valitettavasti ole.
...ja allekirjoittanut menee nyt nukkumaan kosmisten laulujen saattelemana...
/ Jipsu
Luvassa oli suomalaisten ja tsekkiläisten tiedeakatemiassa vaikuttaneiden slavistien kirjeenvaihtoa, mutta anti jäi kyllä kovin ohuenlaiseksi sekä Venäläisen kirjaston myyntihanketta että väitöskirjani tärkeää episodia, eli Suomen yliopistollisen avustuskomitean toimintaa ajatellen. Käsiin oikeastaan jäi vai tieto siitä, että V. J. Mansikka oli tavannut ja tutustunut kansantietelijä-slavisti J. Horákiin vuonna 1920 Prahaan suuntaituneen opintomatkansa aikana. Myöhemmin he tosiaankin työskentelivät yhdessä venäläisille tiedemiehille suunnatun avustustoiminnan puitteissa ja vielä myöhemmin Prahan kielitieteellisen piirin yhteydessä, joskin Mansikan kontribuutio jäi PLK:n suuntaan kovin pieneksi.
Huomio on siinä mielessä kuitenkin tärkeä, että Horákin oman rooli kirjastonostohankkeessa saattaa nyt nousta tärkeämpää asemaan kun olen aikaisemmin olettanut. Josef Strnadel väittää (on väittänyt vuodesta 1975 lähtien), että Mansikka olisi antanut J. Polívkalle tiedon, että HY:n Venäläinen kirjasto olisi myytävänä. Tämä on hyvinkin mahdollista, kuten sekin, että sama tieto on kulkeutunut Horákinkin korviin, joko itsensä Mansikan kertomana, tai muita reittejä. Pitäisi vielä päästä tarkastelemaan, olisiko ulkoministerin apulaisen Václav Girsan ja V. J. Mansikan tapaaminen ollut millään muotoa mahdollista talven 1920 aikana Prahassa. Sekä Girsa että Horák ovat (oletan) hyvin keskeisessä asemassa kun myöhemmin tulen valoittamaan Venäläisen kirjaston ostohankkeen taustoja ja korjaamaan episodista edelleenkin niin suomalaisten kuin tsekkiläistenkin historioitsijoiden toistamia virheitä. Vielä se aineisto ei ole ihan kokonaisuudessaan löytynyt, mutta jo Suomessa olevalla aineistolla pystyy jo operoimaan. Jos joku haluaa nyt välttämättä tietää, mistä on kyse, niin slavistikan graduni viides luku käsittelee tätä kirjastoepisodia.
Keskiviikkona menen arkistolle uudestaan ja jotain täkyjä Masarykin omasta kirjeenvaihtosta aiheeseeni liittyen on kyllä koukussa - katsotaan nappaako kiinni.
***
Tänään ei sitten käyty kävellen rentoitumassa, sillä kintut olivat eiliseltä vielä niin kipeät, että kiitin useaan kertaan joukkoliikenteen olemassaoloa. Urheilemisen sijaan kaifia etsiitiin musiikista. Erään suosikkini, Radůzan, konsertti järjestetiin Teatteri Gongissa, Prahan kaupunginosa numero yhdeksän suojissa. Kuvia ei sattuneesta syystä tarjolla, mutta fiilikset jäivät kyllä hyviksi monesta syystä. Lähes kaikki hänen hallitsemansa tyylisuunnat käytiin läpi, joskin pääpaino oli uusimmassa tuotannossa.
Keikan alussa ja lopussa Radůza lauloi yksin omalla säetyksellään, mutta itse en ihan täysin lämmennyt näille osuuksille - hieman liian epätasaista, joskin siellä oli mukana uusia, levyttämättömiäkin kappaleita, jotka eivät tuntuneet ensiesityksessä ihan vielä istuvan keikan pirtaan. Omasta mielestäni yhtyeen (kitara, basso, rummut) kanssa soitetut vedot olivat illan parasta antia - Jan Nerudan runosarjaan Písně kosmické - Kosmisia lauluja (30. laulu, toinen variaatio) tehty sävellys oli ylivoimainen suoritus tänään ja sen tunsi kyllä laulajatar ja bändikin tuntevan. Itse tunsin sen iholla. Tässä linkki YouTubeen, joskin live-versio oli upea, kiitos erinomaisesti koko keikan soittaneen Miloš Dvořáčekin. Järkyttävän hyvä fiilis ja yhteensoittaminen rumpalin ja solistin välillä, jota tuossa YT-pätkässä ei valitettavasti ole.
...ja allekirjoittanut menee nyt nukkumaan kosmisten laulujen saattelemana...
/ Jipsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti