Viimeinen arkisto/kirjastopäivä on takana ja minulla on jokseenkin helpottunut olo. Yksi urakka on nyt taas takana ja käsissä on materiaalia noin 6000 digikuvan (sivun) verran, joista ehkä korkeintaan 300-400 liuskaa antaa tutkimukselleni jotain. Mitä se jotain on, kas siinäpä kysymys, sillä ihan kaikki unelmani tämän reissun suhteen eivät toteutuneet, kuten tietty valistunut ihminen olisi jo etukäteen huomauttanutkin.
Mitä en löytänyt? Kuvittelin etukäteen, että eräät yksityisarkistot olisivat antaneet lisää vastauksia esim. Yliopiston konsistorin Venäläisen kirjaston ostohankkeeseen (ja sen siirtämisestä Tšekkoslovakiaan) syksyllä 1923, mutta näin ei käynyt. Sen koommin ostohankkeen taustalla olleiden Vladimir Tukalevskin kuin Václav Girsankaan arkistoista ei selvinnyt mitään sellaista mitä en tiennyt Helsingissä olevan aineiston perusteella, mutta eräille hypoteeseilleni olisin halunnut saada sellaisen rock-solid-vahvistuksen. Artikkeli tästä kirjastonostoepisodista on kuitenkin tekeillä ja pystyn kyllä argumentoimaan Kansalliskirjastonkin matskulla, mutta olisihan tuo ollut kiva saada jotain evidenssiä täkäläisistä arkistoista, mutta kun esim. Girsan ja Tukalevskin personaliat ovat lähes olemattomat ja hanke näyttää lipuneen kaikkien mahdollisten siihen liittyneiden organisaatioiden kirjanpidon harmaalla alueella, niin pitää luottaa kotimaisten lähteiden kestävyyteen ja kantavuuteen tässä kohdin.
Mitä löysin? En siis vielä saanut liitettyä nykyisen Kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston ostohanketta osaksi Tšekkoslovakian ulkoministeriön harjoittamaa Action russe -politiikkaa (Ruská pomocná akce), mutta toisaalta opin ettei Action russe ollut pelkästään pakolaispolitiikkaa, vaan sillä oli tiiviit yhteydet Tšekkoslovakian Neuvosto-Venäjän kauppapolitiikkaan ja toisaalta Tšekkoslovakian rooliin Kansainliitossa 1920-luvun alussa. Näitä RPA:n alkuvaiheita eivät paikallisetkaan ole juurikaan tutkineet, joten Action russen ensimmäisten vuosien osalta näyttäisi olevan saumaa tehdä analyysi tästä polveilevasta 1920-luvun alusta. Aineistoa on, takaan sen. Kopioin RPA:n yli 120-sivuisen arkistoluettelon, jossa on kuvaus kaikista 446 arkiston kansiosta. Siellä riittää penkomista.
Vaikka joidenkin oivallusten suhteen olen erittäin tyytyväinen, niin isossa kuvassa joku tökkii. Jotenkin nyt kun taas tässä kirjoittaessani mietiskelen asiaa pallon jokaiselta kulmalta, niin tutkijan puurot ja vellit tuntuvat menevät taas sekaisin. eikö kysymyksenasettelu kanna? Onko se väärä? Sen aineiston perusteella, mitä olen tässä viimeisen kuukauden aikana lukenut, väitöskirjani kysymyksenasettelua ja teemaakin kaiketi pitäisi jotenkin muokata. Nyt näetyn perusteella olen alkanut valua miettimään, josko sittenkin olisi mielekkäämpää tutkia kansainvälisen avustustoiminnan monimuotoisuutta vuosina 1920-luvun alussa kuin suomalaisten slavistien kansainvälisiä verkostoja samalla ajanjaksolla. Hieman hämmentää tällainen puntarointi, joskin tiedän häilymisen kuuluvan osana tämän prosessin rajapintoja, joten ehkä pitää vain palata kuitenkin Suomeen ja päästä kotona arkistoihin, jotta perspektiiviharha oikenee ja allekirjoittanut pääsee taas kysymyksiensä ja tutkimussuunnitelmansa kanssa samalle sivulle. Sinne siis, nyt pakkaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti