Kaksikymmentäkaksi vuotta on kulunut nk. Samettivallankumouksen alkamisesta, kuten myös niistä ensimmäisistä hetkistä jolloin aloin kiinnostua Tšekin kulttuurista ja historiasta. Tänään en kuitenkaan muistele niitä aikoja, vaan kirjoitin lyhyen matkakuvauksen tänään valtiollisena vapaapäivänä tekemästäni matkasta kylpyläkaupunkeihin.
Vielä tänä aamuna klo 4.00 jostain syystä herättyäni en tiennyt tulevani matkustamaan Karlovy Varyn kautta Mariánské Lázněen ja takaisin Prahaan. Olin suunnitellut lopettelevani aamulla yhden artikkelin ja meneväni sitten Táboriin, mutta jostain kumman sain eilen illalla itsestäni irti sen verran, että sain tehtyä ne vähäiset muutokset artikkeliin jo silloin. Nyt vielä tsekkasin ne läpi ja lähetin artikkelin kollegalle luettavaksi. Olin menossa oikeastaan jo takaisin nukkumaan kun katselin ”äkkilähtöjä” ja vastaani tuli jostain syystä Karlovy Varyn kaupungin nimi. Florencin linja-autoasemalta lähtisi bussi klo 6.30 ja olisin perillä mineraalikeitaiden luona jo 8.45. Siitä olisi helppoa jatkaa klo 13.00 lähijunalla Mariánské Lázněen ja sieltä takaisin klo 16.49 takaisin Prahaan Plzeňin kautta. Ja šup, tuumasta toimeen.
Suihku, pakkaaminen, pikainen siirtyminen Florenciin ja lippuluukulle. Mutta voi, matkani oli tyssätä jo tähän vaiheeseen, sillä en todellakaan ollut ottanut huomioon, että linja-auto saattaisi olla täynnä näin vapaapäivänä ja mitä se tietysti olikin. No, siirryin nopeasti yhden metropysäkin välin Päärautatieasemalle ja šup, lippuluukulle kysymään pilettiä seuraavaan Karlovy Varyn junaan – lähtö 7.30 ja Ústí nad Labemin kautta – perillä 10:47. Menettelee tämänkin ja sainpa samassa aikaa itselleni, eli hankkia aamun lehdet, juoda sumpit ja ihastella jokin aika sitten peruskorjattua Päärautaasemaa, jota en meinannut enää samaksi paikaksi tuntea. Prahan ehkä hirvein julkinen rakennus oli käynyt läpi ison kauneusleikkauksen. Kaikki operaatiot olivat mielestäni onnistuneet ja nyt Päärautatieasemalla uskaltaa jopa kävellä, pysähtyä kaivamaan lompakkoaan taskusta ja käydä jopa vessassa. Vielä pari vuotta sitten tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, ilman päällesi paskovia puluja, laitapuolen kulkijoiden ojentuvia käsiä, humalaisten ja narkomaanien oresmistä jne. Muutos on ollut mykistävä – onnittelut siitä projektille. Täältä lisää tietoa projektista.
Päärautatieasema peruskorjauksen jälkeen
Junamatka Vltavan ja sitten Elben rantapenkereillä on mielestäni nautinnollinen. Junaratya kulkee pitkään vesirajan tuntumassa, aivan jokien vieressä, jokilaakson uomassa. Kun junarata Prahan ja Dresdenin (käytännössä Berliinin) välille avattiin 1860-luvun alussa (muistaakseni), tarkoitti se myös Prahan uudelleenlöytymistä suomalaisille matkankävijöille. Aikaisemmin läntinen reitti Berliinistä Wieniin ja Roomaan oli ohittanut Prahan ja näin kaupunki alkoi tulla suomalaisille tutuksi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäisiä tämän radan kulkijoita oli mm. August Ahlqvist, joka kuvaili joen uomassa mutkittelevaa rataa päätähuimaavaksi kokemukseksi, jolla ei ollut hurjuudessaan vertaa.
Alkuperäinen toiveeni vapaapäivänvietosta oli se, että pääsisin hieman Prahasta pois, raikkaampaan ja savusumuttomampaan ilmanalaan. Ústín alue ei tässä mielessä ollut mikään paras vaihtoehto, sillä alue on yksi Tšekin tasavallan pahiten saastuneita alueita, kiitos ruskohiilikaivosten. Ústísta matka jatkui ”alaspäin” rataa, Bílinan, Teplicen, Chomutovin ja Mostin kautta lopulta Karlovy Varyyn.
Kylpyläkaupunki Karlovy Vary tunnetaan niin parantavista lähteistä kuin mineraalivesitäänkin. Mattoni, se ehkä kuuluisin tšekkiläinen kivennäisvesi, on kotoisin täältä. Ja niin on myös toinen luonnontuote, Jan Becherin vuonna 1807 kehittelemä oiva juoma, useiden erilaisten yrttien ja alkoholitisleen lyömätön yhdistelmä, Becherovka-viina, joka antaa maukkaan säväyksen kielelle, juuri tällaisena kylmänä syyspäivänä.
Olin Karlovy Varyssa nyt ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta olin kuitenkin. Olin tietoinen kaupungin maineesta, kiitos vanhojen tuttujen, jotka olivat jo vuosia sanoneet näkymän olevan aika hurja, mutta näkemäni yllätti minut totaalisesti.
Katunäkymiä
Minua ei yllättänyt kaupungin kauneus, vaan sen kaupallisuus. Mutta lähteet ja kylvyt ovat ne, joiden perässä tänne ihmiset ovat vuosisatojen ajan matkustaneet – parantamaan niiden avulla itseään väliaikaisesti, jotta voisivat mässäillä ja ahmia entistäkin enemmän. Homma menee niin, että ”reitillä” on useita erilaisia (16 kpl) mineraalipitoisia lähteitä, joilla kullakin on jonkin tietty vaikutus. Spektaakkelia varten myydään tietenkin erityisiä nokallisia kannuja, joiden avulla voi napata kustakin lähteestä sopivan annoksen parantavaa vettä ja jonka avulla tämä elämänvesi voidaan helposti nautiskella siemaillen ja ”meditoiden”. Kun kulkee tämän reitin alusta loppuun ja juo jokaisesta lähteestä, niin on läpikäynyt kuurin, jota voidaan tarvittaessa tietty ylensyönnin ja irstailun välissä toistaa, että olo säilyisi vähintäänkin yhtä hyvänä kuin paikanpäälle tullessa.
Ja turvonnut Karlovy Vary totta tosiaankin oli. Täysi turistirysä, jonka tehtävänä näytti olevan tarjota lähinnä venäläisille turisteille kuluttamisen nautintoja erilaisissa muodoissaan. Ja katukuvasta ei jää epäselväksi, millaista kuluttajaa täällä halutaan palvella ja nyt ja tällä hetkellä se on venäläinen kuluttaja.
Jos hoidot, kuurit ja lähdevedet eivät auta, aina voi turvautua varmaan
hoitokeinoon ja hankkia vaikka lisää turkiksia, kenkiä tai timantteja
Onneksi en mahtunut aamulla bussin kyytiin Prahassa. Nyt olisin varmaan tässä raa’assa säässä sortunut teeskentelemään pyhimystä ja lipittämään parantavia nesteitä lähde kerrallaan. Ehdin kulkea jokiuomaa ylös kuuluisan Puppin hotellin luokse, ylittää silta, tulla takaisin toista puolta virtaa, ottaa kuvat turistikohteista ja käydä syömässä ennen kuin minun piti selvitä Mariánské Lázněen menevään lähijunaan klo 13.00
Kuudenkymmenen kilometrin siirtyminen Karlovy Varysta Mariánské Lázněen tapahtui uudehkolla Viamont Region hallinnoimalla lättähatulla, jossa oli oivallisen isot ikkunat, josta saattoi katsella kaunista maaseutua, huurtuvia puita ja reitin varrella pujottelevaa jokea. Erittäin nautinnollinen etappi. Suosittelen menemään tätä pitkin, jos joskus käytte Karlovy Varyssa – päivän ehdoton kohokohta.
Maisemareitillä
Mariánské Lázně olikin sitten jo toista maata kuin Karlovy Vary. Vaikka tämäkin kaupunki elää pääsääntöisesti kylpyläturismista ja mineraalilähteistään, niin jotenkin kaikki oli vähän niin kuin sinne päin – ei merkkivaateliikkeitä, ei timattipuoteja, ei luksusautoja kaduilla.
Vaikka suurin osa kadulla kuljeskelevista ihmisistä olikin turisteja, niin heille ei tarjottu loputonta kuluttamisen maailmaa jokaisen askeleen edestä. Pääkadun varrella oli ihan tavallisia puoteja ja ravintoloita, joskin kyllähän puitteet täälläkin huokuvat menneen maailman hikeä. Mutta jotenkin tuntui siltä, että marianskeláznelaiset ja heidän vieraansa eivät ottaneet mineraalejaan ja vesiään ihan niin vakavasti kuin kuluttajasiirtokunta Karlovy Varyssa. Vaikka täälläkin myytiin niitä nokkamukeja, niin aika moni lisäsi suoraan omaan astiaansa, joko kertakäyttömukiin, muovipulloon tai vaan kahvikuppiinsa, tämän elämänveden.
Tässä esimerkkejä lähteiden ”rahvaallistamisesta” Mariánské Láznessa.
Paljoa en ehtinyt aikaa viettää Mariánské Lázněssakaan. Vain reilut pari tuntia kuten Karlovy Varyssakin. Juna kohti Prahaa lähti klo 16.49 ja tätä kirjoittaessani olen jossain Rokycanyn ja Berounin välillä – noin tunnin matkan päässä väliaikaista kotiani, suihkua, iltapalaa ja Nukkumattia.
***
Vielä ennen kuin lähetän tämän kirjoituksen ja nukahdan, niin haluan kiittää kenkätehtailija Tomáš Baťaa ja hänen liikkeitään siitä, että he ovat pitäneet uskollisesti kiinni myymälöidensä funkkisilmeistään, oli sitten kaupunki mikä hyvänsä. Traditioita pitää olla ja siitä kertoo mielestäni se, että Mies van den Rohen Barcelona-tuoli koristaa Václavinaukion myymälän asiakastilaa. Tällä halutaan osoittaa, että Baťan tyyli ja designarvot ovat ajattomia, kuten tämän matkan kaksi tyylikkäintä rakennusta:
Baťan myymälät Karlovy Varyssa ja Mariánské Lázněssa.
Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti