...ja ne ovat vasen ja oikea pakaralihas", sanoi minulle kerran eräs vilpittömästi arvostamani opettajani Turun yliopiston historian laitokselta. Anekdootissa, kaikista karvoistaan huolimatta, on visu perä, sillä olemmehan oppineet suurien ikäpolvien dominoimassa kristillis-konservatiivisessa maailmassa pitämään kärsivällisyyttä yhtenä elämänmuotomme kauneimmista hyveistä.
Tavallaan olenkin samaa mieltä, että pakaralihasten lisäksi vaaditaan malttia, jotta malttaa tehdä työnsä lukemistonsa (olipa se mitä sorttia hyvänsä) kanssa huolellisesti ja laadukkaasti. Joskus vain tuntuu, että aika ja kärsivällisyys valuvat pesuveden mukana hukkaan, kun se tutkimukselle "pyhitetty" aika siellä lukusalissa haihtuu johonkin muuhun kuin itse lukemiseen. Tänään kun olin Tsekin tasavallan Ulkoasiainministeriön arkistossa, niin ajan hyötysuhde tuli mieleeni jälleen kerran. Siitä ajasta, jonka arkisto on auki (6,5 tuntia/pvä), minulla kului "ei-tutkimisen-ydinalueella-olevan-askartelun" parissa yli kaksi tuntia, lähes 2,5 h. Tehokasta lukuaikaa tälle vuorokaudelle ja tässä arkistossa jäi vain 4 tuntia - ei kovin paljoa, sanoisin.
Tietty tutkimustyön tekeminen on paljon muutakin kuin aineistojen lukemista ja itse asiassahan se on pääasiassa juurikin jotain muuta kuin sen kyseessäolevan manifestaation lukemista omin silmin. Arkistoluetteloiden selailu, tilauslomakkeiden täyttäminen, niskan venyttely, muistiinpanojen tekeminen, vessa- ja evästauot ovat osa varsinaista arkistotyötä, mutta monessa suhteessa asiat voisi tehdä kyllä laadukkaammin kuin nykyään tehdään.
Tässä asiassa en malta olla murisematta kahdesta asiasta: luetteloiden verkkokäytöstä ja sähköisestä asioinnista (erit. aineistojen tilaaminen). Jos maailma olisi tutkijan näkökulmasta askeleen lähempänä parempaa, niin meillä olisi käytössämme verkosta luettevat arkistoluettelot, joiden perusteella voisimme tehdä sähköisen aineistopyynnön haluamastamme aineistosta. Nämä molemmat vaiheet tutkijan työstä pitäisi voida tehdä tutkijasalin ulkopuolella, jotta aikaa itse "tutkimiselle" jäisi mahdollisimman paljon. Esimerkiksi tänään selasin erästä hyvin laajaa arkistoluetteloa kaksi tuntia, jotta pystyin jättämään lyijykynällä kirjoittamani aineistopyynnöt ensi viikolle. Luettelon selaamiseen meni noin kaksi tuntia, aineistojen varsinaiseen luokitteluun ja valintaan meni noin vartti ja yhteensä seitsemäntoista aineistopyyntölomakkeen (ks. alla) täyttämiseen meni reilut puoli tuntia. Kaiken tämän olisin voinut tehdä eilen illalla kotoa, mutta en sitten kuitenkaan...
Seuraavan kerran kun teidänkin muistiorganisaatio miettii missä asiakasta voisi palvella, niin olisi hyvä miettiä, mikä on sellainen työ joka voidaan sähköistää tutkijasalin ulkopuolelle. Kiitos jo etukäteen.
/ Jussi-Pekka
***
Ai niin - jotta tutkijoiden työ olisi jatkossa aikaisempaa miellyttävämpää, toivomme lisää kasvikuntaa lukusaleihin. Vehkat toimivat aina, kaktukset on huolettomia, mutta voi olla vaihtuvia leikkojakin viikottain.
Tavallaan olenkin samaa mieltä, että pakaralihasten lisäksi vaaditaan malttia, jotta malttaa tehdä työnsä lukemistonsa (olipa se mitä sorttia hyvänsä) kanssa huolellisesti ja laadukkaasti. Joskus vain tuntuu, että aika ja kärsivällisyys valuvat pesuveden mukana hukkaan, kun se tutkimukselle "pyhitetty" aika siellä lukusalissa haihtuu johonkin muuhun kuin itse lukemiseen. Tänään kun olin Tsekin tasavallan Ulkoasiainministeriön arkistossa, niin ajan hyötysuhde tuli mieleeni jälleen kerran. Siitä ajasta, jonka arkisto on auki (6,5 tuntia/pvä), minulla kului "ei-tutkimisen-ydinalueella-olevan-askartelun" parissa yli kaksi tuntia, lähes 2,5 h. Tehokasta lukuaikaa tälle vuorokaudelle ja tässä arkistossa jäi vain 4 tuntia - ei kovin paljoa, sanoisin.
Tietty tutkimustyön tekeminen on paljon muutakin kuin aineistojen lukemista ja itse asiassahan se on pääasiassa juurikin jotain muuta kuin sen kyseessäolevan manifestaation lukemista omin silmin. Arkistoluetteloiden selailu, tilauslomakkeiden täyttäminen, niskan venyttely, muistiinpanojen tekeminen, vessa- ja evästauot ovat osa varsinaista arkistotyötä, mutta monessa suhteessa asiat voisi tehdä kyllä laadukkaammin kuin nykyään tehdään.
Tässä asiassa en malta olla murisematta kahdesta asiasta: luetteloiden verkkokäytöstä ja sähköisestä asioinnista (erit. aineistojen tilaaminen). Jos maailma olisi tutkijan näkökulmasta askeleen lähempänä parempaa, niin meillä olisi käytössämme verkosta luettevat arkistoluettelot, joiden perusteella voisimme tehdä sähköisen aineistopyynnön haluamastamme aineistosta. Nämä molemmat vaiheet tutkijan työstä pitäisi voida tehdä tutkijasalin ulkopuolella, jotta aikaa itse "tutkimiselle" jäisi mahdollisimman paljon. Esimerkiksi tänään selasin erästä hyvin laajaa arkistoluetteloa kaksi tuntia, jotta pystyin jättämään lyijykynällä kirjoittamani aineistopyynnöt ensi viikolle. Luettelon selaamiseen meni noin kaksi tuntia, aineistojen varsinaiseen luokitteluun ja valintaan meni noin vartti ja yhteensä seitsemäntoista aineistopyyntölomakkeen (ks. alla) täyttämiseen meni reilut puoli tuntia. Kaiken tämän olisin voinut tehdä eilen illalla kotoa, mutta en sitten kuitenkaan...
Arkistoaineiston tilauslomake, Tsekin tasavallan Ulkoasiainministeriön arkisto. Kotimaiset eivät muuten paljoa poikkea tästä, joskin monella muistiorganisaatiolla on käytössään itsestäänjjäljentävä ja moniosainen lomake, jotka eivät epäilemättä ekologisuudeltaan ole yhtään sen parempia verrattuna ylläolevaan lipukkeeseen.
Seuraavan kerran kun teidänkin muistiorganisaatio miettii missä asiakasta voisi palvella, niin olisi hyvä miettiä, mikä on sellainen työ joka voidaan sähköistää tutkijasalin ulkopuolelle. Kiitos jo etukäteen.
/ Jussi-Pekka
***
Ai niin - jotta tutkijoiden työ olisi jatkossa aikaisempaa miellyttävämpää, toivomme lisää kasvikuntaa lukusaleihin. Vehkat toimivat aina, kaktukset on huolettomia, mutta voi olla vaihtuvia leikkojakin viikottain.
1 kommentti:
Tuota minäkin manaan, että tilaus pitää tehdä paikan päällä. Lokakuussa Brnossa olivat maakunta-arkistossa sentään sen verran kilttejä, että kun kerroin olevani Suomesta asti, lupasivat hakea kansiot saman päivän aikana. Odottelin niitä tosin pari tuntia turhan kauan, kun kukaan ei älynnyt sanoa, että ne ovat jo täällä. No, pääasia että sain haluamani.
Lähetä kommentti