Herätys klo 6:44, syystä jota en tiedä. Itsensäpesemisen lisäksi ruokin itseni ja järjestin itselleni vaatteet. Join vielä toisenkin kupin kahvia ja pakkasin kamat mukaan päivän arkistosurffailua varten.
Kokeilin vaihtoehtoista (tälle reissulle) reittiä Linnavuorelle ja menin metrolla Národnílle, josta hyppäsin spåraan nro 22, koska tiedän sen kulkevan tähän aikaan aamusta neljän minuutin välein. Reitti osoittautui loppujen lopuksi hitaammaksi kuin siirtyminen UM:lle Strossmayerin aukion kautta yhdellä ratikkavaihdolla. Metron portaissa menee vaan yksinkertaisesti aikaa liikaa ja toisaalta 22 ajaa Malá Stranan läpi, mikä hidastaa matkaa edelleen. Tähänkin pätee sama vanha loru - kävellen olisit perillä. Kellotettu aika 31 minuuttia Benediktskálta UM:lle - metro+ratikkakombo kesti 36 minuuttia, joskin ratikkavekslaus Letnán kautta on nopein: 24 minuuttia door-to-door.
Mutta loppupäivän askareista ei olisi ilman rakastettavaa ja laajaa joukkoliikenteen verkostoa hoideltu. Taaskaan niistä viidestä tilaamastani kansiosta ei löytynyt mitään, joten UM:n arkistolla olin valmis jo 10:20, mutta koska sieltä ei voi poistua kuin tasatunnein, niin jouduin kiroilemaan yksin hiljaisuuteen menetettyä aikaa. Samalla sain tilaisuuden urputtaa UM:n virkailijoille heidän arkistoluettelojensa epätarkkuuksista ja huonoista kopioista, kun samalla ilmeni että nehän toki ovat sähköisessäkin muodossa, mutta vain virkailijakäytössä - ihan huippua! Luetteloiden selaileminenhan on juuri sitä duunia minkä sykähdyttää sydäntäni eniten.
Pääsin klo 11.00 ulos ja sieltä hoppu niskassa raitiovaunun nro 25 pysäkille, millä lähimmälle sitten metroasemalle ja vihreää linjaa pitkin keskustaa kohden, missä vaihto keltsille ja Palmovkaan. Matkalla matkalounas. Perillä Tiedeakatemian arkistolla olin varttia vailla kaksitoista ja aloitin hetimmiten työni tilaamani Horákin arkiston kimpussa, mitä ei ollut kovinkaan paljoa, mutta kuitenkin jonkin verran Horákin kirjoituksia Helsingin- ja Pietarin-matkoilta loka-joulukuulta 1921. Pidän löytyä tämän reissun toistaiseksi parhaimpana aineistona. Samassa nipussa oli myös V. J. Mansikan venäjänkielinen kirje kesältä 1924, joten plot thickens, sanos amerikkalainen kun avustustoimintaa Suomen kautta Venäjälle järjesti. Jos joku ymmärsi mitä tuo tarkoitti, niin hyvä.
Puoli kaksi olinkin jo takaisin keskustassa ja arvoin, menenkö Slovankaan lukemaan mahdollisesti minulle noudettua aineistoa vai en, ja päätin että en. Menin sen sijaan Kaarlen yliopiston arkistoon lukemaan muutaman hännänpäät loppuun ja kyselemään viime viikolla bongatun mystisen signumin perään. Signumista ei ollut kenelläkään mitään käryä. Z. Uherekin käyttämä arkistotunnus AKU-V 1920/1938 ei nykyisen luetteloinnin aikana löydy mistään. Joskin on outoa, että arkiston uusi katalogi on koostettu kolme vuotta ennen Uherekin arkistoa, joten herää kysymys miksi hänellä on käytössään joku oma viritelmä, kun tuollaista arkistotunnusta ei kukaan talossa oleva tunne. No, siihen asiaan ei saatu lisää valoa, vaan asia on ja pysyy pällistelyn alla.
Ja koska olin täälläkin valmis jo hyvissä ajoin, niin päätin sittenkin mennä vielä Slovankaan, silläkin uhalla ettei "rva Haukkala" olisi ehtinyt järjestellä päivän aikana perjantaina hänelle jättämiäni aineistopyyntöjä. Lomalla kun perjantaina oli. Ja jos siellä ei olisikaan vielä mitään valmiina, niin olisihan sitä aikaa vihdoinkin katsoa ihan vaan Slovankan luetteloa ja tilata ne aineistot kopioitavaksi / luettavaksi, mitä Slavicassa ei ole. Rouva Haukkala on kuitenkin vastuuntuntoinen sekä täsmällinen kirjastonhoitaja (niinkuin pitääkin olla) ja hän oli valmistellut minulle juuri julkaistusta bibliografiasta Ruský zahraniční historický archiv v Praze – provozní dokumenty (registratura). Katalog sbírek uložených v pražské Slovanské knihovně a ve Státním archivu Ruské federace valitsemani aineiston ja ohjeistanut virkailijan miten niiden kanssa pitää toimia. Pino näyttää sellaiselta, että siihen menee tämä ilta ja joku hetki keskiviikostakin, mutta onneksi kirjasto on auki seitsemään.
Nyt taas hommien pariin... ...päivän neljännessä arkistossa
Kokeilin vaihtoehtoista (tälle reissulle) reittiä Linnavuorelle ja menin metrolla Národnílle, josta hyppäsin spåraan nro 22, koska tiedän sen kulkevan tähän aikaan aamusta neljän minuutin välein. Reitti osoittautui loppujen lopuksi hitaammaksi kuin siirtyminen UM:lle Strossmayerin aukion kautta yhdellä ratikkavaihdolla. Metron portaissa menee vaan yksinkertaisesti aikaa liikaa ja toisaalta 22 ajaa Malá Stranan läpi, mikä hidastaa matkaa edelleen. Tähänkin pätee sama vanha loru - kävellen olisit perillä. Kellotettu aika 31 minuuttia Benediktskálta UM:lle - metro+ratikkakombo kesti 36 minuuttia, joskin ratikkavekslaus Letnán kautta on nopein: 24 minuuttia door-to-door.
Mutta loppupäivän askareista ei olisi ilman rakastettavaa ja laajaa joukkoliikenteen verkostoa hoideltu. Taaskaan niistä viidestä tilaamastani kansiosta ei löytynyt mitään, joten UM:n arkistolla olin valmis jo 10:20, mutta koska sieltä ei voi poistua kuin tasatunnein, niin jouduin kiroilemaan yksin hiljaisuuteen menetettyä aikaa. Samalla sain tilaisuuden urputtaa UM:n virkailijoille heidän arkistoluettelojensa epätarkkuuksista ja huonoista kopioista, kun samalla ilmeni että nehän toki ovat sähköisessäkin muodossa, mutta vain virkailijakäytössä - ihan huippua! Luetteloiden selaileminenhan on juuri sitä duunia minkä sykähdyttää sydäntäni eniten.
Pääsin klo 11.00 ulos ja sieltä hoppu niskassa raitiovaunun nro 25 pysäkille, millä lähimmälle sitten metroasemalle ja vihreää linjaa pitkin keskustaa kohden, missä vaihto keltsille ja Palmovkaan. Matkalla matkalounas. Perillä Tiedeakatemian arkistolla olin varttia vailla kaksitoista ja aloitin hetimmiten työni tilaamani Horákin arkiston kimpussa, mitä ei ollut kovinkaan paljoa, mutta kuitenkin jonkin verran Horákin kirjoituksia Helsingin- ja Pietarin-matkoilta loka-joulukuulta 1921. Pidän löytyä tämän reissun toistaiseksi parhaimpana aineistona. Samassa nipussa oli myös V. J. Mansikan venäjänkielinen kirje kesältä 1924, joten plot thickens, sanos amerikkalainen kun avustustoimintaa Suomen kautta Venäjälle järjesti. Jos joku ymmärsi mitä tuo tarkoitti, niin hyvä.
Puoli kaksi olinkin jo takaisin keskustassa ja arvoin, menenkö Slovankaan lukemaan mahdollisesti minulle noudettua aineistoa vai en, ja päätin että en. Menin sen sijaan Kaarlen yliopiston arkistoon lukemaan muutaman hännänpäät loppuun ja kyselemään viime viikolla bongatun mystisen signumin perään. Signumista ei ollut kenelläkään mitään käryä. Z. Uherekin käyttämä arkistotunnus AKU-V 1920/1938 ei nykyisen luetteloinnin aikana löydy mistään. Joskin on outoa, että arkiston uusi katalogi on koostettu kolme vuotta ennen Uherekin arkistoa, joten herää kysymys miksi hänellä on käytössään joku oma viritelmä, kun tuollaista arkistotunnusta ei kukaan talossa oleva tunne. No, siihen asiaan ei saatu lisää valoa, vaan asia on ja pysyy pällistelyn alla.
Ja koska olin täälläkin valmis jo hyvissä ajoin, niin päätin sittenkin mennä vielä Slovankaan, silläkin uhalla ettei "rva Haukkala" olisi ehtinyt järjestellä päivän aikana perjantaina hänelle jättämiäni aineistopyyntöjä. Lomalla kun perjantaina oli. Ja jos siellä ei olisikaan vielä mitään valmiina, niin olisihan sitä aikaa vihdoinkin katsoa ihan vaan Slovankan luetteloa ja tilata ne aineistot kopioitavaksi / luettavaksi, mitä Slavicassa ei ole. Rouva Haukkala on kuitenkin vastuuntuntoinen sekä täsmällinen kirjastonhoitaja (niinkuin pitääkin olla) ja hän oli valmistellut minulle juuri julkaistusta bibliografiasta Ruský zahraniční historický archiv v Praze – provozní dokumenty (registratura). Katalog sbírek uložených v pražské Slovanské knihovně a ve Státním archivu Ruské federace valitsemani aineiston ja ohjeistanut virkailijan miten niiden kanssa pitää toimia. Pino näyttää sellaiselta, että siihen menee tämä ilta ja joku hetki keskiviikostakin, mutta onneksi kirjasto on auki seitsemään.
Nyt taas hommien pariin... ...päivän neljännessä arkistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti