Lauantaina tein vielä töitä Slovankassa, mutta pitkät edelliset päivät ja toisaalta hyvä sää eivät enää antaneet kipinää työnteolle. Lopetin tervanjuonnin klo 13.00, vaihdoin juomalajia ja poltin 1,70 euroa kahteen olueeseen.
Lauantaina kävin vielä kävelyllä Podolíssa ja Vinohradyssa nostalgiakävelyllä täyttämässä mieltä ja ajattelemassa vanhoja juttuja - dobře placená procházka, joskin ilman buffoperallista juonta - hyvä silti ja kannattava.
Minun pitää vielä tämän reissun aikana kirjoittaa miksi tässä kaupungissa käveleminen on niin tärkeää ja mikä tekee siitä niin viehättävän harrastuksen. Minun piti kirjoittaa siitä jo tänään, mutta asia on kovin iso ja monimuotoinen, että en halua haaskata sitä kirjoittamalla sitä huonosti auki. Yritän selittää se paremmin toiste.
Kuitenkin, tänä aamuna laitoin lenkkarit jalkaa klo 8.00 ja suuntasin tuulipukuverskoissani ulos kauniiseen syyssäähän Prahan kaupunginosa numeron kuuden alueelle ja etenkin kulkemaan Dolní ja Tichá Šárkan mäkiä ylösalaisin. Tarkoituksena oli päästä pakoon turisti-Prahasta, missä onnistuin mainiosti ja erinomaisesti ja Dolní ja Tichá Šárka tarjosivat erinomaisen elämyksen kaiken maailman krääsän edellä. Yksi niistä elämyksistä on se, että miten huomaa metahistoriallisen kuvan kaupungista muuttuvan kun pääsee pois muistoesineiden myyntikojujen luota. Tästäkin näkökulman muuttamisen tärkeydestä minun kai pitäisi kirjoittaa enemmän, mutta kuten sanottua, ei tänään. Annan vain esille yhden kuvan suurkaupungista, jonka koin tänään:
***
Huomenna mennään taas uuteen arkistoon ja lukemaan uusia aineistoja, mutta myös Radůzan keikalle Teatteri Gongiin iltasella. Kaikkea hienoa on siis luvassa.
Huomiseen, j.
Lauantaina kävin vielä kävelyllä Podolíssa ja Vinohradyssa nostalgiakävelyllä täyttämässä mieltä ja ajattelemassa vanhoja juttuja - dobře placená procházka, joskin ilman buffoperallista juonta - hyvä silti ja kannattava.
Minun pitää vielä tämän reissun aikana kirjoittaa miksi tässä kaupungissa käveleminen on niin tärkeää ja mikä tekee siitä niin viehättävän harrastuksen. Minun piti kirjoittaa siitä jo tänään, mutta asia on kovin iso ja monimuotoinen, että en halua haaskata sitä kirjoittamalla sitä huonosti auki. Yritän selittää se paremmin toiste.
Kuitenkin, tänä aamuna laitoin lenkkarit jalkaa klo 8.00 ja suuntasin tuulipukuverskoissani ulos kauniiseen syyssäähän Prahan kaupunginosa numeron kuuden alueelle ja etenkin kulkemaan Dolní ja Tichá Šárkan mäkiä ylösalaisin. Tarkoituksena oli päästä pakoon turisti-Prahasta, missä onnistuin mainiosti ja erinomaisesti ja Dolní ja Tichá Šárka tarjosivat erinomaisen elämyksen kaiken maailman krääsän edellä. Yksi niistä elämyksistä on se, että miten huomaa metahistoriallisen kuvan kaupungista muuttuvan kun pääsee pois muistoesineiden myyntikojujen luota. Tästäkin näkökulman muuttamisen tärkeydestä minun kai pitäisi kirjoittaa enemmän, mutta kuten sanottua, ei tänään. Annan vain esille yhden kuvan suurkaupungista, jonka koin tänään:
Suurkaupungin sykettä
Huomenna mennään taas uuteen arkistoon ja lukemaan uusia aineistoja, mutta myös Radůzan keikalle Teatteri Gongiin iltasella. Kaikkea hienoa on siis luvassa.
Huomiseen, j.
2 kommenttia:
Käytkö koskaan Podolissa uimassa? Minä itse asiassa asuin sillä alueella ja uin koko kevään läpi ulkoaltaassa. Ihanaa!
En käynyt, en ole oikein uinti-ihmisiä, mutta siellä päin tuli käytyä aikoinaan usein kävelyillä. Nuslen ja ysehradin kautta Podolíin ja sieltä edelleen Kavci Horyn kautta Michleen on yksi lempparireittejäni.
Lähetä kommentti