Monelle muullekin pätkätyöläiselle ja elämänsä apukoululaiselle loma on ainoita hetkiä, jolloin siunaantuu mahdollisuus luovaan työskentelyyn. Minun toisessa ammatissani, siinä wannabe-historioitsijan roolissa, tämä tarkoittaa usein sitä, että loma-aika käytetään ennen kaikkea arkistoissa luuhuten, säästä ja konjunktuureista sillä hetkellä välittämättä, vaikka ehkä yhteiskuntarauhan kannalta pitäisikin tehdä juuri toisin. Mutta suo siellä ja vetelä täällä, sillä eno on taas kivunnhut samaan veneeseen: päätin viettää kesälomani keräämällä aineistoa väitöskirjaani varten Prahassa marraskuun 2011 ajan.
Samalla rohkaistuin taas hieman kirjoittelemaan haistellusta, koetusta, nähdystä tai maistetusta jotain tänne jo kuolemaan tuomittuun blogiini. Saattaa tulla jotain muistiorganisaatiomussutustakin, kun paljolti siinä rajapinnassa liikun seuraavan kuukauden ajan.
Mistä tulikin jo päivän valokuvaan aihe. Sovitaanko niin, että ensimmäisen ja viimeisen kerran päivän valokuvana on jonkun muun ottama kuva, mutta koska nuoleskelen vielä eilen Kansalliskirjaston Strategiapäivässä saatuja haavojani, niin otin vapauden jakaa asian kanssanne (joskaan kuvan ironia ei varmaan kyllä aukea kuin tosiuskovaisille).
Samalla rohkaistuin taas hieman kirjoittelemaan haistellusta, koetusta, nähdystä tai maistetusta jotain tänne jo kuolemaan tuomittuun blogiini. Saattaa tulla jotain muistiorganisaatiomussutustakin, kun paljolti siinä rajapinnassa liikun seuraavan kuukauden ajan.
Mistä tulikin jo päivän valokuvaan aihe. Sovitaanko niin, että ensimmäisen ja viimeisen kerran päivän valokuvana on jonkun muun ottama kuva, mutta koska nuoleskelen vielä eilen Kansalliskirjaston Strategiapäivässä saatuja haavojani, niin otin vapauden jakaa asian kanssanne (joskaan kuvan ironia ei varmaan kyllä aukea kuin tosiuskovaisille).
Tulevaisuus on föröbörössä
2 kommenttia:
Hitsi - kuvan siirtäminen kännystä koneelle ja edelleen blogipalveluun osoittautui ylivoimaiseksi missioksi. Kokeillaanpas huomenissa asiaa uudelleen
Loma-akklimatisoitumiseen sopii tarvittaessa Prahan keväässä-blogin kirjoitukset. Kirjoittaja ei koskaan paljastanut tutkimuksensa aihetta, mutta se vei hänet moniin arkistoihin ja erikoisiinkin kohteisiin.
Lähetä kommentti